28.11.07

Uusiin haasteisiin

Monenlaisten käänteiden jälkeen sain eilen kuulla, että uusi työ odottaa! Minut valittiin liittomme järjestösihteeriksi. Paikka, johon todella halusin, joten hyvältä tuntuu. Varsinaisesti aloitan 1.1.08, mutta tehtävät menevät saattaen vaihtaen. Tiedossa ei ole milloin ja miten minun töilleni löytyy tekijä, joten ihan en varmaan nuorisopuolta hylkää vielä helmikuussakaan.

Kyllä on sekava olo. Jännittää. Nuorisosihteerin työ menee jo niin tutulla ja turvallisella rutiinilla, että huimaa kaikki uuden opettelu. Ja tietysti jännittää, miten tulen pärjäämään. Alkuun innolla ja jossain vaiheessa toivottavasti taidolla...

Matkapäivät vähenevät huomattavasti, mikä tuntuu ylelliseltä. Jos viikonloppuihin tulisi jotain perinteitä: "Aina lauantaisin käymme puistossa...Aina sunnuntaisin käymme uimassa..." Eevi menee varmaan ihan sekaisin, kun joka lauantai ei mennäkään mummille hoitoon :)

22.11.07

Minikolumni

Alla oleva teksti on minikolumnini uusimmassa YoungPam-liitteessä, joka tulee PAM-lehden välissä kaikille alle 30 vuotiaille jäsenillemme.

Paljon vai vähän?

Ajattele, että saisit joka kuukausi kolme ilmaista elokuvalippua. Saisit joka kuukausi viisi ilmaista hampurilaisateriaa. Kuin tarjottimella joku tarjoaisi aina seitsemän ilmaista olutta. Tai vuoden kuluttua saisit vajaa 400 euroa vaikkapa lomarahaa. Ihan mukava ajatus, kieltäytyisitkö?

PAMin neuvottelemat uudet työehtosopimukset tuovat kukkaroon lisää keskimäärin 30 euroa joka kuukausi. Onko se sitten paljon vai vähän? Odotukset palkkaneuvotteluissa ovat aina suuret ja lopputulos saattaa äkkiseltään vaikuttaa vaatimattomalta - jos unohtuu tuijottamaan pelkkiä euroja. Mutta jos miettii mitä rahalla saa ja mitä muita uudistuksia sopimuksiin saatiin neuvoteltua, alkaa tuntua ihan hyvältä. Yksin olisi aika vaikea päästä parempaan sopimukseen työnantajan kanssa.

Liiton paras jäsenetu on taas vähän parempi. Uudet työehtosopimukset löydät PAMnetistä, jonne pääset kirjautumalla liiton nettisivujen kautta.

7.11.07

Eka työtaisteluni!

Olen juurikin keskellä työtaistelutoimenpiteitä, hassua. Olen siis yli- ja viikonlopputyökiellossa, kuten monet muutkin toimitsijat ja toimistotyöntekijät. Jollei kieltoa olisi eilen tullut, niin nyt kokoustaisin Tallinnassa. Sen sijaan siivosin pöytääni, mikä oikeastaan oli pitkästä aikaa ihan mukavaa. Olin jo unohtanut minkä värinen puu jatkuu tietokoneelta eteenpäin.

Mitään iltamenoja ei kyllä enää tälle viikolle osu, kun lähdetään pohjoiseen yöjunalla huomenna ja palataan ensi maanantaina. Maanantaina tes-neuvottelut jatkuvat ja sopimus saattaa syntyä, mitään suurta draamaa ei todennäköisesti ehdi syntyä. Aika vaisuksi jää siis ensikosketukseni työtaisteluihin.

Toista se on Tehyläisillä. Lunta tuli tupaa virkasuhteista irtisanoutumisten ja korvaavan työvoiman palkkaamisen osalta. Aika moni varmasti irtoaa rivistä, kun työpaikka uhkaa mennä ihan pysyvästi. Ja hallitus jatkaa linjakkaasti linjatonta toimintaansa. Nyt kun kaikki tuki ja energia pitäisi suunnata sovittelulautakunnan työhön, tulevat he ulos lakiesityksellään, jolla rajattaisiin työtaistelua. Ymmärrän, että jotain on tehtävä, mutta ei näin! Ei tällaisella ajoituksella, ei julkisuuden kautta!