11.8.08

Hyvin menee, mutta menköön

Työnteko inhottavasti, mutta onneksi aika vähän, häiritsee kisojen seuraamista. Tänään on ollut hieno päivä, kaksi mitalia jo ennen lounasta. Ja aamulla sulkapallon historiaa, kun Ville Lång selvisi kolmannelle kierrokselle, eli 16. parhaan joukkoon. Ylipäätänsä olen ollut liikuttunut rakkaan lajini näkymisestä kisoissa. Koskaan aikaisemmin ei taatusti olympitulta ole viime metreillä stadionilla kuljettanut sulkapalloilija. Ja Tapio Suominen ei sitä enää mainostanut, mutta kisoja edeltäneellä viikolla, kun tuli kiersi jo Pekingin liepeillä, oli mukana soihtua kantamassa Jukka Pessala. Suomesta siis pääsi 4 eri lajien juniorivalmennuksessa ansioitunutta valmentajaa kantamaan soihtua 400 metrin matkan lähellä kisapaikkaa ja yksi heistä oli suomalaisen sulkapallon grand old man Jukka Pessala. Vanha valmentajani ja itseasiassa samasta seurasta, jota Lång edustaa.

Sulkapallo saa media-aikaa yleensä ihan minimaalisesti, vain helmikuussa SM-kisojen aikaan ja joskus jos joku on yllättänyt jossain kansainvälisessä turnauksessa. On siis ymmärrettävää, että ammattimaisia selostajia ei ole. Oli silti luokatonta, että aamulla kuunnellessani työmatkalla Långin matsin ratkaisuhetkiä selostus kulki näin: Lång syöttää..Rai...Lång...Rai...Lång...Rai ja Ville ratkaisee pisteen itselleen. Haloo! Peliä, jossa lyödään vuorotellen, ei voi selostaa kertomalla kuka lyö. En muista, että kertaakaan sulkapallon historiassa esimerkiksi linjatuomari olisi yllättäen syöksynyt kentälle lyömään väliin, joten kaikki kuulijat ymmärtävät, että pallo on vastustajalla, ellei toinen ole lyönyt palloa verkkoon tai ulos. Huomenna miesten kaksinpeli jatkuu ja vastus on astetta kovempi. Toivottavasti peli tulee vasta kahdeksan jälkeen, jotta on jo työmaalla telkan lähettyvillä.

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Täysin samaa mieltä tuosta selostuksesta. Oli kyllä melko onnetonta...

Hanna Kuntsi kirjoitti...

Pitäisi saada radionkin puolelle ex-pelaajia selostamaan, kuten telkassa. Eivät toki ole niin sujuvasanaisia aina, mutta parempi pieni takkuilukin, kuin täysi ymmärtämättömyys.