29.6.07

Oikeasti lomalle

Olen toki ollut kesälomalla jo reilun viikon, mutta aamusta iltaan jatkunut remontointi ei ole nostanut lomatunnelmaa ihan huippuunsa. Mutta nyt nousee, ainakin pariksi viikoksi. Huomenna häihin ja sunnuntaina kohti Pohjaa. Suunnitelmissa ei ole vuosisadan krapula, vaan Pohjantähti-leiri Kisakeskuksessa, Pohjassa. Kesämme ovat niin urautuneita, että leirikuvauksen voi katsoa kesäkuun 2006 postauksesta :) Suoraan leiriltä jatkamme Joutsaan, missä on Metallin "mökkejä". Rantasipin maastossa on yksi rivari Metallin henkilökunnan varattavissa ja sinne suunnataan viikoksi järven rannalle (hyttysten kupattavaksi).

Huomaan, että vietämme nykyisin kesämme juuri niin kuin lehdissä kielletään. Älä suunnittele tai aikatauluta tekemisiäsi, ota aikaa vain itsellesi, tee niitä asioita, joita olet päättänyt tehdä "kun on loma" jne. Mutta kun on niin paljon kivoja juttuja, joita haluaa tehdä kesällä. Niinpä olemme päätyneet johonkin semi-aikatauluttamiseen. Viikko siellä, viikko tuolla, sitten kotona hetki (tulee vieraita), viikoksi taas matkalle ja sitä rataa, kunnes on töihin paluun aika. Periatteessa ei mitään ohjelmaa, kunhan muistaa oikealla viikolla hypätä autoon tai palata johonkin. Viikko-ohjelmoinnissa on vaan se ongelma, että kesäkuukaudet hujahtavat hetkessä ja toisaalta on koko ajan mielen päällä seuraava pakkausrumba. Ja pääkaupunkiseudun kesän kokeminen jää aina hyvin vähälle. Mutta nyt en suostu valittamaan. Heinäkuu ei ole vielä edes alkanut, oikea lomani alkaa huomisesta ja nautin ajasta juuri niin kuin se eteen tulee.

Remonttia jatkamme listoilla ja tapetilla palattuamme, muutoin pinnat ovat valmiit! Kutsu edellisen viestin lopusta astuu voimaan jälleen 13.7. jälkeen :)

24.6.07

Tilannekatsaus

Maalilla ja tasoiteaineilla kyllästetyn tapetin irtirepiminen on vihoviimeistä hommaa. Hidasta nypertämistä, joka jumiuttaa hartiat. Ensimmäinen työtapaturmani: annos Vantaan energiaa kahden sormen välityksellä. Kunnon säkäri, mitäs en ajatellut, ajatuksissani vaan revin tapettia pistorasian vierestä huolimattomasti. Nettisivujen mukaan selviää pienillä palovammoilla, ellei ole jo kuollut kammiovärinään. En siis ole.

Piha korkattiin perjantaina juhannusgrillauksella ja saunakin testattiin. Hyvin toimii - molemmat. Ihanaa istua pitkälle aamuyöhön omalla pihalla. Tai kukas sitä kieltää istumasta parvekkeellakaan pitkin yötä, mutta on siinä vähän eri fiilis.

Remontointi jatkunee vielä pitkäääään. Väliaikatietoja taidan laitella tänne, mutta saa paikan päälle tulla ihmettelemäänkin, mieluusti työrukkaset mukana.

20.6.07

Fyysistä työtä

Tänään alkoi superpitkä kesälomani ja heti aamusta uuden kodin remontti. Aamulla hetki ihmeteltiin Katin kanssa seiniä ja puuttuvia tarvikkeita, joten homma alkoi ties kuinka monennella retkellä K-rautaan. Hirmu kivasti saa kaksi naista ja yksi lapsi palvelua rautakaupassa...ei myyjiä, ei vastauksia. Löytyi lopulta yksi mukavakin, joka vielä jaksoi tarkistella onko jatkovartta, usempi tela, kaukalo jne. Rinnassa lukikin K-trainee, siinä taisi olla tuleva kauppias itse :)

Päivä siinä sitten huhkittiin, nyt on pohjat siinä kunnossa, että huomenna voi suojausten jälkeen aloittaa pohjamaalin sutimisen. Kiitos Tarmon avun jalkalistojen kanssa. Hieman sähköttömyys päivän aikana haittasi huoltoa, mutta sekin onneksi huomenna korjaantuu. Hauskaa oli silti koko päivän, ekaa kertaa tasoitin seiniä tai irroitin pistorasioita. Ottaen huomioon, että olen yhden kesän tehnyt pistorasioita. Niin se vaan parisuhde laiskistaa - kun on ne miesten työt.

Hartioita särkee mukavasti ja uni varmasti maittaa, kun vielä saa Aslakin reissusta kotiin. Huomenna urakka jatkuu, toivottavasti ei kuse.

19.6.07

Totuus julki

No nyt on puolueen totuuskomission työ valmis. Ehkäpä odotin jotain uutta, jotain sykähdyttävää, enkä lopputulosta joka vaikuttaa itsestäänselvältä. En tosin ole raporttia saanut vielä käsiini, vaan kuullut vain haastatteluja radiosta ja lukenut lehtijuttuja. Siis olen saanut kaiken saman informaation mitä suurin osa kansasta. Emme vakuuttaneet, kampanja oli negatiivinen, Kokoomus yllätti...siis kaikki samat litaniat mitä kuka tahansa vaalityössä mukana ollut on sanonut moneen kertaan. Työ on varmasti kuitenkin ollut hyödyksi. Vanha totuus prosessin ylivertaisuudesta suhteessa lopputulemaan pitää paikkaansa. Monen vanhan toverin kanssa jutellessa on tullut tunne, että vasta vaalitappion ruodinta on avannut silmät itsestäänselville, jo monta vuotta näkyvissä olleille, ongelmille.

Mietinkin jo, että oikeita syitä ei edes ole, vaan järjestö- ja puoluetyössä kuljetaan sykleissä. Toiminta ja tulokset kulkevat tietyllä aikavälillä tietyllä tavalla. Karkeasti voisi verrata ryhmädynamiikkaan, jossa samat lainalaisuudet toimivat sukupuolesta, sosiaalisesta statuksesta, kansalaisuudesta tai ympäristöstä riippumatta.

Suhteellisen vapaamuotoisen, yksittäisten asioiden ympärille kietoutuvan kansalaisaktivismin jälkeen koittaa järjestäytymisen aika. Haetaan yhteisiä linjoja ja arvoja, ihmiset sitoutuvat vahvasti toisiinsa sekä toimintaan, kasvu ja vaikuttavuus on kaikkien tärkein päämäärä. Pikkuhiljaa laajennutaan, käsitellään kaikkea maan ja taivaan väliltä, alkaa syntyä selkeästi eriäviä mielipiteitä ja päätösten laaja valmistelu korostuu. Toimijoita on yhä enemmän, tehtäväkenttä laajenee ja ammattimaistuu. Matka "huipulle" pitenee, henkilökohtaiset verkostot ja taidot nousevat vaikuttamisen keskiöön ja toisaalla hiljaiset puurtajat irtaantuvat. Laaja tuki katoaa vähitellen ja tullaan tilanteeseen, jossa on vain monia irrallaan toimivia ryhmiä. Muutos on hidasta, satavuotista, ja ympäröivä maailma tuo mausteensa.

Nyt olemme ehkäpä palaamassa järjestösyklillä kohti alkupäätä. Halutaan koota joukot yhteen, kokea yhteenkuuluvuutta ja iloa tekemisestä ja vaikuttamisesta. Erilaisten työryhmien kautta halutaan koota erilaisia näkemyksiä, halutaan pohtia syvimpiä arvojamme ja motiivejamme ja verkostoidutaan uudelleen keskenämme.

On helppo sanoa, että me emme osaa tehdä politiikkaa tämän ajan vaatimalla tavalla. Kehittyvä tekniikka tai ihmisten hektinen arki ei kuitenkaan ole selitys, sillä järjestö on aina sellainen kuin sen jäsenistö. Toimintatavat muuttuvat toimijoiden tapojen muuttuessa, puoluetoimistolta tullut meikkaus ei muuta pohjavirettä. Meiltä nuoremmilta on vain löydyttävä uskallusta toimia eri tavalla, jos haluamme. Tähtääkö työmme pohjimmiltaan vaalimenestyksen maksimointiin vai arjen parantamiseen? Kysymys ei ole saivartelua, vaan todellinen tulevaisuuden haaste. Taktisiin kuvioihin on vaikea sitouttaa ihmisiä ja toisaalta oman ympäristön hahmottaminen hämärtyy. Eduskuntavaaleissa taisi jo vähän lipsahtaa.

Kaikki vaikuttaminen ei tapahdu median kautta kapean kärjen suulla. Tai jos tapahtuu, niin sitten tapahtuu ja silloin peli on menetetty uusille tulijoille. Niille, jotka ovat vasta ensimmäistä kertaa syklissä matkalla kohti ammattimaistumista tai osaavat antaa sellaisen vaikutelman.
Keskustalla hajaannus ja kriisi on edessäpäin, Kokoomuksella takana ja me seisomme keskellä kulminaatiopistettä. Vihreät, Kristilliset tai Perussuomalaiset eivät ole vielä lähelläkään.

Tämä nyt kuitenkin luettakoon hyvinkin vaihtoehtoiseksi pohdinnaksi. En kuitenkaan usko olevani ihan hakoteillä, ihminen käyttäytyy ryhmässä aika kaavamaisesti ja kuvittelisin ison ryhmänkin toimivan niin. Aikavälit ovat tietysti potensseihin ja poikkeusaikoja sattuu matkan varrelle usein ulkopuolisista syistä johtuen. Ja miksi tällä olisi jotain merkitystä...Ajattelisin, että matka eteenpäin helpottuisi, jos onnistuisimme hahmottamaan jonkin selkeästi etenevän kaavan, jonka kulkuun voimme tarttua ja jonka muodon ymmärtäisimme. Tuntuu nimittäin aika hurjalta jatkaa ihmisten arkeen vaikuttamista ja samalla toiminnan uudistamista pohjalta: "Kokoomus ei toiminutkaan ennakoidusti" tai "emme osanneet puhua oikein ihmisille".

13.6.07

Luopumista

Huomenna lähtee loppukin ylimääräinen suusta, inhottavan oikuttelevat viisaudenhampaat. Syyskuussa jännitin vasemman posken puolesta, ja nyt oikean. Kesäduuniautokiertue, Arvorokki seminaareineen ja suunnittelupäivät takana - hyvä hetki parin päivän saikulle. Viimeksi meni monta päivää, että leuka aukeni edes leivän verran, siispä olen todennäköisesti hoikassa juhannuskunnossa. Jos niinkuin oikein positiiviseksi yrittää heittäytyä.

Ja huomenna saadaan uuden kodin avaimet. Mieli on vähän haikea jo nyt. Ei vanhassakaan kodissa ole vikaa ollut, mitä nyt sauna puuttuu ja muuta sellaista mitä kuvittelee haluavansa. Paljon on näiden seinien sisällä tapahtunut, kaikenlaista myllerrystä. Eihän muistot ole maalipinnoissa kiinni, mutta tuntuu kuin luopuisi jostain suuresta. Jos saisi mukaan sen kohdan lattiaa, missä Hetan peitto aina oli.

Ja loppuun pientä jupinaa. Yksikään päivähoitomaksu ei ole hoitunut oikein maaliskuun jälkeen. Olen soittanut lukuisia puheluita ja jättänyt soittopyyntöjä, korjattuja laskuja on lähetelty ja kuvittelin kaiken vihdoin olevan kunnossa, kun kukaan meidän taloudesta ei enää ole päiväkodissa. Väärin luultu. Tänään tuli postissa Hetan päivähoitomaksu, oikein maksumuistutuksena. Puolustan yleensä viimeiseen asti julkisia palveluita, mutta rajansa kaikella, nyt on todettava, ettei tämä olisi mahdollista millään asiakastyytyväisyydestä taistelevalla yrityksellä.

3.6.07

Lomakuvia

Kamera täynnä mahtavia kuvia. Tässäpä joitakin paloja lomaltamme Länsi-Kreetalta. Yllä Baloksen laguuni, edelleen luonnontilassa, eikä liiemmin turismin rasittama hankalan sijaintinsa vuoksi, aivan kuin elokuvista.
Hiekka oli jees, myös syötynä. Lapin ukki oli ensimmäisen viikon "lapsenlikkana".
Ei mitkä tahansa sotkut, vaan ulkona roikkuvat spagetit on tilattu "from childrens menu", ensimmäistä kertaa
Uima-altaassa olisi voinut viettää koko päivän, sinisistä huulista ja tärinästä välittämättä.
Auringonlasku meidän rannasta kuvattuna. Yötön yö on myös ok, mutta jotenkin tunnelmaa silti luo enemmän keltaisenpunaisena hehkuva taivaanranta ja perään laskeutuva pimeys tähtineen (mikäli ei ole pilvistä ja harvoin oli).

2.6.07

Hiljalleen arkeen

Pikku hiljaa on saatava taas rutiineista ote. Tai eihän se mikään pakko ole, mutta itsestä tuntuu helpommalta kun on pää täynnä arkisia asioita joita "on pakko tehdä". Blogin lasken yhdeksi sellaiseksi asiaksi, vaikkakin postailu on ollut enemmän rentoutumista ja tiedottamista kuin pakkopullaa.

Heta toki pyörii mielessä koko ajan, mutta tämä ei ole vertaistukiryhmä eikä sosiaalipornoa, joten pitäydyn valitsemallani linjalla. Kirjoitan mitä mieleen tulee. Tai siis tässä tapauksessa en kirjoita, koska mieleen tulee Heta, varsinkin kun viimeisessä päivityksessä on vain pikku akan kuva. Tosin kirjoittaminen tuntuu hankalalta, mikään ei tunnu kovin merkitykselliseltä, tai ainakaan niin merkitykselliseltä, että jaksaisin asialle uhrata kahta ajatusta enempää. Sen on tainnut valitettavasti joutua töissäkin joku huomaamaan. Olen kyllä hoitanut sen mitä on pitänytkin ja on ollut oikesti kiva olla toimistolla menneellä viikolla, mutta vähän harhaillen päivät kuluvat.

Kaksi viikkoa vietettiin Kreetalla. Oli ihanaa. Eevistä kehkeytyi varsinainen norppa. Eikä edes mukulakivet polvien alla haitanneet altaalle ja rantaan konttaamista. Laittelen kuvia, kunhan saan aikaiseksi etsiä kameran piuhan.

Matkan aikana rakas hallituksemme oli pannut tuulemaan ja tehnyt mielenkiintoisia ratkaisuja mm. ratahankkeiden ja päivähoidon osalta. Tosin vähän ihmetyttää ihmisten reaktiot. Onko kaikkiin uutispätkiin löydetty vain oppositiopuolueita äänestäneitä, vai eivätkö ihmiset todella ymmärrä, että äänestämällä oikeistolaista politiikkaa he saavat oikeistolaista politiikkaa? Vähän olen toki kyynisessä mielentilassa, mutta välillä tuntuu, että on aivan oikein jos ihmisten näpeille napsahtaa ja oikeustaju joutuu punnitukseen. Vielä kun Vihreät olisivat suoraselkäisiä ja vastaisivat linjastaan rehellisesti, joko olet mukana tai et ole - nyt he ovat. Politiikka ei ole aina helppoa ja teoreettista.

Se siitä, kaksi ajatusta ylittyi. Jatkan Suomi-Serbia matsin kuuntelemista. Kiitos maksullisten kanavien.