Hyvää Joulua!

Jo laulavat lumi ja tuuli
Jo heläjää hohtava maa
Se ikuisen sävelen kuuli
Se tervehtii vapahtajaa

Soi huurteessa helinä huilun
Niin kaunis on tähtinen yö
Hän kulkenut on yli kuilun
Maa taivaalle kättä nyt lyö.

Suosikkijoululauluni, Jouluyön hymnin, ensimmäisen säkeen saattelemana kaikille rauhaisaa ja nautinnollista Joulua! Ja samalla hauskan Uuden vuoden toivotukset. Palaan lomilta vasta loppiaisena, eli koneen äärellä hyvin todennäköisesti vasta 7.1.2008, siis joskus ensi vuonna.

Vaarallinen hiljaisuus

Kari Rajamäki varoitteli tämän päivän Demarissa, kuinka kaikessa hiljaisuudessa porvarihallitus ajaa julkista terveydenhuoltoa alas. Moni asia saattaa olla ihan tottakin. Asumisen osalta on nimittäin ihan vastaavanlaista meneillään. Asumistuki siirrettiin tovi sitten sosiaali- ja terveysministeriön alaisuuteen, 2 valmistelevaa virkamiestä ja 1 laskentaguru. Risikon johdolla ministeriössä alettiin ajamaan tuen uudistamista ja KELA astuu tässä tietysti kuvaan mukaan. Osaaminen ei uudessa ministeriössä ymmärrettävästikään ole huipussaan ja kun tavoitteena on vain saada järjestelmä yksinkertaiseksi, sulavaksi ja tyylikkääksi, niin seuraukset voivat olla kauheita.

Itse asiassa tähän asti uudistuksen mahdollisista vaikutuksista on vaiettu, ei edes asiasta päättävä komitea ole kärryillä. Jos pahin skenaario toteutuu, niin komitea päättää asumistuen uudistuksista jo huomenna ilman kunnollista valmistelua, esim. riskianalyysit jäävät tekemättä. Tuki nähdään porvaripuolella ainoastaan toimeentulotuen jatkeena, moni tuen saaja on kuitenkin perheellinen palkansaaja, jonka kohdalla nimenomaan helpotetaan asumiskuluja. Kelan sivuilla sanotaan "Jotta pienituloisilla olisi mahdollisuus asua kohtuullisen hyvätasoisissa asunnoissa, he voivat hakea osaan asumismenoista valtion rahoittamaa asumistukea Kelasta". Siis tasoitetaan markkinoita. Nyt esitettyjen mallien mukaan tuki esimerkiksi leikkaantuisi perhekoon kasvaessa laskennallisen keskiarvon yli ja puheissa on ollut tuen määrittäminen alueellisen keskitason mukaan.

Huomioita ei ole kiinnitetty tulorajojen jälkeenjääneisyyteen. Kahden aikuisen taloudessa yläraja on 1725 euroa/kk bruttona. Ja samaan aikaan Tarasti porukoineen pohtii, olisiko 12-15 euron neliövuokra se kohtuullinen taso, johon pitäisi pyrkiä. Kohtuullinen vuokra näin ollen olisi vaikkapa 75 neliöltä 900-1125 euroa/kk tai 40 neliöltä 480-600 euroa/kk. Jos siis per nuppi tulot ovat ennen veroja n. 850 euroa, niin eipä paljon lapsia tai muutakaan tehdä, ennenkuin tulot nousevat. Mikäli on sellaisella alalla, että näköpiirissä on toiveita vakituisesta, kokoaikaisesta työstä...

Toinen tuen valmistellijoista muisteli ministeri Rusasen aikaa, jolloin asumistukeen tehtiin 700 miljoonan leikkaus. Nyt meneillään on kuulemma sama meininki ja henki. Vaan vaarallisen hiljaista on ollut. Oikeastaan (puolueen asunto- ja maankäyttöpoliittista työryhmää lukuunottamatta) en ole missään kuullut puhuttavan yleisen asumistuen valmistelun aikataulusta tai suunnitelmista. Tavoitteet ovat kuitenkin monelta osin erisuuntaiset, kuin tuen saajien kannalta olisi suotavaa.

Eevin ekat

Tänään oli Eevin ekat tarhan (poliittisesti korrektisti päiväkodin) joulujuhlat, jotka pidettiin Rajakylän koululla. Pienet, eli Muumilaaksolaiset, esittivät isien kanssa "Joulu on taas". Tarkoitti siis käytännössä kymmentä syliin jähmettynyttä lasta ja kymmentä korvaan laulavaa isää. Eevillä tosin oli täti mukana, kun Assu on reissussa. Sain joka tapauksessa räpsiä liikkiksiä kuvia ihan rauhassa.

Sanoja treenattiin kotonakin kovasti ja päästiin jo vaiheeseen, jossa Eevi sanoi muutaman sadasosan viiveellä "puuvoa" säkeistön lopuksi. H-hetkellä ramppikuume oli kuitenkin liikaa. Mutta muuten oli mukavaa, kuten kuvasta näkee ja isompien esityksille oli kiva taputtaa. Kivat juhlat ja aika paljon olivat "tädit" nähneet vaivaa, kiitos siitä. Olisi vielä lämmin glögi maistunut...

Ja huonoa äitiä tietysti harmittaa, että samaan aikaan olisi ollut vuoden viimeinen lautakunnan kokous oopperassa ja Pähkinänsärkijä meni sivu suun...Plus kyseessä oli Espooseen siirtyvän Aulis Pitkälän viimeinen kokous - menetetään hyvä, kokenut ja luotettava virkamies.

Joulua kohti

Hyvä ruoka on usein ay-toiminnan tärkein motivaattori. Ei ole yhdentekevää, mitä tarjotaan, kenelle, millä tavalla, milloin ja missä seurassa. Parhaimmat keskustelut käydään vatsa täynnä, raukeasti siemaillen. Suurimmat päätöksetkin syntyvät usein onnistuneen lounaan tai illallisen päätteeksi. Pöydän ääressä istuminen on tärkeää, oli kyseessä sitten perhe, työkaverit tai kuten tässä tapauksessa, nuoret aktiivimme.

Puhumattakaan kultaisesta säännöstä: nuorisovaliokuntaa pitää pitää hyvänä. Sen periaatteen mukaan olen toiminut monta vuotta. Mennyt viikonloppu oli viimeinen PAMin nuorisovaliokunnan koulutus ja kokousviikonloppu minun osaltani - tai ainakin tässä roolissa. Niinpä päätin panostaa hieman enemmän, eli tehdä enemmän itse. Oheiset kuvat ovat Tex Mex- henkisistä pikkujouluistamme. Kattaminen ja koristeleminen oli huippukivaa! Saunoistamme kuoriutui pienimuotoiset hemmottelukeskukset ja ravintolalaiva Wäiskiltä hoitui eväät.

Vähän haikea fiilis. Ja toisaalta into eteenpäin on jo kova.

Sunnuntai-iltana olikin hyvä nollata pää Hämeenkylän kirkossa Qoro Quandon, eli Emman kuoron joulukonsertissa. Ensimmäinen adventti ja ihan oikeasti tuntui jo, että joulurauha lähestyy. Johtunee osin tietysti töidenkin hiljentymisestä, mutta kyllä kauniilla joulumusiikillakin oli merkityksensä. Ensimmäiset kuulemani joululaulut eivät olleet tänä vuonna kauppojen tingeli-tangelia, vaan korkeatasoista, hyvin sovitettua kuoromusiikkia. Olen aika etuoikeutettu saadessani nauttia musikaalisesta siskosta :)

Uusiin haasteisiin

Monenlaisten käänteiden jälkeen sain eilen kuulla, että uusi työ odottaa! Minut valittiin liittomme järjestösihteeriksi. Paikka, johon todella halusin, joten hyvältä tuntuu. Varsinaisesti aloitan 1.1.08, mutta tehtävät menevät saattaen vaihtaen. Tiedossa ei ole milloin ja miten minun töilleni löytyy tekijä, joten ihan en varmaan nuorisopuolta hylkää vielä helmikuussakaan.

Kyllä on sekava olo. Jännittää. Nuorisosihteerin työ menee jo niin tutulla ja turvallisella rutiinilla, että huimaa kaikki uuden opettelu. Ja tietysti jännittää, miten tulen pärjäämään. Alkuun innolla ja jossain vaiheessa toivottavasti taidolla...

Matkapäivät vähenevät huomattavasti, mikä tuntuu ylelliseltä. Jos viikonloppuihin tulisi jotain perinteitä: "Aina lauantaisin käymme puistossa...Aina sunnuntaisin käymme uimassa..." Eevi menee varmaan ihan sekaisin, kun joka lauantai ei mennäkään mummille hoitoon :)

Minikolumni

Alla oleva teksti on minikolumnini uusimmassa YoungPam-liitteessä, joka tulee PAM-lehden välissä kaikille alle 30 vuotiaille jäsenillemme.

Paljon vai vähän?

Ajattele, että saisit joka kuukausi kolme ilmaista elokuvalippua. Saisit joka kuukausi viisi ilmaista hampurilaisateriaa. Kuin tarjottimella joku tarjoaisi aina seitsemän ilmaista olutta. Tai vuoden kuluttua saisit vajaa 400 euroa vaikkapa lomarahaa. Ihan mukava ajatus, kieltäytyisitkö?

PAMin neuvottelemat uudet työehtosopimukset tuovat kukkaroon lisää keskimäärin 30 euroa joka kuukausi. Onko se sitten paljon vai vähän? Odotukset palkkaneuvotteluissa ovat aina suuret ja lopputulos saattaa äkkiseltään vaikuttaa vaatimattomalta - jos unohtuu tuijottamaan pelkkiä euroja. Mutta jos miettii mitä rahalla saa ja mitä muita uudistuksia sopimuksiin saatiin neuvoteltua, alkaa tuntua ihan hyvältä. Yksin olisi aika vaikea päästä parempaan sopimukseen työnantajan kanssa.

Liiton paras jäsenetu on taas vähän parempi. Uudet työehtosopimukset löydät PAMnetistä, jonne pääset kirjautumalla liiton nettisivujen kautta.

Eka työtaisteluni!

Olen juurikin keskellä työtaistelutoimenpiteitä, hassua. Olen siis yli- ja viikonlopputyökiellossa, kuten monet muutkin toimitsijat ja toimistotyöntekijät. Jollei kieltoa olisi eilen tullut, niin nyt kokoustaisin Tallinnassa. Sen sijaan siivosin pöytääni, mikä oikeastaan oli pitkästä aikaa ihan mukavaa. Olin jo unohtanut minkä värinen puu jatkuu tietokoneelta eteenpäin.

Mitään iltamenoja ei kyllä enää tälle viikolle osu, kun lähdetään pohjoiseen yöjunalla huomenna ja palataan ensi maanantaina. Maanantaina tes-neuvottelut jatkuvat ja sopimus saattaa syntyä, mitään suurta draamaa ei todennäköisesti ehdi syntyä. Aika vaisuksi jää siis ensikosketukseni työtaisteluihin.

Toista se on Tehyläisillä. Lunta tuli tupaa virkasuhteista irtisanoutumisten ja korvaavan työvoiman palkkaamisen osalta. Aika moni varmasti irtoaa rivistä, kun työpaikka uhkaa mennä ihan pysyvästi. Ja hallitus jatkaa linjakkaasti linjatonta toimintaansa. Nyt kun kaikki tuki ja energia pitäisi suunnata sovittelulautakunnan työhön, tulevat he ulos lakiesityksellään, jolla rajattaisiin työtaistelua. Ymmärrän, että jotain on tehtävä, mutta ei näin! Ei tällaisella ajoituksella, ei julkisuuden kautta!

Ehkä syysmasennus iski nyt

Kaiken järjen mukaan keskellä päivää pitäisi tehdä töitä, no en tee, vaan kirjoittelen tänne. Yleensä en ole huomannut kärsiväni mistään syysmasennuksista, mutta ikä kai tuo mukanaan kaikenlaista. Juuri mikään ei tunnu menevän putkeen. Eikä tämä pelkästään syksyyn ajoitu, mutta tähän asti on jokin positiivinen pohjavire kuitenkin tunkenut läpi. Positiivinen tulevaisuuteen katsominen on hankalaa, jollei mitään kannustavia merkkejä ole nähtävissä. Asiat eivät nytkähdä yhtään toivotulla tavalla.

Helppo olisi nyt olla tosiuskovainen. Jollain muulla on suunnitelma varalleni, kaikki tämä on vain ennaltasuunniteltua koettelua. Suuri onni on edessä, kun vain maltan mieleni ja kahlaan arjessa turhia murehtimatta. Vaan kun en nyt niin uskossa vahva ole. Väistämättä miettii, missä kohtaa valitsin väärin, mikä minussa on vikana. Miksi asiat eivät vain voi onnistua!

Ensi perjantaina onneksi on edessä pieni hengähdys. Mennään Riihimäen teatteriin katsomaan Jäniksen vuosi (sovitusta kehuttu kovasti), yövytään hotelli Linneassa ja syödään hyvin. Eihän se todellisuutta miksikään muuta, mutta varmasti nostaa mielialaa. On taas muutaman päivän valmiimpi kohtaamaan marraskuun.

Vietin viime viikonlopun Rymättylässä kouluttamassa ammattiosastojemme nuorisovastaavia. Ja nyt seuraa täysin estotonta ilmaismainontaa. Paikka oli aivan mieletön!

Herrankukkaro on viimeisen päälle mietitty keskiaikahenkinen saaristolaiskylä. Viereinen kuva on luxuslinnunpöntöstä, jossa sain kunnian yöpyä. Aika monen metrin korkeuteen on rakennettu iso linnunpönttö, jossa on hierova Hästens-sänky, eikä juuri muuta. Oviaukko ei ole kovin suurelle suunniteltu, mutta muuten voin suositella kaikille!

Paikka on erikoistunut savusaunoihin, löytyy mm. maailman suurin maasavusauna. Lauteille mahtuisi 120! Ja sitten pihassa on kaislikkokylpylä, lämminvesialtaita jne. Tähtitaivaan alla aikas mageeta.

Ruoka oli hyvää, tietysti kalapainoitteista ja juomistakin riitti. Alkuun tarjoillun tervaplörön ainekset ja suhteet kun olisi saanut mukaansa.

Jos siis haet kurssipaikkaa, joka tarjoaa modernin kokoustekniikan todella elämyksellisessä ympäristössä, niin älä unohda Rymättylää.

Pienet potilaat

Ärsytysraja on nyt ylittynnyt, kun kolmatta päivää iltapäivälehdissä kysellään miten käy Lasten- ja nuorten sairaalan potilaiden, jos Tehy:n joukkoirtisanoutumiset toteutuvat. Allekirjoitan kyllä huolen, koska en todellakaan ymmärrä, miten työt hoidetaan, jos tehohoidostakin lähtisi 30. Raivostuttavaa on vaan se, että Lastenklinikka Helsingissä on koko ajan ollut alimiehitetty. Lapsia on ylimääräisillä paikoilla, ahtauden ja taloudellisten syiden vuoksi osalle vanhemmista esitetään hoidon rajaamista, osastolääkärit tekevät lainvastaisia ohjeistuksia jne. jne.

Missä ovat tähän asti olleet huolestuneet kirjoitukset potilasturvallisuudesta? Miksi ei-kiireellisten leikkausten siirroista ole aikaisemmin tehty lööppejä? Miksi on itsestäänselvää, että jonotusaika osastolle on 6-12 tuntia? Miksi ei ole kyselty, onko ok, että lääkkeet jäävät sairaalassa kiireen takia antamatta?

On todella raivostuttavaa, että nyt neuvotteluiden johdosta, ollaan äärimmäisen tietoisia ja huolestuneita lasten potilasturvallisuudesta. Käytetään halpamaisesti lyömäaseena tilannetta, joka on ollut vallitseva jo iäisyyksiä. Jos HUS olisi ottanut hoitajapulan vakavasti jo aiemmin, ei mitta olisi hoitajillakaan varmasti näin täynnä. Silti sydämestäni toivon, etteivät sopijaosapuolet päästä tilannetta irtisanoutumisiin asti.

Hurraa kulttuurille!

Elisessä vapaa-ajan lautakunnan kokouksessa tehtiin historiallinen päätös esittää tilakeskukselle kahden tilan ottamista kulttuuri- ja nuorisotoimen käyttöön. Orvokkitien koulu on ollut pidempään tapetilla, opetustoiminta loppuu ensi syksynä, joten tiloille haettiin "uusiokäyttöä". Toinen esillä ollut tila on ns. Silkin kiinteistö. Vanhimmilta osiltaan yli 70-vuotias Tikkurilan Silkki oli alkuperäisessä käytössään vuoteen 1977, jolloin selluloosasta keinosilkkiä valmistanut Tikkurilan Silkkitehdas Oy lopetti toimintansa. Nyt tiloissa on toiminut kuvataidekoulu, teatteri ja sekalainen joukko yrittäjiä.

Vanhojen rakennusten muutos- ja kunnostustyöt nielevät kunnioitettavan summan rahaa, mutta panostus kannattaa. En oikein tiedä kummasta tilasta olen iloisempi, kokonaisuus tuntuu lähes täydelliseltä ratkaisulta. Päätimme apulaiskaupunginjohtajan esityksen mukaisesti esittää Silkkiin esittävän taiteen keskusta ja Orvokkitiestä tulisi lasten ja nuorten talo. Orvokkitielle muuttaisi mm. musiikkiopisto osittain, kuvataidekoulu, uusi nuorisotila (jota ei Tikkurilassa ole) ja päivätoimintaa järjestyisi senioreillekin. Silkkiin puolestaan voisi kasata esim. museotoiminnan, gallerian, teatterin laajennuksella ja olemassa oleva Jokisali saataisiin tehokkaampaan käyttöön. Silkin kiinteistöltä alkaisi Vantaalainen "kulttuurikäytävä". Keravanjoen toisella puolella on Heureka, yläjuoksulla Vernissa ja vähän matkan päässä vielä Påkas. Ajan kanssa alueesta syntyy historiallisesti arvokas, kaikki ikäryhmät huomioiva kokonaisuus.

Varsinaisen Silkin remontin toteuttaa arkkitehtitoimisto Renor oy, joka rakentaa osaan korttelista loft-asuntoja. Suunnitelma on niin huikaisevan hyvä, ettei se saa nyt kaatua talouteen. On toimittava rohkeasti, vaikka riskillä, juuri nyt, sillä Silkki ei odottele montaa vuotta. Jos kaupunki ei tilaisuuteen tartu, tulee koko kortteliin asuntoja. Varsinaiset kulut alkavat näkyä 2009, eli ensi syksyn budjettikäsittelyssä pitää kulttuuri-investoinneille löytyä rahaa.

Raskasta päätöksentekoa

Osallistuin eilen valtuustoryhmämme budjettikäsittelyyn. En ole valtuutettu, en edes vara, mutta lautakunnan varapuheenjohtajana minulla on oikeus osallistua sd-valtuustoryhmän kokouksiin. Olen aika harvakseltaan ehtinyt/jaksanut kokouksiin mennä, yleensä vain, jos vapaa-ajan toimen asiat ovat erityisemmin tapetilla. Budjettikäsittely on tietenkin niitä asioita.

Vaan turhauttavaa on. Mietin eilen istuessani neljä tuntia papereiden äärellä, että kuka tulevaisuudessa haluaa/ehtii/jaksaa oikeasti vaikuttaa mihinkään merkittävään? Sisäinen päätöksentekojärjestelmämme on näennäisesti hyvin demokraattinen. Kaikilla lautakuntien ja puolueosastojen edustajilla on mahdollisuus tuoda kantansa julki ja vaikuttaa koko ryhmän päätöksenmuodostukseen, mutta vain OIKEASSA paikassa. Tarkoittaa siis lukuisia (pitkiä) kokouksia, joissa käsiteltyihin asioihin ei ole soveliasta palata. Joko siis istut kaikki kokoukset vahtimassa tai olet hiljaa.

Hyvin harva eilenkään suutaan avasi, ehkä kaikki asiat oli jo käsitelty lautakuntaryhmissä, osastojen kokouksissa, kunnallistoimikunnassa, puheenjohtajistossa, seminaareissa tai jossain. Ei siis ollut enää soveliasta kysyä, kyseenalaistaa tai esittää mitään. Tai sitten kaikki muutkin ajattelivat, että aika vaikuttaa meni jo. Minulla nyt tietenkin on poikkeava asemakin, kun en ole valtuutettu, jotenkin ymmärsinkin sen, kun en puheenvuoroa halutessani saanut. Edellisessä puheenvuorossani olin tehnyt naurettavan pienestä summasta lisäysesityksen. Eihän sitä tietenkään ylös kirjattu, kun kyseessä ei ollut kuin nelinumeroinen luku. Kokemus on vaan osoittanut, että ellei pieniäkin summia ole budjetoitu, niin vuoden aikana rahaa on lähes mahdoton löytää mistään.

Mitäs sitten sanot kuntalaiselle, joka ihmettelee miksei Vantaan kokoisessa kaupungissa löydy kaiken heikko-osaisimmille muutamaa tuhatta euroa? "Valitan, yritin asian ottaa esille, mutta olin väärässä kokouksessa ja summa oli naurettava". Mitä tekisimme jos joku puolue-hierarkian ulkopuolinen räjäyttäisi potin ja nousisi valtuustoon? Kuinka lyhyessä ajassa opetettaisiin istumaan lukuisia iltoja saman porukan kanssa, eri otsikon alla, jotta saisi jonkin asian läpi?

Vaikka kuinka haluaisin kaupunginvaltuustoon, niin pakko on miettiä vielä muutamaan kertaan tarkkaan, miten aikani priorisoin. Töissä kuluu jo iso osa päivästä ja viikonlopuista, haluanko uhrata vähäiset vapaat illatkin. Tai sitten pitäisi jättää kaikki muu pois. Yhtään valtuustotyöskentelyn ulkopuolista kokousta tai seminaaria ei saisi enää kalenteriin tulla. Enkä taida olla ihan ainoa pienten lasten vanhempi valtuustoryhmässämme. Ihmisten ymmärtämiseen ajankäytön suhteen tulisi suhtautua puolueessamme todella vakavasti, jos haluamme uutta verta kehiin. Vaikuttaa pitää voida ilman kymmeniä sisäisiä kokouksiakin.

Väsynyttä tuhinaa.

Mikä on muuttunut idässä?

Vielä alkuviikkokin meni ihan toipuessa Moskovan reissusta. Aivan käsittämätöntä! Tiedossa oli, että tulemme kutakuinkin viettämään neljä päivää hotellin uumenissa, mutta että hotelli elää jossain esihistoriallisessa ajassa...Vartijoita, kerrosemäntiä ja muuta henkilökuntaa oli ihan riittämiin, mitään ei silti meinannut saada hoidettua, sillä kukaan ei puhunut englantia. Kahden päivän aikana käytin mm. hieman vajaa 2 tuntia huonelaskumme maksamiseen ja suurimman osan ajasta oli vieläpä tulkki matkassa. Kuittia en siltikään koskaan saanut, eikä mieleeni juolahtanutkaan lähtöpäivänä aloittaa koko showta alusta. Muutoin kyllä riitti papereita, kulkulupia ja todisteita taskut pullolleen.


Neljännestä kerroksesta mainittiin kaikille miespuolisille osallistujille joko varoittaen tai kehoittaen. Hissien ovella turvamies keräsi 500 ruplan pääsymaksun ja rahalle sitten vähäpukeiset naiset tarjosivat vastinetta. Paikallisten mukaan mitään laitonta, kuten prostituutiota, ei kerroksessa ollut meneillään, tosin heistäkään kukaan ei ollut etukäteen tietoinen kerroksen luonteesta. Kuulostaa minusta vaan epäilyttävältä, jos yhdellekään naiselle ei yökerhosta kerrota halaistua sanaa. Stripparia kun sai joka tapauksessa kaikki katsella ala-aulassa.


Venäläinen keittiö ei saanut minusta edelleenkään uutta ystävää. Pietarissa neljä vuotta sitten ei sentään nälkää nähty, mutta nyt oli parina iltana pakko tilata extra-ranskalaiset päivällisen jäädessä minimaaliseksi. Enkä todellakaan ole krantuimmasta päästä mitä ruokaan tulee. Suuri plussa kuitenkin suklaa-putouksesta! Jopa aamiaisella käynnissä oli torni, josta pulppusi vesiputouksen lailla sulaa suklaata ja siihen sai sitten tikun nokassa dippailla hedelmiä, marenkia jne. Kotiin kans!


Punaisella torilla päästiin käymään, mutta Lenin-mauseleumiin ei edes yritetty jonottaa. Ihmisiä ei ollut ruuhkaksi asti, mutta porteilla oli erittäin hidas passintarkastus, joka synnytti kymmenien metrien jonot. Käytiin Mäkkärissä :) Jaksoi sitten odotella vajaat 6 tuntia kentällä. Ja se tunne, kun näki sinivalkoisten siipien rullaavan lähtöportillemme!

Oli kokousasioitakin tietysti, mutta virallisen matkaraportin saan tehdä töissäkin. Ohessa vielä viimeisen illan jatkoilta kuva, joka Reettaa lainaten... todistaa, että me näytämme humalassa paremmilta.

Riivatun FB

Olin pitkään hyvin epäluuloinen, mitä uutta ja ihmeellistä Facebook voisi tarjota, mutta lopulta päädyin viime lauantaina kirjautumaan käyttäjäksi. Ja mokomahan imaisi minut täysin sisuksiinsa. Blogin kirjoittamiseen käytetty aika on nyt hujahtanut täysin FB:ssa surffaamiseen. Toisaalta systeemi saattaa selkeyttääkin työnjakoa: Facebookiin voi kirjoittaa lyhyesti tyhjänpäiväisimmät kuulumiset ja uusimmat kuvat ja tänne voi kirjoitella pidempiä juttuja. Tosin tiedän, että blogista moni on tottunut lukemaan satunnaisesti myös perhekuulumisia ja nämä ihmiset eivät ole Facebookin käyttäjiä (esim. sukulaisia). Saas nyt nähdä, miten tämä tästä muotoutuu.

Huomenna olen lähdössä Moskovaan työreissulle neljäksi päiväksi. Minkään matkan järjestelyt eivät ole koskaan olleet niin monen mutkan takana. Julmettu määrä paperia on lähetelty sähköisesti, kirjeitse ja faxeina. Ihmettelin myös kovasti hyvin yksityiskohtaisia ohjeita siitä, mistä ovesta meidän pitää saapua hotelliin. No, eilen ehdin viimein hotellin nettisivuille. Kyseessä on enemmänkin kaupunginosa kuin hotelli, Izmailovo alfa tur pystyy majoittamaan kerralla jopa 10 000 asukasta. Ravintoloita, kauppoja, kioskeja jne. on lukuisia, samaten kokoustiloja. Oli siis ihan aiheellista kertoa pienen maan turisteille mistä tulla, jotta olemme edes oikeassa "korttelissa".

Netin käyttömaksut näyttivät olevan aika suolaisia, joten palaan rakkaille sivuilleni todennäköisesti vasta ensi maanantaina seuraavan kerran.

Kansankoti katoaa?

Kotiuduin juuri kolmen päivän reissulta Norjasta, tarkemmin Larvikista (kuvassa). Larvik sijaitsee noin 120 kilometrin päässä Oslosta.

Kokousmatkan perimmäinen syy oli pohjoismaisten kollegoiden tapaaminen. Koollekutsujan vuorossa oli Norjan LO (= SAK), tapaamiset kun kiertävät syksyittäin kaikissa pohjoismaissa. Toki parhaiden perinteiden mukaisesti puhuttiin paljon hyvien käytänteiden jakamisesta, erityisesti tällä kertaa opiskelijajäsenhankinnasta, mutta paljon puhuttiin politiikkaakin.

Ruotsin edustajat kertoivat porvarihallituksensa uudistuksista, joista aika vaimeasti on uutisoitu suomalaisessa mediassa. Olin siis monista jutuista yllättynyt ja vähän järkyttynytkin. Tuloillaan on esimerkiksi valtiollisten työttömyyskassojen pakkojäsenyys. Jokaisen palkansaajan on siis oltava valtiollisen kassan jäsen. Tarkoittaa luonnollisesti valtaisaa jäsenkatoa ammattiliitoista, kun vielä samaan aikaan liitojen jäsenmaksun verovähennysoikeus ollaan poistamassa. Varallisuus- ja kiinteistöveron poistosta pientalojen osalta on jo tehty päätös, samoin käyttöön otettavasta 1-3 v. lasten kotihoidontuesta, joka tulee olemaan 300 kruunua/kk. TV-toimittaja oli kysynyt vastaavalta ministeriltä miten esitys huomioi esim. yksinhuoltajat ja ministeri oli suoraan todennut, ettei tuen ole tarkoituskaan olla kaikkien saavutettavissa. Rehellistä sinänsä, mutta ymmärrän hyvin mitkä vaikutukset toimilla on yhteiskunnallisen eheyden kannalta. Kaiken päälle hallitus nosti myös autovakuutuksia 32%. En ihan ymmärtänyt mikä Ruotsin systeemi on, eli miten poliittisesti voidaan nostaa vakuutusmaksuja, mutta näin asia selitettiin.

Ymmärrettävästi Ruotsin LO:n edustajat ovat hyvin turhautuneita tilanteeseen. Käsiä he eivät nosta pystyyn, mutta millään "protestoinnilla" ei kuulemma ole mitään painoarvoa. Keinot työväestön ja ay-liikkeen oikeuksien puolustamiseen ovat hyvin vähissä, lähes olemattomissa. Toivottavasti Ruotsin tie ei ole Suomen tie.

Loppukevennykseksi: kokoushuoneen yhteydessä oli pehmisautomaatti ja pop corn- laite ja tietysti erikoiskahviautomaatti. Strösseleitä oli neljää sorttia ja kaikki ilmaiseksi, vapaassa käytössä! Kyllä kelpasi tauotella :)

Linssilude

Heta oli aika kokenut esiintyjä nuoresta iästään huolimatta. Esiintyi mm. Salatuissa elämissä, Tikkurila-trilogiassa ja suomalais-japanilaisessa Lokki-elokuvassa. Ja nyt juuri ilmestyi viimeisin poseeraus! Tekstin lopusta pääsee pdf-esitteeseen, josta Heta löytyy sivulta 36.

Uutiskommentointia

Alkaa maikkarin uutisten katsominen olla jo masokismin rajoilla. Eduskunnan budjettikeskustelua Päivi Anttikoski kuvasi sanoin: "SDP:n puheenjohtaja Heinäluoma ivasi, suorastaan pilkkasi - - demarilähteen mukaan tämä tuleekin olemaan puolueen tuleva linja - - Heinäluoman ivaamisessa oli havaittavissa yirtystä ottaa oppositiojohtajan rooli jne." Eikö budjettiesityksessä tai keskustelussa todellakaan ollut mitään uutisoitavaa? Edelleenkin tärkeintä maikkarilla tuntuu olevan Kokoomuksen suojelu. Ei kai ole mitenkään ihmeellistä, että oppositio tarttuu esityksen heikkouksiin tai epäloogisuuksiin, jopa ivaavaan sävyyn. Ihan kuin edelleen haluttaisiin syyttää SDP:ta heikompi osaisten tilanteen mahdollisesta kurjistumisesta. Ja mikä ihme on se demaritaho, joka on sanonut, että seuraavan neljä vuotta puolueemme aikoo vain pilkata porvareiden vaalilupauksia? Toivottavasti jotain muutakin on tulossa, näin olen ymmärtänyt, toivottavasti ja luultavasti kaikki eduskuntaryhmässämmekin.

* * *

Biopolttoaineiden verotus poistetaan. Siis toki vain niiltä osin, kun ne koskevat maataloudessa käytettäviä biopolttoaineita. Valtaosahan yksityisautoilijoista kurvailee puimurille, päästövaikutus tulee olemaan huomattava :) Haloo, herätkää vihreät, dieselvero samalle listalle!

* * *

Kiinteistöpuolen sopimusneuvottelut katkesivat aika säälittävän palkkatarjouksen jälkeen. Ja siivojat marssivat heti ulos eri puolilla Suomea! Go for it! Ansiokehitysohjelman puolesta kannattaa taistella kunnolla. Milloin suostutaan ääneen laajalti tunnustamaan, että isot yritykset saavat kilpailuetua maksamalla huonompia palkkoja kuin pienemmät toimijat. Ja isot ostaa pienet, eivätkä työntekijät siirry vanhoina työntekijöinä. Mutta nyt on jännittävät ajat, katsotaan mihin neuvottelut johtavat ja miten paine kasvaa.

Ihanaa tavallisuutta

Maailman tavallisin viikonloppu on kääntymässä loppusuoralle. Harmillista. Tällaisten päivien jälkeen miettii auttamatta, millaista arki olisikaan, jollei olisi päättänyt toimia jos jonkinlaisissa luottamustehtävissä. Erityisesti sitä tietysti miettii silloin, kun saa arvokasta kansalaispalautetta, eli yrittää puolustautua ja selittää, etteivät ihmiset oikeasti tee politiikkaa kokouspalkkioiden takia. Mutta takaisin tähän viikonloppuun, joka on ollut hurmaavan tavallinen.

Perjantaina töiden ja Eevin haun jälkeen ajoimme Sipooseen. Tarkoitus oli hakea matkasänky eteenpäin toiselle Eeville lainattavaksi, mutta kun oli aikaa, niin jäätiin syömään ja iltakahville. Eilen ajettiin satojen tai tuhansien muiden tavoin sadepäivän ratoksi ostoksille. Bauhausissa on laaja valikoima ja hyvät donitsit. Assu siis iltapäivällä askarteli kaikenlaista ja nyt meillä muutaman kuukauden asumisen jälkeen on mm. eteisessä lamppu. Sinällään mukava yksityiskohta pimenevässä syksyssä. Jossain hetkellisissä häiriössä ajoin vielä viime minuuteilla kauppaan ja ostin pullatarpeet. Siinä sitten karjalanpaistin jälkeen leivoin korvapuusteja. Tosin koen edelleen suuria vaikeuksia varsinaisessa pullien tekovaiheessa. Osaan siis hyvin tehdä taikinan, kaulia sen levyksi ja ripotella täytteet, mutta muotoilu on mitä sattuu. Onneksi yksikään huippu-designeri ei ollut tulossa kylään tarkastelemaan pullamöykkyjäni, vaan hyvä maku riitti kotiväelle. Niinkuin vararenkaani yhtään sokeria kaipaisi...Ja lauantaisaunaan ja saunajaffaa. Oikeasti olen siis regressoitunut!

Tänään sama lupsakka meno jatkui. Eevi ei meinannut nukahtaa päiväunille, ainoa vastoinkäyminen kahteen päivään. Syy tosin selvisi illemmalla, kun hymyn välistä vilahti pieni valkoinen kulma syvällä poskessa. Yksi isoista poskihampaista on tehnyt tuloaan ja ilmeisesti juuri tullut läpi. Eloa iltaan toi siskon perheen vierailu. Serkuista lähtee suhteellisen kova ääni, mutta näytti, että kaikilla oli hauskaa. Ja nyt Eevi onkin jo yöunilla. Tyyppi painuu pehkuihin nykyisin viimeistään vartin yli kahdeksan, illalle jää ruhtinaallisesti vielä omaakin aikaa. Yhdessä tai erikseen.

Ja jos olisin fiksu, niin käyttäisin luppoajan nyt keskiviikon vapaa-ajan lautakunnan listan kertaamiseen, enkä jättäisi sitä viime hetkeen. En vaan millään viitsisi rikkoa tavallisen viikonlopun illuusiota. Ei mitään muille tehtyjä lupauksia ja sitoumuksia, vain oma kotoinen arki. Olisipa vapaita, yhteisiä viikonloppuja enemmän.

Heh, heh

Kerroin jo vitsin Aslakillekin, joten uskaltanen laittaa tänne pienen kevennyksen päivän päätteeksi.

Mitä eroa on Koffilla ja Lapin kullalla?

Koff ei soittele perään.

Seitsemän vuotta tulee just sillään täyteen.

Hoitajille sittenkin rahaa

Nyt ei blogin tekniikka ihan pelitä, mutta yllättävän käänteen hoiva-alan trillerissä voi lukea kopsaamalla oheisen linkin

www.taloussanomat.fi/page.php?page_id=382&news_id=200721563

Työnantajat lakossa

Kaikki sympatiani ovat suomalaisen elokuvan tukemisen puolella, mutta vähän ihmetystä herättää tänään Ilta-Sanomistakin löytyvät tuottajien kommentit. Markus Selinin mukaan ainoa vaihtoehto oli enää lakko. Vaan miten ihmeessä työnantajat menevät lakkoon? Eikö elokuva-alan tuotantosulku ole sama kuin työsulku? Kulttuuriministeriä enemmän tuotantosulku satuttaa teknistä henkilökuntaa ja näyttelijöitä, joiden palkanmaksun ei pitäisi olla kiinni ministeriöstä, vaan elokuvan tuottajista.

Toki ymmärrän, että suunniteltujenhankkeiden rahoitus on laskettu luvattujen tukien mukaan, mutta ei työnantaja voi silti mennä lakkoon. Logiikka on kulttuurialoilla ollut aina kummallinen, kun puhutaan työsuhdeturvasta, mutta en haluaisi median menevän retkuun. Jo ihan senkin takia, että käsitteistön oikeana pitäminen on muutoinkin työlästä. Ja jos ihan vapaasti saadaan jälleen sotkea lakkoja ja työsulkuja keskenään, niin miten niitä oiotaan tulevien tapausten osalta? Tuoreena on mielessä, miten Paperiteollisuuden työsulku kääntyi lakoksi lehdistössä ja kansan suussa.

Kulttuuriuutisten toimittaja kyseli eilen Marko Röhriltä mitä tuotantosulku käytännössä tarkoittaa, ja vastaus oli, että maaseututeatterit kärsivät. Jopa neljäsosa maaseututeattereiden katsojista ostaa lippunsa nimenomaan kotimaisiin elokuviin. Akuutit vaikutukset todellisuudessa kuitenkin kohdistuvat perusporukkaan, jotka kuvaavat, järjestävät, maskeeraavat, puvustavat, äänittävät ja leikkaavat elokuvia. Aika rankalla tavalla, toisten kustannuksella, lähtivät tuottajat Wallinia kiristämään. Vieläpä vedoten lakko-oikeuteen.

Ja hyvä oppitunti Wallinille. Vaikka elokuvaväki on normaalisti aika omissa oloissaan ja irti polittisesta päätöksenteosta, niin kyllä lupaukset muistetaan. Varsinkin, jos ne ovat yli miljoonan luokkaa. Ei paljon lohduta puolustautua sillä, että tämä oli hallituksen esikoinen.

Väylähankkeet

Olen nyt ihan ymmälläni ja pihalla. Katsoin kympin uutisia - Eevin nukkuessa - lähes äänettömällä. Katainen oli todellakin pelkkä pää, jonka huulet heiluivat tuulessa. En siis saanut mitään tolkkua, miksi hyväksytyissä väylähankkeissa on Savonlinna-Huutokoski rataosuus?! Siis mikä osuus? En ole koskaan kuullutkaan, vaikkakin sen täytyy olla erittäin liikennöity ja kokonaishyvinvoinnin kannalta merkittävä radan pätkä.

Ja keskustelua piti kaikkien ennakointien mukaan syntyä juuri tie- ja ratahankkeista. Lykättyjen listalla oli Savonlinnan keskusta...Senkin olin täysin ohittanut, en edes tiennyt, että se oli listan kärjessä. Onko joku käynyt viime aikoina Savonlinnassa ja voisi kertoa, onko kaupunki ja sen sisääntuloväylät päässeet rappeutumaan salaa?

Marjaradasta tai ylipäätänsä pääkaupunkiseudun pääväylistä ei uutisissa tekstinä ollut mitään. Toivottavasti joku toimittajista jotain sanoi niistäkin, en tosiaan kuullut mitään. Kaikki Suomen kuurot ovat varmaan yhtä pihalla kuin minäkin.

Sen kuitenkin luin, että valtion velkaa lyhennetään 2 mrd. eurolla ja kokonaisverorasitus nousee. Ei oo helppoo olla velallinen, ku ei verottomia perintöjäkään oo näköpiirissä.

Miten olisi toiminta?

En ole suoraan sanottuna jaksanut kovin paljon innostua jo yli puoli vuotta kestäneestä pohdiskelusta mikä meni pieleen ja miten SDP nousee. Olen aina ollut ehkä turhankin pragmaattinen puoluetoiminnan suhteen, jos on mielekästä ja näkyvää toimintaa ja ulkoinen sekä sisäinen tiedotus toimii, niin hommat sujuu. No ei ole sujuneet, se on jo todettu ja syitä haettu. Keskustelu on ollut mielenkiintoista ja polveilevaa, mutta nyt alkaa pieni puolueosaston aktiivi hermostua, kun ei edelleenkään nuorempien puheenvuoroissa nouse esiin konkreettinen toiminta. Tämän päivän Demarissa Heta Välimäki kirjoitti jälleen nuorten esiin nostamisesta ja ajatusten vastaanottamisesta. Mutta missä ihmeessä niitä ajatuksia ja uusia avauksia vastaanotetaan? Puolueen toiminta ei varmuudella uudistu julkilausumien kautta. Tai viitauksilla työryhmäesityksiin, joita ei edes suurimman piirijärjestön hallinnossa ole näkynyt. Vanhoja rakenteita ja päätöksentekojärjestelmää on syytä muuttaa moneltakin osin, mutta se ei ole vielä muuttunut, vielä pitää osallistua ja lobata paikallistason toiminnassa - tai edes piiritason.

Kirjoituksessaan Heta vaati uusia foorumeita ja keskustelun paikkoja. Kun seuraan omaa sähköpostiani, niin lähes joka illan voisi täyttää erilaisilla yleisötilaisuuksilla, sisäisillä pohdintailloilla ja vapaamuotoisemmilla istujaisilla. En ymmärrä. Kuinka paljon pitää olla tilaisuuksia, jotka eivät rehellisesti sanottuna johda mihinkään? Lähes kaikki ovat liittyneet liikkeeseen arvomaailman ja vaikuttamisen halun takia. Ja sitten nuoret istuvat vuositolkulla keskenään keskustelemassa. Vaikuttamisen paikoille pääseminen kuitenkin edellyttää sitä tylsää toimintaa, konkreettisia tekoja, asioihin kunnolla perehtymistä. En väitä lainkaan, etteikö aattellista keskustelua tarvita, se antaa aina voimaa käytännön työhön, mutta on tekopyhää vaatia Demarinuorten puheenjohtajana muita järjestämään uudenlaista toimintaa. Uudet toimintatavat leviävät ja valtaavat liikkeen muuttuen vakiintuneiksi käytännöiksi ja moottorina voisi olla vaikkapa Demarinuoret. SAK:n järjestöpäällikkö Reijo Paananen kiteytti asian eräässä seminaarissa hyvin: "Nuorille on varmasti tilaa ja tarvetta, mutta sitten pitää tehdä jotain ihan itte."

Ihmettelen suuresti ristiriitaista yhtälöä, josta Hetakin kirjoittaa. Nuoria on niin paljon, että liike uusiutuisi, jos vain heitä kuultaisiin, mutta puolueosastoissa tai muussa liikettä lähellä olevassa toiminnassa nuoret ovat ainoita ikäluokkansa edustajia. Eikä toiminta tietenkään houkuta, jos yksin pitää olla. Asuvatko kaikki nuoret demarit siis niin hajallaan, ettei paikallista toimintaa voi millään pyörittää vai olisiko niin, ettei todellisuudessa paukkuja ja halua oikein riitä? Kaikkien ei tietenkään tarvitsekaan toimia kansalaisjärjestöissä, kunnallispolitiikassa, ammattiosastossa tai urheiluseuroissa, mutta sitten on hyväksyttävä oma roolinsa yleiskeskustelijana eikä keskeisenä vaikuttajana. Päätöksiä ei todennäköisesti pitkään pitkään aikaan tulla tekemään netissä, vaikka ne keskustelukanavina ovatkin erinomaisia.

Puolueen työryhmätyöskentelyyn viittaminen on ihan paikallaan. Tiedän, että työryhmät tekevät hyvää työtä monelta osin ja asiantuntemusta löytyy, mutta mihin kaikki tuotokset hautautuvat? Työryhmien näkymättömyys ei minusta niinkään johdu valintamenettelyistä vaan kyvyttömyydestä hyödyntää valtavaa osaamista, mitä eri alojen ammattilaiset ja pitkän linjan harrastajat työryhmissä edustavat. Puoluetoimiston täytyy olla täynnä asiakirjoja, julkilausumia ja toimenpide-ehdotuksia tämänkin kauden työryhmiltä. Ongelma ehkä onkin, että politiikaltamme puuttuvat selkeät painopisteet, mitkä ovat ne asiat joiden haluamme toteutuvan pitkällä tähtäimellä, mistä asioista jaksamme rummuttaa vuosi toisensa jälkeen? Samahan koskee Demarinuoria. Mitä on tapahtunut kaikille edellisen liittokokouksen hyväksytyille asiakirjoille, miten asioita on ajettu eteenpäin? Miten on aatteeseen ja aatteelliseen keskusteluun nojaavalla politiikallamme pyritty parantamaan nuorten elinoloja?

Pitäis ihan itte ottaa ja tehdä.

Puutarhapainajaisia

Lähdetään ensin siitä, että oma piha on ihana. Erityisen ihanaa oli haaveilla omasta pihasta ja sen laittamisesta, ennenkuin oli omaa pihaa. No nyt on.

Tonttimme rajoittuu tiehen, tai oikeammin kävelytiehen, mutta näkyvyys pihaan on siis kohtuullisen hyvä, jollei välissä ole mitään näköesteitä. Aita on, ja siinä kiermurtelevia köynnöksiä. Tai siis niiden pitäisi kiemurrella aidassa. Kaavan mukaisesti pihallamme kasvaa kolme pallopajua, ihan sympaattisia reheviä pallomaisia puita, nimensä mukaisia. Ja sitten on nämä edellisten asukkaiden perinnöt, joista olen tunnistanut vain villiviinin. Mikä aiheuttaa sen, että aina katsellessani aitaa, alkaa päässäni soimaan Ultra Bran (rauha sieluillensa) "villiviini seinässä on metrin korkeampi...".

Olisikin metrin korkeampi, vaan ei. Vieressä oleva, ties mikä, kasvaa täysin holtittomasti mihin sattuu. Tovi sitten ihmettelin, miksi naapureiden vastaava - murattityyppinenratkaisu - peittää kaiken näkyvyyden tielle ja kasvaa kauniina mattona aitaa pitkin. Astuin lähemmäs omaamme ja shokki. Niljake on kasvanut ensin rullalle aidan päälle ja sitten lähtenyt kiipeämään pitkin pallopajujamme. Mutkalle kiertynyt varsi on kuristajakäärmeen tavoin rullautunut toisen pajun latvaan asti ja toisella puolen työntynyt kahdelta laidalta puuraukan kiusaksi. Jo pelkkä ajatus röyhkestä tilanvaltaajasta on inhottava, näky tuo mieleen jonkin loiseläimen. Vatsan muljahteluista viis, puut on pelastettava. Päätin siis ryhtyä taistoon kaikkien pallopajujen puolesta.

Vaan ei työhanskoja mailla eikä halmeilla. Tahmean karvaiseen, takertuvaan varteen en paljain sormin koske. Projekti siis siirtyy jälleen päivällä jos toisellakin. Voimia urheat pajuset, viimeistään oksasakset vapauttavat teidät kurjuudestanne!

Palvelualojen palkat

JHL ja kumppanit julkistivat tänään odotetusti n. 9% korotusvaateet kahden ja puolen vuoden sopimuskaudelle. Lisänä oli pidemman aikavälin palkkojen jälkeenjääneisyyttä korjaava ohjelma. Kustannusvaikutus euroina olisi kuulemma 3,5 miljardia ja se on toki kuntatyönantajien mukaan täysin absurdia. Edellyttää kuulemma rajuja veronkorotuksia ja palveluiden leikkaamisia. Vuositasolla puhutaan n.1,4 miljardista. Kyseessä on tietysti huima summa, mutta jos kansalaisilta kysytään ja tämän hetkistä tahtotilaa tulkitaan, niin moni varmasti luopuisi nyt kaavailluista veronkevennyksistä tai jopa hyväksyisi veronkorotukset, jos pystytään osoittamaan, että rahat todella kohdentuvat kuntatyöntekijöille.

Minulla ei tietenkään ole nyt käytettävissäni mitään statistiikkaa, mistä voisin tutkailla mahdollisia vaikutuksia, mutta toivon todella, että julkisten palveluiden palkkoja saadaan hilattua ylöspäin niin paljon kuin mahdollista. Jos maan hallitus haluaa todella auttaa, niin kannattaisi äkkiä laskea tarkkaan, kuinka paljon on varaa vielä laskea ylimpiin tuloluokkiin kohdentuvia veroja.

Kunnon korotuksia odotan tietysti yksityisillekin palvelualoille, missä erityisesti kiinteistö- ja siivouspuolen palkoilla alkaa olla mahdotonta elää pääkaupunkiseudulla ja työntekijöitä on hankala löytää. Melkein palkkoja korkeammalle rankkaisin kuitenkin vaatimukset palkallisesta äitiys- ja isyysvapaasta sekä lukuiset pätkätyöläisiä koskevat parannukset. Työpaikoilla väki jakaantuu koko ajan pahemmin sen mukaan, minkälaisessa työsuhteessa töitä tehdään. Tositarinoita kuunnellessa tuntuu välillä, että paikka paikoin on siirrytty villiin länteen. Aina löytyy keinoja kiertää lakia tai työehtosopimuksia, kiristetään työntekijöitä luopumaan oikeuksistaan, pallotellaan nuoria ihmisiä todella lyhytnäköisesti. Ei auta kuin taistella - ja neuvotella.

Tosi vakava gallup

Intouduin leikkimään uudella blogilla ja tännehän voi nykyisin lykkäillä kyselyitä! Koska demokratia on tärkeää ja kannatettavaa, niin olen päättänyt kysellä kaikenlaisia asioita kävijöiltä. Kunniakkaan aloittajanpaikan saa oikeudenkäynti, josta varmasti tulee yksi seuratuimmista. Ei tarvitse kovin otsarypyssä näihin "gallupeihin" jatkossakaan suhtautua, voi olla, etten valmistele seuraavia vaaliteemojani saatujen tulosten pohjalta...Mutta onhan se hauskaa, jos tosi moni vastaa, katsella minkälaisia käppyröitä tulee. Ja saatan joskus keksiä ihan hyvänkin aiheen.

On varmasti oikea aika mennä nukkumaan.

Eevi kävelee!

Eilen kauan odotettu läpimurto tapahtui. Eevi ei tietenkään kunnioittanut mitään yhdessä sovittuja sääntöjä, vaan käveli itsekseen ensimmäistä kertaa päiväkodissa. Väläytti onneksi taitojaan myös kylvyn jälkeen illalla kotosalla noin viiden askeleen verran. Monet lapsethan pitävät käsiään sivuilla tai ylhäällä ilmassa helpottaakseen tasapainoilua, mutta Eevi on päättänyt kävellä kädet suorana saumassa. Näyttää todella hupaisalta. Kohta ei pitele mikään.

Kesämuistoja

Alkukesältä, tarkemmin 9.6. Lahdesta, SAK:n huippumenestyksekkäästä Arvorokista, pari otosta. Vasemmalla kannattaa erityisesti kiinnittää huomiota kesäkassin monikäyttöisyyteen, esim. päähineenä. Aslakilla Unikkoa keskisuomalaisittain, ei kovin pieni...

Oikealla vietetään juhannusta uuden kodin pihalla. Järjestimme eihuonekaluja-bileet, tosin jouduimme hieman joustamaan ja haalimme terassikalusteita. Pohjantähti-leirillä heinäkuun ekalla viikolla Eevi oppi seisomaan ilman tukea - ja taputtamaan itselleen samanaikaisesti.

Valkeakosken musajuhlilla pikku lavan backstagella Kaisa, Sanni ja Viivi. Ennen keikkaa ei turhia hymyillä.

Junamatkustaminen on niiiin hauskaa. Ollaan tulossa Rovaniemeltä Helsinkiin reilun viikko sitten.

Asuminen tarkastelun pohjaksi

Torstaina sain kunnian kuunnella kahteenkin otteeseen YM:ön virkamiestä Peter Fredrikssonia asuntopolitiikan näkymistä. Erityisen mielenkiintoinen oli alustus asumisen innovaatioista. Tai toki pohjalla oli ylipäätänsä suomalaisten ja osittain ulkomaistenkin innovaatioiden tarkastelu, mikä esimerkiksi edes lasketaan innovaatioksi, vaikka sanaa onkin niin muodikas käyttää milloin missäkin yhteydessä. Asumisen osalta aikansa inovaatioita ovat tietenkin olleet mm. rintamamiestalot ja 70-80- luvuilla elementtitalot. Mikä on onnistunutta ja mikä ei, ei ole relevanttia, vaan ainoastaan se, että on lähdetty selkeästi hakemaan uutta ja lyöty ajatus laajalti läpi. Suuri kysymys tietenkin kuuluu, mitkä olisivat tämän ajan innovaatiot, jotka mullistaisivat suomalaisen asuntorakentamisen ja asumisen? Matala ja tiivis on tuloillaan, vielä ei voida sanoa, saavuttaako idea laajan ja kestävän suosion, kuten vaikkapa rintamamiestalot, jotka ovat edelleen haluttu asumismuoto. Mutta mitä muuta...Neljän viisaan ryhmä on pohtimassa asuntopolitiikan tulevaisuutta, mutta aavistus on, että ainoa uusi avaus tulee olemaan asunnottomille tarkoitettujen asuntoloiden lakkauttaminen.

Tarvittaisiin laajaa ja ennakkoluuloista "brain stormia", jotta hullultakin kuulostavia kokeiluja saataisiin esiin. Asunnottomuuden vähentäminen vaatii uusia keinoja ja vähintäänkin rahaa. Tiedossa on koko ajan, ettei vaikeimmin asutettavien (kamala termi) tilannetta auteta kuin tuetulla asumiselle. Seinien rakentaminen ei riitä, vaan muita käyttökuluja on saatava katettuja joko suoraan kuntien varoilla tai sitten kasvattamalla järjestöjen avustuksia. Rahan lisääminen ei kuitenkaan ole uusi asia, tuli vaan tässä yhteydessä mieleen. Tavallinenkin asuminen kaipaa uutta. Alueellamme metropoliajattelu ei tuota tulosta, jollei konkreettisia ideoita tule rakentamisenkin puolelle. Viime aikojen kaikki asumisen innovaatiot ovat tulleet teknologian puolelta, esimerkiksi älykodit, jotka helpottavat ikääntyneiden ja vajaakuntoisten asumista.

Innovaatioiden pohtiminen on erityisen tärkeää juuri työväenliikkeen kannalta. Esimerkkeinä käytetyt aiemmat talotyypit ovat nimenomaan olleet suuren massan, työssäkäyvien, "tavallisten ihmisten" koteja. Hyvin toimeentulevat löytävät aina paikkansa, johon rakentaa tai sijoittaa. Pienemmällä rahalla arkensa hoitavat ihmiset kaipaavat meiltä avauksia julkisen liikenteen, elinkeinoelämän ja viihtyisän sekä laadukkaan, mutta kohtuuhintaisen asumisen yhdistämisen puolesta. Löytyisikö maanhinnan noustessa ratkaisu jostain uuden tekniikan lohko-/elementtirakentamisen suunnasta? Tai voisiko reuna-alueiden vuokra-asuntorakenteminen olla enemmän yhteisöllisten pihapiirien luomista kuin tehoneliöitä?

Olisi mukava saada säännöllisesti koolle porukkaa - tai päästä edes kuuntelemaan - ja vapaasti antaa ideoiden laukata. Useimmilla on kuitenkin kokemusta ja toiveita hyvästä asumisesta. Perjantaina puhuttiinkin hyvästä asumisesta, kodin kokemisesta, joka korreloi vahvasti kokemukseen elämän laadusta. Tutkimus sinällään ei antanut kovin valaisevaa tietoa, mutta herätti jatkoajatuksia. Kodin syntymiseen vaikuttavat tietysti monet itsestäänselvät tekijät (sijainti, ystävät, perhe, palvelut, tutut esineet, oma/paikkakunnan historia jne.), mutta miten kodin kokemukset vaikuttavat muuhun elämänhallintaan. Esimerkiksi laitosasumisesta omaan asuntoon muuttava nuori - onko mahdollisesti puuttuva kodin kokemus yksi tekijä siihen, ettei itsenäistyminen välttämättä onnistu tuesta huolimatta. Jos työssä tai opiskelussa tukemisen sijasta ensin tuettaisiin asumisessa? Varmistettaisiin, että asunto tuntuu kodilta kaikkine tekijöineen. Kokemus omasta onnistumisesta, juurtumisesta ja turvallisesta paikasta saattaa joissain tapauksissa olla ratkaiseva itsetunnon ja vastuunottamisen kannalta, ja siitä on sitten helpompi ponnistaa uusiin haasteisiin.

Mielenkiintoista on myös johdatella pidemmälle ajatusta sosio-ekonomisten tekijöiden vaikutuksista asumiskokemusten periytyvyyteen. On jo todettu koulutuksen periytyvän, mutta periytyisikö myös kodin kokeminen ja sitä kautta tapa elää ja hoitaa omaan ympäristöön vaikuttavia tekijöitä? Toki kaikki vaikuttaa kaikkeen ja lapsuudenkodin tavat tarttuvat, on kyse sitten torstain hernekeitosta tai äänestämisestä, mutta siis teoreettisen ajattelun pohjana. Uutena lähestymistapana voitaisiin miettiä, miten hyvä kodin kokemus vaikuttaa yksilön valintoihin. Perinteisesti vastuu on ajateltu vanhemmille, kasvatukselle ja rakkaudelle, mutta miten nämä tekijät muuttuvat asumisen muuttuessa? Voitaisiinko rakentamisella ja suunnittelulla vaikuttaa positiivisesti ja ohjata ihmisten kokemuksia nykyistä enemmän? On vaikea suoltaa ajatustani niin, että siitä joku tolkun ottaisi, mutta ehkä jollekin aukeaa...

Fredrikssonkin nosti esiin ajatuksen, jonka mukaan kaikkea politiikkaa tulisi tarkastella asuntopolitiikan pohjalta. Hyvän asumisen alustalta voi peilata lähes kaiken. Olen samaa mieltä.

Heip, täällä taas!

Hassua olla koneella ja kirjoitella, loma alkaa olla lopuillaan ja paluu sivistyksen pariin lähestyy. Huiman 8 viikon tauon jälkeen maanantaina odottava työpäivä lähes pelottaa. Onneksi oli pehmeä lasku, eli eilinen ja tämä aamu kului nuorisoasumisen seminaarissa Hämeenlinnassa. Läkähdyttävä paketti asiaa ilmastoimattomassa Wetterhoffin auditoriossa. Ympäristöministeriön virkamies Peter Fredriksson puhui täyttä asiaa asuntopolitiikan ja asumisen innovaatioista, pää jauhaa edelleen, joten en yritä selittää enempää. Mikäli ehdin, niin ensi viikolla kirjoitan aiheesta lisää. Toki käytiin tänään myös asuntomessuilla ja erityisesti ihasteltiin NAL:n kohdetta, jossa on näytillä yksi yksiö ja yksi kaksio. HAMKin opiskelijat ovat hoitaneet sisustuksen tosi makeasti, tekstiilit ovat itse valmistettuja tulevien asukkaiden kuvien ja piirustusten pohjilta ja muutoinkin kaikessa huokuu rohkeus ja persoonallisuus, mikä asuntomessukohteissa ei ole ihan itsestäänselvyys.

Eilen tuli myös tieto, että olen tullut valituksi jakotoimikuntaan (virallisesti arviointi- ja avustustoimikunta). Vähän pääsi yllättämään, ajattelin jotenkin olevani todella varanimenä esityksissä. Taitaa olla kovinta vääntöä vaativa luottamustoimi, jossa olen koskaan ollut. Onneksi on hetki vielä aikaa prepata ja valmistautua henkisesti.

Muut ovat jo tehneet hommia PAMissakin vauhdilla ja tänään hallitus päätti liiton sopimustavoitteet. Sivuilla voi lukaista.

Kesän kuulumisista pitää mainita sen verran, että heinäkuun lopulla Daamit esiintyivät Valkeakosken työväenmusiikkitapahtumassa. Jännitti ja hienoa oli. Kuvia ja pikku juttu juorukerhomme omassa blogissa. Ja toki olemme saaneet muutettua remontoituun kotiimme! Vielä on tavaroita hukassa, mutta kotoisalta tuntuu. Ainoastaan kodinhoitohuoneen kunnostuksen aikataulussa jouduimme tinkimään, jäi siis hamaan tulevaisuuteen. Tupareita vietetään syyskuun ekana viikonloppuna.

Kaikenlaisia sekavuuksia tällä kertaa, tästä taas lähtee. Tai parin päivän päästä, kunhan viimeiset hellepäivät ovat takana.

Oikeasti lomalle

Olen toki ollut kesälomalla jo reilun viikon, mutta aamusta iltaan jatkunut remontointi ei ole nostanut lomatunnelmaa ihan huippuunsa. Mutta nyt nousee, ainakin pariksi viikoksi. Huomenna häihin ja sunnuntaina kohti Pohjaa. Suunnitelmissa ei ole vuosisadan krapula, vaan Pohjantähti-leiri Kisakeskuksessa, Pohjassa. Kesämme ovat niin urautuneita, että leirikuvauksen voi katsoa kesäkuun 2006 postauksesta :) Suoraan leiriltä jatkamme Joutsaan, missä on Metallin "mökkejä". Rantasipin maastossa on yksi rivari Metallin henkilökunnan varattavissa ja sinne suunnataan viikoksi järven rannalle (hyttysten kupattavaksi).

Huomaan, että vietämme nykyisin kesämme juuri niin kuin lehdissä kielletään. Älä suunnittele tai aikatauluta tekemisiäsi, ota aikaa vain itsellesi, tee niitä asioita, joita olet päättänyt tehdä "kun on loma" jne. Mutta kun on niin paljon kivoja juttuja, joita haluaa tehdä kesällä. Niinpä olemme päätyneet johonkin semi-aikatauluttamiseen. Viikko siellä, viikko tuolla, sitten kotona hetki (tulee vieraita), viikoksi taas matkalle ja sitä rataa, kunnes on töihin paluun aika. Periatteessa ei mitään ohjelmaa, kunhan muistaa oikealla viikolla hypätä autoon tai palata johonkin. Viikko-ohjelmoinnissa on vaan se ongelma, että kesäkuukaudet hujahtavat hetkessä ja toisaalta on koko ajan mielen päällä seuraava pakkausrumba. Ja pääkaupunkiseudun kesän kokeminen jää aina hyvin vähälle. Mutta nyt en suostu valittamaan. Heinäkuu ei ole vielä edes alkanut, oikea lomani alkaa huomisesta ja nautin ajasta juuri niin kuin se eteen tulee.

Remonttia jatkamme listoilla ja tapetilla palattuamme, muutoin pinnat ovat valmiit! Kutsu edellisen viestin lopusta astuu voimaan jälleen 13.7. jälkeen :)

Tilannekatsaus

Maalilla ja tasoiteaineilla kyllästetyn tapetin irtirepiminen on vihoviimeistä hommaa. Hidasta nypertämistä, joka jumiuttaa hartiat. Ensimmäinen työtapaturmani: annos Vantaan energiaa kahden sormen välityksellä. Kunnon säkäri, mitäs en ajatellut, ajatuksissani vaan revin tapettia pistorasian vierestä huolimattomasti. Nettisivujen mukaan selviää pienillä palovammoilla, ellei ole jo kuollut kammiovärinään. En siis ole.

Piha korkattiin perjantaina juhannusgrillauksella ja saunakin testattiin. Hyvin toimii - molemmat. Ihanaa istua pitkälle aamuyöhön omalla pihalla. Tai kukas sitä kieltää istumasta parvekkeellakaan pitkin yötä, mutta on siinä vähän eri fiilis.

Remontointi jatkunee vielä pitkäääään. Väliaikatietoja taidan laitella tänne, mutta saa paikan päälle tulla ihmettelemäänkin, mieluusti työrukkaset mukana.

Fyysistä työtä

Tänään alkoi superpitkä kesälomani ja heti aamusta uuden kodin remontti. Aamulla hetki ihmeteltiin Katin kanssa seiniä ja puuttuvia tarvikkeita, joten homma alkoi ties kuinka monennella retkellä K-rautaan. Hirmu kivasti saa kaksi naista ja yksi lapsi palvelua rautakaupassa...ei myyjiä, ei vastauksia. Löytyi lopulta yksi mukavakin, joka vielä jaksoi tarkistella onko jatkovartta, usempi tela, kaukalo jne. Rinnassa lukikin K-trainee, siinä taisi olla tuleva kauppias itse :)

Päivä siinä sitten huhkittiin, nyt on pohjat siinä kunnossa, että huomenna voi suojausten jälkeen aloittaa pohjamaalin sutimisen. Kiitos Tarmon avun jalkalistojen kanssa. Hieman sähköttömyys päivän aikana haittasi huoltoa, mutta sekin onneksi huomenna korjaantuu. Hauskaa oli silti koko päivän, ekaa kertaa tasoitin seiniä tai irroitin pistorasioita. Ottaen huomioon, että olen yhden kesän tehnyt pistorasioita. Niin se vaan parisuhde laiskistaa - kun on ne miesten työt.

Hartioita särkee mukavasti ja uni varmasti maittaa, kun vielä saa Aslakin reissusta kotiin. Huomenna urakka jatkuu, toivottavasti ei kuse.

Totuus julki

No nyt on puolueen totuuskomission työ valmis. Ehkäpä odotin jotain uutta, jotain sykähdyttävää, enkä lopputulosta joka vaikuttaa itsestäänselvältä. En tosin ole raporttia saanut vielä käsiini, vaan kuullut vain haastatteluja radiosta ja lukenut lehtijuttuja. Siis olen saanut kaiken saman informaation mitä suurin osa kansasta. Emme vakuuttaneet, kampanja oli negatiivinen, Kokoomus yllätti...siis kaikki samat litaniat mitä kuka tahansa vaalityössä mukana ollut on sanonut moneen kertaan. Työ on varmasti kuitenkin ollut hyödyksi. Vanha totuus prosessin ylivertaisuudesta suhteessa lopputulemaan pitää paikkaansa. Monen vanhan toverin kanssa jutellessa on tullut tunne, että vasta vaalitappion ruodinta on avannut silmät itsestäänselville, jo monta vuotta näkyvissä olleille, ongelmille.

Mietinkin jo, että oikeita syitä ei edes ole, vaan järjestö- ja puoluetyössä kuljetaan sykleissä. Toiminta ja tulokset kulkevat tietyllä aikavälillä tietyllä tavalla. Karkeasti voisi verrata ryhmädynamiikkaan, jossa samat lainalaisuudet toimivat sukupuolesta, sosiaalisesta statuksesta, kansalaisuudesta tai ympäristöstä riippumatta.

Suhteellisen vapaamuotoisen, yksittäisten asioiden ympärille kietoutuvan kansalaisaktivismin jälkeen koittaa järjestäytymisen aika. Haetaan yhteisiä linjoja ja arvoja, ihmiset sitoutuvat vahvasti toisiinsa sekä toimintaan, kasvu ja vaikuttavuus on kaikkien tärkein päämäärä. Pikkuhiljaa laajennutaan, käsitellään kaikkea maan ja taivaan väliltä, alkaa syntyä selkeästi eriäviä mielipiteitä ja päätösten laaja valmistelu korostuu. Toimijoita on yhä enemmän, tehtäväkenttä laajenee ja ammattimaistuu. Matka "huipulle" pitenee, henkilökohtaiset verkostot ja taidot nousevat vaikuttamisen keskiöön ja toisaalla hiljaiset puurtajat irtaantuvat. Laaja tuki katoaa vähitellen ja tullaan tilanteeseen, jossa on vain monia irrallaan toimivia ryhmiä. Muutos on hidasta, satavuotista, ja ympäröivä maailma tuo mausteensa.

Nyt olemme ehkäpä palaamassa järjestösyklillä kohti alkupäätä. Halutaan koota joukot yhteen, kokea yhteenkuuluvuutta ja iloa tekemisestä ja vaikuttamisesta. Erilaisten työryhmien kautta halutaan koota erilaisia näkemyksiä, halutaan pohtia syvimpiä arvojamme ja motiivejamme ja verkostoidutaan uudelleen keskenämme.

On helppo sanoa, että me emme osaa tehdä politiikkaa tämän ajan vaatimalla tavalla. Kehittyvä tekniikka tai ihmisten hektinen arki ei kuitenkaan ole selitys, sillä järjestö on aina sellainen kuin sen jäsenistö. Toimintatavat muuttuvat toimijoiden tapojen muuttuessa, puoluetoimistolta tullut meikkaus ei muuta pohjavirettä. Meiltä nuoremmilta on vain löydyttävä uskallusta toimia eri tavalla, jos haluamme. Tähtääkö työmme pohjimmiltaan vaalimenestyksen maksimointiin vai arjen parantamiseen? Kysymys ei ole saivartelua, vaan todellinen tulevaisuuden haaste. Taktisiin kuvioihin on vaikea sitouttaa ihmisiä ja toisaalta oman ympäristön hahmottaminen hämärtyy. Eduskuntavaaleissa taisi jo vähän lipsahtaa.

Kaikki vaikuttaminen ei tapahdu median kautta kapean kärjen suulla. Tai jos tapahtuu, niin sitten tapahtuu ja silloin peli on menetetty uusille tulijoille. Niille, jotka ovat vasta ensimmäistä kertaa syklissä matkalla kohti ammattimaistumista tai osaavat antaa sellaisen vaikutelman.
Keskustalla hajaannus ja kriisi on edessäpäin, Kokoomuksella takana ja me seisomme keskellä kulminaatiopistettä. Vihreät, Kristilliset tai Perussuomalaiset eivät ole vielä lähelläkään.

Tämä nyt kuitenkin luettakoon hyvinkin vaihtoehtoiseksi pohdinnaksi. En kuitenkaan usko olevani ihan hakoteillä, ihminen käyttäytyy ryhmässä aika kaavamaisesti ja kuvittelisin ison ryhmänkin toimivan niin. Aikavälit ovat tietysti potensseihin ja poikkeusaikoja sattuu matkan varrelle usein ulkopuolisista syistä johtuen. Ja miksi tällä olisi jotain merkitystä...Ajattelisin, että matka eteenpäin helpottuisi, jos onnistuisimme hahmottamaan jonkin selkeästi etenevän kaavan, jonka kulkuun voimme tarttua ja jonka muodon ymmärtäisimme. Tuntuu nimittäin aika hurjalta jatkaa ihmisten arkeen vaikuttamista ja samalla toiminnan uudistamista pohjalta: "Kokoomus ei toiminutkaan ennakoidusti" tai "emme osanneet puhua oikein ihmisille".

Luopumista

Huomenna lähtee loppukin ylimääräinen suusta, inhottavan oikuttelevat viisaudenhampaat. Syyskuussa jännitin vasemman posken puolesta, ja nyt oikean. Kesäduuniautokiertue, Arvorokki seminaareineen ja suunnittelupäivät takana - hyvä hetki parin päivän saikulle. Viimeksi meni monta päivää, että leuka aukeni edes leivän verran, siispä olen todennäköisesti hoikassa juhannuskunnossa. Jos niinkuin oikein positiiviseksi yrittää heittäytyä.

Ja huomenna saadaan uuden kodin avaimet. Mieli on vähän haikea jo nyt. Ei vanhassakaan kodissa ole vikaa ollut, mitä nyt sauna puuttuu ja muuta sellaista mitä kuvittelee haluavansa. Paljon on näiden seinien sisällä tapahtunut, kaikenlaista myllerrystä. Eihän muistot ole maalipinnoissa kiinni, mutta tuntuu kuin luopuisi jostain suuresta. Jos saisi mukaan sen kohdan lattiaa, missä Hetan peitto aina oli.

Ja loppuun pientä jupinaa. Yksikään päivähoitomaksu ei ole hoitunut oikein maaliskuun jälkeen. Olen soittanut lukuisia puheluita ja jättänyt soittopyyntöjä, korjattuja laskuja on lähetelty ja kuvittelin kaiken vihdoin olevan kunnossa, kun kukaan meidän taloudesta ei enää ole päiväkodissa. Väärin luultu. Tänään tuli postissa Hetan päivähoitomaksu, oikein maksumuistutuksena. Puolustan yleensä viimeiseen asti julkisia palveluita, mutta rajansa kaikella, nyt on todettava, ettei tämä olisi mahdollista millään asiakastyytyväisyydestä taistelevalla yrityksellä.

Lomakuvia

Kamera täynnä mahtavia kuvia. Tässäpä joitakin paloja lomaltamme Länsi-Kreetalta. Yllä Baloksen laguuni, edelleen luonnontilassa, eikä liiemmin turismin rasittama hankalan sijaintinsa vuoksi, aivan kuin elokuvista.
Hiekka oli jees, myös syötynä. Lapin ukki oli ensimmäisen viikon "lapsenlikkana".
Ei mitkä tahansa sotkut, vaan ulkona roikkuvat spagetit on tilattu "from childrens menu", ensimmäistä kertaa
Uima-altaassa olisi voinut viettää koko päivän, sinisistä huulista ja tärinästä välittämättä.
Auringonlasku meidän rannasta kuvattuna. Yötön yö on myös ok, mutta jotenkin tunnelmaa silti luo enemmän keltaisenpunaisena hehkuva taivaanranta ja perään laskeutuva pimeys tähtineen (mikäli ei ole pilvistä ja harvoin oli).

Hiljalleen arkeen

Pikku hiljaa on saatava taas rutiineista ote. Tai eihän se mikään pakko ole, mutta itsestä tuntuu helpommalta kun on pää täynnä arkisia asioita joita "on pakko tehdä". Blogin lasken yhdeksi sellaiseksi asiaksi, vaikkakin postailu on ollut enemmän rentoutumista ja tiedottamista kuin pakkopullaa.

Heta toki pyörii mielessä koko ajan, mutta tämä ei ole vertaistukiryhmä eikä sosiaalipornoa, joten pitäydyn valitsemallani linjalla. Kirjoitan mitä mieleen tulee. Tai siis tässä tapauksessa en kirjoita, koska mieleen tulee Heta, varsinkin kun viimeisessä päivityksessä on vain pikku akan kuva. Tosin kirjoittaminen tuntuu hankalalta, mikään ei tunnu kovin merkitykselliseltä, tai ainakaan niin merkitykselliseltä, että jaksaisin asialle uhrata kahta ajatusta enempää. Sen on tainnut valitettavasti joutua töissäkin joku huomaamaan. Olen kyllä hoitanut sen mitä on pitänytkin ja on ollut oikesti kiva olla toimistolla menneellä viikolla, mutta vähän harhaillen päivät kuluvat.

Kaksi viikkoa vietettiin Kreetalla. Oli ihanaa. Eevistä kehkeytyi varsinainen norppa. Eikä edes mukulakivet polvien alla haitanneet altaalle ja rantaan konttaamista. Laittelen kuvia, kunhan saan aikaiseksi etsiä kameran piuhan.

Matkan aikana rakas hallituksemme oli pannut tuulemaan ja tehnyt mielenkiintoisia ratkaisuja mm. ratahankkeiden ja päivähoidon osalta. Tosin vähän ihmetyttää ihmisten reaktiot. Onko kaikkiin uutispätkiin löydetty vain oppositiopuolueita äänestäneitä, vai eivätkö ihmiset todella ymmärrä, että äänestämällä oikeistolaista politiikkaa he saavat oikeistolaista politiikkaa? Vähän olen toki kyynisessä mielentilassa, mutta välillä tuntuu, että on aivan oikein jos ihmisten näpeille napsahtaa ja oikeustaju joutuu punnitukseen. Vielä kun Vihreät olisivat suoraselkäisiä ja vastaisivat linjastaan rehellisesti, joko olet mukana tai et ole - nyt he ovat. Politiikka ei ole aina helppoa ja teoreettista.

Se siitä, kaksi ajatusta ylittyi. Jatkan Suomi-Serbia matsin kuuntelemista. Kiitos maksullisten kanavien.

Menninkäinen

Heta s. 20.7.2004 k. 24.4.2007

Sairastelua - TAAS

Hermo kohta menee, kun ei saada flunssakierrettä poikki. Eevi alkaa olla jo enemmän oma itsensä, mutta Heta on osastohoidossa RS-viruksen takia. Raasulla ei meinaa kuume laskea millään. Jonkun taudin minäkin otin mukaani, mutta eipä oma nuha nyt juurikaan haittaa.

Vienon toiveen voisin esittää - ihan kenelle vaan, kuka nyt asiasta päättää - että rajansa kullakin, hetken jos oltaisiin kunnossa kaikki yhtä aikaa. Ja toinen vieno toive päiväkotilasten vanhemmille tai tuleville sellaisille: Jollette ole ihan varmoja, ettei kenelläkään toisella lapsella tai hänen sisaruksillaan tai vanhemmillaan ole mitään perussairauksia, niin älkää viekö puolikuntoisia tenavia hoitoon. Tauteja ei voi välttää ja joitakin on jopa hyvä sairastaa, mutta monta murhetta olisi vähemmän, jos kaikki pelaisivat samoilla säännöillä.

Uusi koti, meidän koti!

Siinä se nököttää, meidän uusi koti! Tai on meidän vasta kesäkuussa, mutta teknisesti kuitenkin. Sunnuntaina näyttö, tarjous ja kaupat - ei pidä jäädä tuleen makaamaan. Aivan ihana, remontoitu paritalon puolikas Rajakylässä. On pihaa ja sauna ja tytöille omat huoneet ja kodinhoitohuone jne. Aita tosin on ruskea eikä valkoinen ja minä en suostu koiraa hankkimaan, mutta keskiluokkainen unelma muutoin :)

Ja nyt voi kesällä grillata omalla pihalla! Kannattaa äkkiä ilmoittautua muuttotalkoisiin, niin varmistaa paikkansa auringossa.

Laatuviikonloppu tiedossa. Aslak on juhlistamassa ikivanhaa SAK:ta Tampereella ja meillä on leiri. Siis kotona, Reetan kanssa. Leirillä syödään aina pizzaa, juodaan limua ja ollaan pyjamissa. Tosin tänään luultavasti ollaan basic-asuissa, sillä R suuntaa kotiin yöksi. Pikkulikat ovat itsekkäästi omineet koko oman huoneensa omaan käyttöönsä, joten yövieraat joutuvat olohuoneen lattialle, jolloin oma koti luonnollisestikin usein houkuttaa. Huomenna mennään naiskuoro Naisten konserttiin Nikkilään. Tästä tulee vielä hyvä ja rasvainen viikonloppu.

Sitten vaaliruodintoihin. En kai mitään uutta enää keksi, suu vaahdossa on vaaleista puhuttu kummallisissakin paikoissa, kirjoittelen kuitenkin. Luin TUS:in muistion vaaleista ja kyllähän minä provosoiduin juuri kuten oli tarkoitettukin. En kiellä hyviä huomioita järjestöllisten uudistusten tarpeesta, mutta hieman ylimääräistä sohimista ihmettelen. Itsekin kirjoitin ennen vaaleja jäsenäänestysten mielekkyydestä ja "oikeellisuudesta" ja puoluekokouksen uudistustarpeesta olen aivan samoilla linjoilla Helsingin tovereiden kanssa. Omassa osastossamme puhuimme pitkään samasta teemasta ja myös nuorten saamisesta mukaan perustyöhön, Kaisan blogissa on hyvin refereoitu aatoksia siitä. Mutta miten ihmeessa TUS on tullut lopputulokseen, että ratkaisuna on politiikan ulkopuolelta tuotavien ehdokkaiden tuntuva lisääminen tai ideologisen keskustelun käyminen (ilmeisesti) puoluetoimistolla?

Muistiossa syytetään Maarit Feldt-Rantaa näkymättömyydestä, hän kuitenkin tappiollisissa vaaleissa lähes viisinkertaisti äänimääränsä. Jossain hän ehkä on näkynyt ja jotain tehnyt oikeinkin...Heinäluomaa puolestaan roimitaan "ylimieliseksi", "SAK:n koulimaksi epäsympaattiseksi mieheksi", "ei ole johtajana innostava, avoin tai karismaattinen" jne. Kovia sanoja suhteellisen tuoretta puheenjohtajaa kohtaan. Ei muistaakseni Lipponenkaan kovin sympaattiselta aina vaikuttanut, enkä muistele puolueen toiminnan avoimuudella loistaneen silloinkaan. Paasio puolestaan vaihdettiin täysin järjettömien syiden vuoksi ja vastaavia esimerkkejä löytyy taatusti muitakin. Pointtini siis on, että paikan lunastamiseen menee vähintään yksi pj-kausi. On hölmöyttä ampua yli henkilöön menevässä arvostelussa, se ei nosta toimintaamme tai ajatteluamme yhtään, vaikka asiaa kuinka vääntäisi. Mitä puolestaan tulee henkilökähmintöihin jne. - eiköhän ongelma ole ihan sisäpiirissä. Henkilökähminnät eivät ratkaise vaaleja. Kun katseen nostaa omasta navasta, niin asiat saavat oikeat mittasuhteet. Minä siis olin riviehdokas, yksi niistä, jonka kanssa kukaan ei varmasti lähtisi kaljalle (paitsi toinen toimitsija), enkä todellakaan ole kärsinyt kähminnöistä tai keskustelun puutteesta. Se mistä kärsin, oli materiaalin puute, vaalityötä tekevien aktiivien vanheneminen ja riittämättömyyden tunne. Jos edes joka toinen Demarinuori olisi omassa puolueosastossaan aktiivinen, niin kyllä helpottaisi minunkin tuskani.

On selvä, että emme puhutelleet ihmisiä. Asuntopolitiikka on yksi hyvä esimerkki. Ihmiset painivat valtavien lainojen kanssa tai maksavat kohtuuttomia vuokria, meidän kärkemme oli, että elinkeinoelämä kärsii kohta työvoimapulasta pääkaupunkiseudun hintojen johdosta. Tavallista arkea elävää ihmistä ei kiinnosta palvelualojen työvoimapula, tavallista ihmistä kiinnostaa, jatkuuko työt ja riittääkö rahat. Minä haluaisin puolueen entistä lähemmäksi SAK:ta, olisi edes teoreettinen mahdollisuus, että elämänmaku säilyisi politiikassa. SAK leimataan muistiossakin vanhakantaiseksi ja kankeaksi, juuri kuten porvarit ovat opettaneet. Työelämän uudistuksia on viety koko ajan eteenpäin pääasiassa SAK:n ja sen liittojen johdolla. Juuri eilen katseltiin kalvoja, joista pystyi todentamaan kuinka teknologiateollisuudella menee paremmin kuin vuosikausiin. Tilauskanta on korkealla ja vienti vetää. Ja jos kaikki ohitetaan sanomalla, ettei työntekijöillä ole osaa eikä arpaa, niin puppua puhutaan. Puoluetoimisto tuntuu erkaantuneen perusosastojemme arjesta, mutta ei muistiosta minulle auennut vaihtoehtoakaan. Uuden puheenjohtajan pitäisi olla "koulutettu, fiksu, empaattinen ja mielellään nainen", tarkoittaa mitä? Mitäs jos ei ole koulutettu, ihan vaan on tehnyt politiikkaa, elänyt arkea ihmisten keskellä ja osaa kuunnella, mutta myös puhua? Eihän meillä tietysti ole enää sellaisia ehdokkaita puoluejohtoon, mutta teoriassa kuitenkin. Ei kai koulutus ole SDP:n johdon ykkösvaatimus? Siihenkö Heinäluoma on kompastunut? Missä koulutetaan ymmärtämään arkea ja puhumaan ihminen ihmiselle?

Minun ymmärrykseni rajallisuus tietysti johtuu siitä, että haen mielessäni johtajaa vasemmistopuolueelle, joka tekee kenttätyötä vaalien välilläkin, hoitaa vastuullisesti kunnallispolitiikkaa, eikä varsinkaan unohda satavuotisia juuriaan imagohuumassa. En halua siirtyä poliittiseen keskustaan kosiskelemaan korkeastikoulutettuja individualisteja. Puolueen ehdokasasettelun tulee olla laajaa ja eriäville näkemyksille on annettava tilaa nykyistä paremmin, kyvyt on tunnustettava ja tunnistettava, puoluetoimintaan on saatava potkua ja imua, mutta jaksan uskoa, että näin voidaan toimia myös ilman johdon nöyryyttämistä ja yhden a:n lisäämistä.

Pieniä tyttöjä ja köyhiä nuoria

Eevillä on tänään synttärit, ensimmäiset. Neiti sai - kuten tapoihin kuuluu - aamupalan sänkyyn. Tarhassakin muistettiin ja kotiin viemisiksi oli Vanamoilta kortti. Kiva, että kaverit muistaa. Varsinaiset bileet on vasta lauantaina, täytekakkua banaanisoseella.

Muutenkin on mukavaa, alkaa pääsiäisloma. Olin 5 päivää työreissussa, ensin Petäyksessä PAMin nuorten neuvottelupäivillä ja sitten Utkujärvellä, Yli-Muoniossa SAK:n nuorisovaliokunnan työkokouksessa. Raskasta on työ. Kärsimysviikkoahan tässä kalenterin mukaan eletäänkin. No joo...jos itse aiheutetun univelan jättää huomiotta, niin aika hyvä fiilis itseasiassa. Hyviä juttuja löytyi joka päivältä.

Neuvottelupäivillä sorvatun julkkarin voi lukaista PAMin sivuilta, siinä se killottaa etusivulla ainakin toistaiseksi. Napakasti porukka linjasi TUPOsta jättäytymisen puolesta, mikäli korotukset koskevat vain koulutettuja naisia. Matalilla palkoilla elää moni muukin, jopa mies.

Sitä voi sitten pohdiskella mämmin ja munien välissä. Hyvää pääsiäistä!

Työn tulokset

Ohi on! 1165 ääntä, iso kiitos kaikille ajatuksiani tukeneille! Olen todella tyytyväinen tulokseen, yksi pienimpiä budjetteja tuotti hienon kasvun viime kertaiseen. Ilman SDP:n tappiota olisi omakin äänimäärä varmaan vähän vielä kohonnut. Pohja on hyvä, projekti 2011 etenee suunnitellusti. Paljon asioita jäi petrattavaksi - ja hyvä niin, olisi masentavaa sanoa, että tämä oli parasta mihin pystyn.

On vähän tyhjä olo. Pitkään tehty töitä ja välillä venytty äärimmilleen, ja nyt kaikki on taas ohi. Kansa tuki punamultaa ja äänesti järisyttävän voiton Kokoomukselle. Porvarihallitusta pukkaa. Toivottavasti Ruotsin tie ei ole meidän tiemme, ei ole Tupoihin varmaan haikaileminen neljään vuoteen.

Blogikin varmaan hiljenee hetkeksi, pitää hengähtää ja palata koko perheenä arkeen.

Miljoona miljoona ruusua

Kuten laulussakin sanotaan: " Käy onnemme tiellä nyt ruusutkin kukkimaan." No, ehkä vaalien loppurutistus ei ihan niin auvoisaa ole, mutta mukavalta tuntuu kuitenkin. Eilen illalla olin Vanhalla ylioppilastalolla seuraamassa YLE:n vaalitenttiä ja paikoitellen keskustelu oikeasti tempaisi mukaansa. Ja välillä mietin, onko oikeasti kukaan enää kanavalla, kun jäätiin jumiin siihen pitääkö selvittää vai arvioida tai olisiko kenties parempi kartoittaa tilanne.

Oli hyvä, että työllisyyskeskustelussa Heinäluoma sai tuotua esiin, että kokoaikaisen työn palkalla on voitava tulla toimeen. Katainen jankuttaa palkoista ja kaiken työn tärkeydestä, mutta arkisessa päätöksenteossa eri järjestöissä ja kuntapuolella he ovat ensimmäisinä aina tinkimässä työehdoista, etuisuuksista, irtisanomisajoista sekä mielellään työehtosopimukset ohitetaan ja rakenellaan erilaisia paikallisia tulospalkkoja jne., jotka soveltuvat huonosti useille matalapalkka-aloille. Olen itse tämän todentanut, eikä mustaa saa valkoiseksi, vaikka kuinka vaalitaktiikka vaatisi.

Eevin on edelleen kipeänä ja kohta lähdemme mummille. Eevi jää hoitoon ja minä lähden ruusujen jakoon. 13.30 Koivukylän aseman tienoo, 14.30 Korson vaalimökki ja 15.30 Keravan kävelykatu. Huomenna klo 11.00 jaetaan ruusuja Länsimäessa kaikilla kaupoilla, itse ajattelin asemoitua Suunnistajankujan Valintalolle. Puolen päivän aikaan suuntana on Espoo ja sunnuntaina tarjotaan vaalipullakahveja Kuulakujan Alepalla ja Ylästön Valintatalolla. Vielä ehtii jutella monen kanssa.

Kiriviikolla kotona...

Vaalityön pitäisi varmaan juuri nyt olla kuumimillaan ja täällä istun koneen ääressä kotona. Molemmat pikkulikat on kipeänä, joten first things first. Hetalla on korvatulehdus ja Eevillä silmätulehdus ja molemmilla tietysti röörit tukossa. Iltapäivällä kyllä Aslakin kanssa lennossa vaihdetaan ja käväisen Porvoossa hernesoppaa jakamassa. Gammelbackan ostarilla on siis jalkautuminen. Viikonloppuna jaettiin lehteä silläkin suunnalla, toivottavasti tulee tervehtijöitä.

Eilinen iltapäivä kului Sanomatalon mediatorilla, jossa ei varmaan ollut kovin montaa "liikkuvaa äänestäjää". Valtaosa oli ehdokkaita ja tukiryhmäläisiä. Leena Luhtanen teki ehkä näyttävimmän entrén, kun puoli neljän aikaan toimittajat liimautuivat häneen jo ovella. En ole lähtenyt kommentoimaan Luhtasten hässäkkää, selvinnee aikanaan. Moraalisesti vaikuttaa lehtijuttujen perusteella arveluttavalta, mutta onko oikeasti jokin suuri vääryys tapahtunut onkin toinen juttu. Ihmeelliseltä nimittäin tuntuu sekin, että kahden vuoden takaiset spostit ovat tallessa, eikä ihan arkipäivää taida olla puheluiden nauhoittaminenkaan. Aika tarkoitushakuiselta ja suunnitelmalliselta ko. graafikonkin toiminta näyttää näin otsikkotasolla asiaan perehtyneen silmissä.

Huomenna julkistetaan Allianssin nuorisovaalien tulokset Gloriassa. Juhla alkaa 12.00 ja tulokset tulevat klo 13.00. Neljä vuotta sitten olisin tullut valituksi eduskuntaan, jos alaikäiset olisivat saaneet päättää, saas nähdä kuinka nyt käy.

Raivostuttava pj-keskustelu

Juuri päättyi Maikkarin suuri vaalikeskustelu. Raivostuttava keskustelu. Toimittajien on ihan turha yrittää paeta vastuutaan ihmisten passivoimisesta, jos vaalikampanjoinnin kiinnostavimpaan aikaan käytetään keskustelun alku - jonka pitäisi "koukuttaa" - mainonnasta puhumiseen. Älytöntä jeesustelua. Ikäänkuin kenelläkään ei olisi edes perusopit markinoinnista hanskassa. Erityisesti Kataisen kommentteja on vaikea kuunnella paikallaan pysyen. "Turhaa vastakkainasettelua, on vanhakantaista asettaa yrittäjät ja palkansaajat vastakkain", hohhoijjaa. SAK:n valitettavasti pois vedetyn mainoksen kohderyhmä ei todellakaan olleet pienyrittäjät, eikä tavoite ollut esitellä tupo-tavoitteita, vaan herättää perusduunarimiehet. Ja nyt puheenjohtajat rivissä päivittelevät, kuinka inhottavaa vastakkainasettelua. Juu, mun mielestä on kans inhottavaa, että kotiäitejä, joilla on pihatonttuja pilkataan, kun "elämä on"...Eiköhän jokainen täyspäinen ihminen jo ymmärrä tosielämän ja mainonnan eron. Tai SDP:n mainoksista Katainen: "Opettajat ovat sanoneet, että heitä loukkaa kun näyttää, että he ovat lahjottavissa". Jep. Ja mua loukkaa, että Kokoomusnuoret osoittavat mieltään palkansaajien liittoja vastaan ja sitten markkinoidaan työväen presidenttiä.

Yhtälailla nyt on keskusteluissa noussut tavaksi ottaa kansalaispalaute esimerkkejä ja sitten yleistää se koskemaan koko järjestelmää. "Useassa keskustelussa on noussut esiin, että sitä ja sitä." Yhtälailla voisin luetella päinvastaisia palautteita vinon pinon ja minä varmasti vielä puhun harvempien kanssa kuin puolueiden puheenjohtajat. Juuri viime viikolla eräs mies kehui työvoimatoimiston kurssia, joka oli hänelle ties kuinka mones, mutta nyt löytyi hyvä ala ja työ. Silti en väitä, etteikö parannettavaa olisi. Suosittuahan tässä genressä on nimenomaan puhua muuta kuin vasemmistopuolueita kannattavien SAK:laisten liittojen jäsenistä, joita erityisesti sorsitaan, kun SAK mainostaa. Heitä ei kuitenkaan ilmeisesti yhtään loukkaa porvariehdokkaiden tupo- ja ay-vastaiset kommentit? Arrgh. Todella turhauttavaa.

Nostan todella hattua Heinäluomalle, joka provosoitumatta jaksaa yrittää vastata - keskeytyksistä huolimatta. Sama kuin lapselle selittäisi mainonnan lainalaisuuksia. Toisaalta SDP on onnistunut täydellisesti, moni yritys olisi kateellinen syntyneestä keskustelusta. Kukaan ei puhu sisällöstä, mutta kaikki muistavat nimen.

Eeron sivuilla

Olen tämän päivän vieras Heinäluoman sivuilla. Lapsista kirjoittelen, rakkailla on monta nimeä...

Kohta suunta on Hakunilaan. Minulla ja Simo Pokilla on yhteinen tilaisuus Hakunilan ostarilla: "Ajatuksia ja porkkanakeittoa". Siitä sitten singahdan Korsoon Lumon lukioon, jossa on klo 17-19 Demarinaisten järjestämä keskustelutilaisuus kulttuurista, koulutuksesta ja kansalaistoiminnasta. Keskustelua ovat lisäkseni virittämässä Arja Alho, Maria Guzenina, Susanna Rahkonen ja Anne Karjalainen.

Aamulla oli jännät paikat. Annoin haastattelun Annaan. Ilmestyy 4 päivää vaalien jälkeen, eli sellaista iloa siitä ei ole, mutta olin toki imarreltu, kun pyysivät "matka naiseksi" sarjaan. Huomenaamulla on kuvaus meillä kotona. Radiohaastattelut ovat siinä suhteessa mukavampia, ettei haittaa vaikka aamulla olisikin herännyt liian myöhään, hutiloitu meikki ei näy :)

Syndet 3.3.

Synttärifiiliksiä. Vasemmalla ollaan vielä Sävelen yläkerrassa, jonne Punatähtien trio teki yllätyshyökkäyksen. Aivan mahtavaa! Kiitos Varma Kosto, Aatos ja Uljas! Oli muutoinkin todella kiva ilta, ihana nähdä ihmisiä rennoissa merkeissä ja nautiskella elämästä. Sävel oli hyvä paikkavalinta, kiitos Reetalle ideasta. Tarjoilut maistuivat ja juomaa riitti. Tosin vastat olisi voinut porukalle jakaa, sen verran hikistä ylälauteilla oli. Juttarin ja Manalan ja taksijonon jälkeen kello olikin niin, ettei ennen Hesaria ehditty kotiin...Ja sen aamulla, itse asiassa vielä tänä aamunakin, huomasi.

Oikean puoleinen kuva on sitten sunnuntailta Sipoosta, jossa vähän rauhallisemmissa merkeissä syötiin kakkukahvit. Käytiin Porvoossa porukalla syömässä ja pääsinpä kahden päivän juhlinnan jälkeen puhaltamaan kynttilän.

Oli hauska viikonloppu, kiitos tuhannesti vielä kaikille paikalle päässeille ja onnitteluita välittäneille! Ja tiedoksi: Ei tunnu yhtään vanhalta.

Vanhenemista vaalityön keskellä

On elämä mennyt suhteellisen hektiseksi. Vaikka kuinka päätin, että referoin arki- ja vaalikuulumisia säännöllisesti, niin ei tule kesää. Millään ei meinaa ehtiä ja sitten kun on kotosalla aikaa hengähtää, niin ei tee mieli näpytellä konetta. Nyt on onneksi hetki, kun tytöt nukkuvat ja Aslak on vielä Heinäluoman karaoke-taksin jälkilöylyissä.

Eevi aloitti toissapäivänä päiväkodissa! Oli samantien kuin kala vedessä. Tosin ei malta nukkua päikkäreitä, eilen 45 min. ja tänään 30 min., siis ei käytännössä mitään. Illalla sen sitten huomaakin. Sydäntä kyllä eilen raastoi, mutta eiköhän tuo pärjää. Onneksi on pienestä asti ollut paljon eri ihmisten kanssa tekemisissä, niin ei turhia arastele. Mustalaislapsi, sanoo mummi.

* * *

Viikolla kuljin lukiopaneeleissa Sipoossa ja Hyvinkäällä. Alkaa tulla jo mukava rutiini, ei leipäännytä, mutta asiat ovat hyvin jäsentyneinä mielessä. Ja rivistömme on mukava, istutaan aina Vihreiden Janne Länsipuron ja Vasemmistoliiton Jussi Saramon kanssa vieretysten ja aika hyvin osaamme ulkoa toistemme vastaukset. Voisi jo melkein kysymyksen kuullessaan kertoa mikä anekdootti tulee seuraavaksi, ketä tölväistään menneistä päätöksistä ja mihin vitsiin vastaus huipentuu. Yhteispelikin toimii, kyllä konsensus on leppoisaa :)

Tänään illalla oli vähän erilainen paneeli. Lapsiperheiden tuki yhdistys järjesti Tikkurilan lukiolla keskustelutilaisuuden, jossa keskityttiin vain lapsiperheiden asioihin. Todella virkistävä keskustelu. Kovasti oli asiaa ja paljon jäi sanomattakin. Tiivistetysti kantani top ten:
1) Kyllä subjektiiviselle päivähoito-oikeudelle 2) Ei verotuksen lapsivähennyksille vaan Kyllä tulonsiirroille, jotka auttavat myös pienituloisimpia 3) Kyllä minimivanhempainraha korotuksille 4) Kyllä vanhempainvapaan pidennykselle 5) Kyllä yksinhuoltajakorotuksen korotukselle 6) Kyllä eheytetylle koulupäivälle 7) Ei vanhemmuuden kulujen maksuvelvoitetta valtiolle, vaan kaikille työnantajille 8) Ei neuvolatoiminnan supistuksille 9) Kyllä opintoaikojen lyhentämistä tukeville toimenpiteille, joka mahdollistaa aikaisemman perheen perustamisen 10) Kyllä yhdyskuntasuunnittelulle, joka tukee uudenlaista yhteisöllisyyttä.

* * *

Ja sitten huomiseen...Minä täytän 30 vuotta! Olen aina ollut syntymäpäiväihminen, on ihanaa järjestää juhlia, tavata ystäviä ja läheisiä, tehdä jotain spesiaalia ja miettiä kulunutta vuotta. Minun vuoteni ei ole oikeastaan koskaan kulkenut kalenterin, vaan syntymäpäivieni mukaan. Uusi kevät ja aika alkaa aina maaliskuun 3. päivä. Nyt on lattiaremontti-, Hetan sairastelu- ja vaalikiireistä johtuen tunnelmointi jäänyt vähän vähemmälle, mutta eiköhän huomenna fiilis entisestään nouse. Päivä kuluu Uudenmaan Sos.dem. naispiirin bussikiertueella, mutta illalla on juhlan aika.

Metro!

Helsinki on sukkelampi Sipoo-aikeissaan kuin olisin uskonut, mutta pakkohan se on uskoa, kun omin silmin näin. Toissa iltana nimittäin tuli Söderkullassa metro vastaan!

Kaikessa rauhassa ajelin Porvoon tietä Söderkullaan ja olin kääntymässä Nikkiläntielle, kun vastaan tuli varoitusauto "pitkä kuljetus". Risteyksen jälkeen jäin tietysti uteliaana odottamaan mitä vastaan tulee. Hämmästys oli suuri, kun hiljalleen ohitseni lipui kaksi metrovaunua, kuljetuslavetilla tosin. Ikkunassa komeili Talgon teksti, eli tehtaalta olivat tulossa. Ilmeisesti matkalla Östersundomiin odottamaan aseman valmistumista :)

Olisi pitänyt olla kamerakänny valmiudessa, varmasti olisi jostain lehdestä saanut omansa pois.

Idästä Mäntsälään

Hyvää laskiaista! Takana on erinomainen viikonloppu vaalityön kannalta. Lauantaina ajeltiin ympäri Itä-Uusimaata. Lapinjärvi ja Askola olivat sympaattisia, ihmisiä aika vähän, mutta vilpittömän ilahtuneita tavatessaan kotinurkillaan vaalityöntekijöitä. Porvoon torilla odotetusti olikin enemmän vilinää ja keskusteluakin alkoi syntyä. Filosofista pohdintaa valtion määrittelystä, avautumista puolueiden rapautumisesta ja toki kysymyksiä Helsinki-Sipoo rajakysymyksistä. Valtaosa on kanssani samoilla linjoilla, että lounais-Sipooseen pitää saada tiiviimpää asutusta ja mahdollisuudet raideliikenteen kehittämiselle. Hienoa olisi, jos Sipoon kykyihin maankäytön, kaavoituksen ja toimeenpanon osalta voisi luottaa. Yleiskaava vasta hyväksyttiin viime viikolla, vielä on matkaa.

Tänään puolestaan pystytettiin mehupiste ja ongintateltta Mäntsälään, jäähallin pulkkamäen kupeeseen. Lapsiperheitä oli PALJON. Lämmintä mehua ja korvapuusteja jaettiin toista sataa. Erittäin hyviä keskusteluita lapsiperheiden asioista ja toki muutakin. Lasten päivähoidon subjektiivisesta oikeudesta ei yllättäen kovin monen kanssa tullut juttua, mutta ne jotka asian toivat julki, kannattivat nimenomaan valinnanmahdollisuuksien lisäämistä. Itse olen samaa mieltä. Subjektiivista oikeutta ei pidä poistaa, vaan lisätä perheille aitoja vaihtoehtoja lasten hoidon järjestämiseen. Avoin päiväkotitoiminta, erilaiset kerhot, päivähoitomaksujen suurempi jousto jne. auttaisivat jo montaa perhettä, jossa lasten päivähoidolle ei ole sairauksien, työttömyyden, päihdeongelmien tms. tuomaa syytä. Isommat sisarukset saisi osittain hoitoon, jolloin aikaa esim. vastasyntyneen kanssa jäisi enemmän ja omiakin "akkuja" saisi ladata. Nykyisellään on vähän tuurista kiinni onko lähiseudulla tarjolla muuta kuin perinteistä kokopäivähoitoa.

Eräs nainen toi myös esiin huolen murrosiän ylittäneiden "erityislasten" kaipaaman tuen puutteesta. Kaikki sairaudet eivät sinällään olisi este itsenäistymiselle, mutta nuoret kaipaavat vahvaa ohjausta ja tukea, lähes 24h. Laitoshoito ei kuitenkaan ole oikea osoite, vaan tavoitteena tulisi olla itsenäinen asuminen, opiskelu ja lopulta työllistyminen. Kyseessä on toki aika marginaaliryhmä, mutta ei ole inhimillisesti katsoen oikeudenmukaista jättää koko taakkaa vanhempien kannettavaksi. Eikä vanhempien alituinen läsnäolo aina paranna tilannetta, päinvastoin. Asiaa täytyy ajan kanssa pohtia ja mutustella, joku järkevä ratkaisumalli löytyy varmasti ja eikun sitten ideaa myymään.

Numerolla 198

Ehdokasnumerot tulivat. Mun numero on 198.

Se on tosi helppo muistaa, mun pituus miinus 38 cm. Tai kaikki numerot yhteen laskettuna mun ikä miinus 11. Tai Simo vaatehuoneelta miinus 1. Tai jos kansanedustajat valitaankin numerojärjestyksessä ja vain Uudeltamaalta, niin mä olen sisällä!

Huomenna ollaan 10.30 Lapinjärven K-kaupalla, 11.30 Porvoon torilla ja 13.00 Askolassa. Jaosssa on korvapuusteja ja Toivo-lehteä, jonka nimen Kokoomus raukkamaisesti anasti kampanjaansa. Voi Toivo-parkaa. Laskiaissunnuntaita vietetään klo 11.00 alkaen Mäntsälässä jäähallin pulkkamäen vieressä. Lapsille on ongintaa ja lämmintä mehua. Ja toki taas korvapuusteja.

Ja heti kun on enemmän aikaa referoin eilistä kaupunginhallituksen ja vapaa-ajan lautakunnan yhteistä opintomatkaa Turkuun.

Asuntopolitiikka esiin!

Olen viime aikoina vastannut lukemattommin vaalikoneisiin ja kyselyihin. Ymmärrän toki, että järjestön omat asiat on nostettu esiin, jos kyse on vaikkapa terveydenhuollon ammattilaisten vaalikoneesta, mutta missä on asuminen yleiskoneista?! Jos ajatellaan ihmisten arkea, niin työn lisäksi oma asuminen on tärkeysjärjestyksessä mitalisijoilla. Itse asiassa työtäkin tehdään, jotta voidaan syödä ja asua. Ja toki hankkia muuta elämän iloa, mutta trendien mukaisesti hankinnatkin usein liittyvät jotenkin kotona viihtymiseen.

Poliittisesti voidaan vaikuttaa hyvin monella tavalla asumisen hintaan ja viihtyvyyteen. Asuntomarkkinat eivät todellakaan ole pelkästään markkinat, vaan maankäytöllä, kaavoituksella, julkisella tuella jne. voidaan huomattavasti vaikuttaa asumisen hintaan ja saatavuuteen. Luulisi lähes jokaista kiinnostavan miksi oma vuokra tai velka on niin tolkuton.

Kovin monen arkea ei hetkauta käydäänkö loputonta NATO-keskustelua ennen vai jälkeen vaalien, vai vasta neljän vuoden päästä. Vai onko todella näköpiirissä, lähitulevaisuudessa, jokin sotilaallinen uhka Suomea kohtaan? NATO-kantaa nyt kuitenkin joka paikassa kysytään. Minusta mielenkiintoisempaa olisi kuulla ratkaisuehdotuksia siihen, miten tavallinen, työssäkäyvä ihminen perheineen pystyy jatkossakin asumaan pääkaupunkiseudulla ja mistä löytyvät pienet asunnot niitä haluaville? Asuntolainoja maksetaan jo nyt monessa perheessä ottamalla toinen tai kolmas työ, eikä talous kestä kuin muutaman kympin muutoksen lyhennyksissä. Korot kuitenkin jatkavat nousuaan. Asutojen hintakehitykseen on puututtava tiiviillä kuntayhteistyöllä NYT.

Vuodatuksen keskeyttää nyt tortillat. Ja vaalilehteni tuli juuri Assun mukana painosta. Todella hyvä! Muutama pikku moka, ylimääräinen tavuviiva etc., näyttää jääneen kaikesta oikolukemisesta huolimatta, mutta ei voi mitään. Kelpaa jakaa. Huomenna alkaa...