Torstaina sain kunnian kuunnella kahteenkin otteeseen YM:ön virkamiestä Peter Fredrikssonia asuntopolitiikan näkymistä. Erityisen mielenkiintoinen oli alustus asumisen innovaatioista. Tai toki pohjalla oli ylipäätänsä suomalaisten ja osittain ulkomaistenkin innovaatioiden tarkastelu, mikä esimerkiksi edes lasketaan innovaatioksi, vaikka sanaa onkin niin muodikas käyttää milloin missäkin yhteydessä. Asumisen osalta aikansa inovaatioita ovat tietenkin olleet mm. rintamamiestalot ja 70-80- luvuilla elementtitalot. Mikä on onnistunutta ja mikä ei, ei ole relevanttia, vaan ainoastaan se, että on lähdetty selkeästi hakemaan uutta ja lyöty ajatus laajalti läpi. Suuri kysymys tietenkin kuuluu, mitkä olisivat tämän ajan innovaatiot, jotka mullistaisivat suomalaisen asuntorakentamisen ja asumisen? Matala ja tiivis on tuloillaan, vielä ei voida sanoa, saavuttaako idea laajan ja kestävän suosion, kuten vaikkapa rintamamiestalot, jotka ovat edelleen haluttu asumismuoto. Mutta mitä muuta...Neljän viisaan ryhmä on pohtimassa asuntopolitiikan tulevaisuutta, mutta aavistus on, että ainoa uusi avaus tulee olemaan asunnottomille tarkoitettujen asuntoloiden lakkauttaminen.
Tarvittaisiin laajaa ja ennakkoluuloista "brain stormia", jotta hullultakin kuulostavia kokeiluja saataisiin esiin. Asunnottomuuden vähentäminen vaatii uusia keinoja ja vähintäänkin rahaa. Tiedossa on koko ajan, ettei vaikeimmin asutettavien (kamala termi) tilannetta auteta kuin tuetulla asumiselle. Seinien rakentaminen ei riitä, vaan muita käyttökuluja on saatava katettuja joko suoraan kuntien varoilla tai sitten kasvattamalla järjestöjen avustuksia. Rahan lisääminen ei kuitenkaan ole uusi asia, tuli vaan tässä yhteydessä mieleen. Tavallinenkin asuminen kaipaa uutta. Alueellamme metropoliajattelu ei tuota tulosta, jollei konkreettisia ideoita tule rakentamisenkin puolelle. Viime aikojen kaikki asumisen innovaatiot ovat tulleet teknologian puolelta, esimerkiksi älykodit, jotka helpottavat ikääntyneiden ja vajaakuntoisten asumista.
Innovaatioiden pohtiminen on erityisen tärkeää juuri työväenliikkeen kannalta. Esimerkkeinä käytetyt aiemmat talotyypit ovat nimenomaan olleet suuren massan, työssäkäyvien, "tavallisten ihmisten" koteja. Hyvin toimeentulevat löytävät aina paikkansa, johon rakentaa tai sijoittaa. Pienemmällä rahalla arkensa hoitavat ihmiset kaipaavat meiltä avauksia julkisen liikenteen, elinkeinoelämän ja viihtyisän sekä laadukkaan, mutta kohtuuhintaisen asumisen yhdistämisen puolesta. Löytyisikö maanhinnan noustessa ratkaisu jostain uuden tekniikan lohko-/elementtirakentamisen suunnasta? Tai voisiko reuna-alueiden vuokra-asuntorakenteminen olla enemmän yhteisöllisten pihapiirien luomista kuin tehoneliöitä?
Olisi mukava saada säännöllisesti koolle porukkaa - tai päästä edes kuuntelemaan - ja vapaasti antaa ideoiden laukata. Useimmilla on kuitenkin kokemusta ja toiveita hyvästä asumisesta. Perjantaina puhuttiinkin hyvästä asumisesta, kodin kokemisesta, joka korreloi vahvasti kokemukseen elämän laadusta. Tutkimus sinällään ei antanut kovin valaisevaa tietoa, mutta herätti jatkoajatuksia. Kodin syntymiseen vaikuttavat tietysti monet itsestäänselvät tekijät (sijainti, ystävät, perhe, palvelut, tutut esineet, oma/paikkakunnan historia jne.), mutta miten kodin kokemukset vaikuttavat muuhun elämänhallintaan. Esimerkiksi laitosasumisesta omaan asuntoon muuttava nuori - onko mahdollisesti puuttuva kodin kokemus yksi tekijä siihen, ettei itsenäistyminen välttämättä onnistu tuesta huolimatta. Jos työssä tai opiskelussa tukemisen sijasta ensin tuettaisiin asumisessa? Varmistettaisiin, että asunto tuntuu kodilta kaikkine tekijöineen. Kokemus omasta onnistumisesta, juurtumisesta ja turvallisesta paikasta saattaa joissain tapauksissa olla ratkaiseva itsetunnon ja vastuunottamisen kannalta, ja siitä on sitten helpompi ponnistaa uusiin haasteisiin.
Mielenkiintoista on myös johdatella pidemmälle ajatusta sosio-ekonomisten tekijöiden vaikutuksista asumiskokemusten periytyvyyteen. On jo todettu koulutuksen periytyvän, mutta periytyisikö myös kodin kokeminen ja sitä kautta tapa elää ja hoitaa omaan ympäristöön vaikuttavia tekijöitä? Toki kaikki vaikuttaa kaikkeen ja lapsuudenkodin tavat tarttuvat, on kyse sitten torstain hernekeitosta tai äänestämisestä, mutta siis teoreettisen ajattelun pohjana. Uutena lähestymistapana voitaisiin miettiä, miten hyvä kodin kokemus vaikuttaa yksilön valintoihin. Perinteisesti vastuu on ajateltu vanhemmille, kasvatukselle ja rakkaudelle, mutta miten nämä tekijät muuttuvat asumisen muuttuessa? Voitaisiinko rakentamisella ja suunnittelulla vaikuttaa positiivisesti ja ohjata ihmisten kokemuksia nykyistä enemmän? On vaikea suoltaa ajatustani niin, että siitä joku tolkun ottaisi, mutta ehkä jollekin aukeaa...
Fredrikssonkin nosti esiin ajatuksen, jonka mukaan kaikkea politiikkaa tulisi tarkastella asuntopolitiikan pohjalta. Hyvän asumisen alustalta voi peilata lähes kaiken. Olen samaa mieltä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti