31.8.06

Daaamien toka keikka



Daamit linjasivat esiintyvänsä vain satavuotisjuhlissa, mutta nyt eletään aikoja, jolloin niitäkin bileitä riittää. Eilen olimme esiintymässä Vantaan sos.dem.kunnallisjärjestön Äänioikeus 100-vuotta- juhlassa Kartanonkoskella. Juhlapuhe oli hieman venähtänyt, joten äänen avauksesta ei ollut enää mitään iloa ja tuntui, että ensimmäisenä laulettu Veli,sisko menikin harjoitteluksi. Kenen joukoissa seisot tuntuu aina toimivan ja lopun Kansainvälinen olikin yhteislaulu, joten sitä ei voi juuri kommentoida. Mukavaa oli kuitenkin taas tuntea perhoset vatsassa ennen "showta". Jos joku pikkujoukukeikka kuitenkin tehtäisiin periaatepäätöksen vastaisesti...Tynkädaameissa siis eilen lavalla vasemmalta lukien Reetta, Sanna, minä, Minna ja pianossa Emma.

24.8.06

Lisää vuokrakämppiä!

"Vuokra-asuntotarjonnan vastattava kysyntääValtiovallan ja Uudenmaan kuntien on ryhdyttävä nopeisiin asuntopoliittisiin toimenpiteisiin vuokra-asuntokannan lisäämiseksi, vaatii SDP:n suurinpiirijärjestö Uudenmaan Sosialidemokraatit.Erityisesti pieniä ja kohtuuhintaisia vuokra-asuntoja jonottavien määrä on kasvanut tuhansilla hakijoilla Uudellamaalla. Samanaikaisesti pientenvuokra-asuntojen määrä asuntomarkkinoilla on vähentynyt voimakkaasti.Työvoiman saanti pääkaupunkiseudulla ja sen kehyskunnissa on jo vaarantunut vakavasti asuntomarkkinoiden vääristymän johdosta. Asuntomarkkinoiden on toimittava siten, että kohtuuhintaisia vuokra-asuntoja on kysyntää vastaavasti. Tällä turvataan taloudellisen kasvun edellytykset Uudellamaalla ja sen myötä myös Suomessa." Viime viikolla piirihallituksessa muotoiltiin yllä oleva kannanotto. Pelkkä talojen rakentaminen ei kuitenkaan ongelmaa ratkaise, olennaista on kuka rakentaa ja mihin. Jätkäsaareen valmistuvissa asunnoissa ei taida olla tilaa nyt jonottaville "taviksille". Pienistä kaksioista ja yksiöistä on suurin pula, eli asuntoja kaipaavat erityisesti pienituloiset nuoret. Asuntojen pitää sijaita hyvien julkisten kulkuyhteyksien varrella ja neliöhinnan pitää silti pysyä kohtuullisena. Vaikeaa on...Nuorisoasuntoliiton hallituksessa puhutaan lähes joka kokouksessa, kuinka hankalaa pääkaupunkiseudulla on saada tontteja. Kuntien vastuulla olisi siis myydä tontteja yleishyödyllisille rakennuttajille ara-hinnoin. Samaten kuntien pitäisi kunnostaa omaa vanhaa asuntokantaansa asuttavaan kuntoon ja malttaa olla nostamatta samalla vuokraa pilviin. Ensi vuoden budjettiin on kaavailtu tukea vuokra-asuntokannan kasvattamiselle ja tulo- ja varallisuusrajoja tarkistetaan. Hyvä juttu, jos toteutuu. Keskituloisillakin pitää olla mahdollisuus laadukkaseen, mutta kohtuuhintaiseen vuokra-asumiseen.

21.8.06

Kuvia lastentapahtumasta


Tohinasunnuntai oli nimensä veroinen. Kaisa oli yltä päältä hattarassa, taas yksi kaveri vähemmän. Vinkki: älä nakita ystäviä talkoolaisiksi, jollet tiedä tarkkaan mitä joutuvat tekemään:)

Ja sitten: heppahöperö. Kypärä painoi ja oli vähän iso, mutta mitäs pienistä, kivaa oli!

20.8.06

Tunnelmasta toiseen

Kylläpä tunnelmat vaihtelee vuorokauden kuluessa laidasta toiseen. Heta pääsi kolmen aikaan yöllä sairaalasta kotiin ja ihan kunnossa kaikki. Aamulla oli työväenyhdistyksemme lastentapahtuma Länsimäessä. Aikaisemmin emme ole moista järjestäneet ja vähän jännitti miten sujuu ja tietysti väsytti aikalailla yöhässäkän jäljiltä. Tapahtumassa vieraili vajaa 300 henkeä! Hillitön tohina ja jonotus. Kaisa väänsi 126 hattaraa, sokerilla kuorrutettu koko nainen ja käsi krampissa. Täytyy muistaa palkita urakasta. Maksuton poniratsastus oli tietysti hitti, monille ponin selkään pääseminen oli huippukokemus ja lapset kyselivät jo monelta huomenna tullaan :) Heta ja mummi tulivat perässä Länsimäkeen ja Hetakin pääsi ponin kyytiin. Hassun näköisenä kypärä päässä ja ihmeissään korkealla. Mutta selkeästi tykkäsi, kovin montaa asiaa Heta ei suostu silittelemään, nyt löytyi yksi. Täytyy varmaan käydä uudelleen joku kerta Pian tallilla Sipoossa silittelemässä "shettiksiä". Entäs hattara...Heta sai ekaa kertaa maistaa hattaraa ja toki sokerimössö maistui, arvioiden vain katseli tötteröä ja totesi, ettei ainakaan itse koske moiseen tahmeuteen, senkus syötätte. Onneksi ei tarvinnut yöllä jäädä lastenklinikalle, olisi jäänyt "riehupäivä" väliin.

Hetan odottelua

Lauantai-illan action. Vietettiin mukavaa iltaa mummilassa, saunottiin, Heta söi reippaasti ison iltapuuron ja kaikin puolin kiva olo. Ja "out of the blue" alkaa yskittää ja sitten alkaa kakominen ja selkään taputtelu. Hyvä ystävämme herra Lima ilmestyi taas kyläilemään. Käskin vaarin soittamaan hätänumeroon ja toivoin vain, ettei Heta ala sinertää ja lopeta hengittämistä. Niin ei onneksi tällä kertaa käynyt, vaan hengitys rohisi, mutta kulki vaivalloisesti onneksi koko ajan. Ensin tuli paloyksikkö ea-kamoineen ja sitten ambulanssi ja heti perässä naapurin mies ilman paitaa. Napurin mies kun sattuu olemaan lääkäri, huvittavalta näytti silti. Katsoivat perusjutut ja Heta lähti vaarin kera Lastenklinikalle. Nyt sitten vaan odotellaan...Ihan pirteältä näytti lähtiessä. Luultavasti vain imevät röörejä ja pääsee aamuyöstä kotiin. Tylsää olisi jäädä osastolle yksin. Matka Sipoosta hakemaan on vaan aika pitkä, vaikka mummi urhoollisesti onkin halukas noutamaan Hetan ja vaarin vaikka kello olisi mitä. Matkat maalla kestävät. Paloyksikkökin tuli n.10 minuttia soitosta, onneksi ei siis ollut tajuttomana koko aikaa. Kotona viimeksi yksikkö tuli 4 minuttia puhelusta, nekin minuutit olivat ihan tarpeeksi pitkiä. Ehkä yritän saada kuitenkin unta, herään sitten vastaanottamaan Hetan, mikäli ei jää sairaalaan ja joka tapauksessa herään kohta syöttämään Eevin. Ei ole elämä yksitoikkoista lapsiperheessä.

19.8.06

Hempukoita

Viikonlopun iltapäivälehdissä on aina huvittavia "uutisia". Nyt Ilta-sanomien kakkossivulle on päässyt Riitta Uosukaisen "hempukat". Laukaisuun on pyydetty kommentteja mm. Minna Lintoselta, Satu Taiveaholta ja Anni Sinnemäeltä. Närkästyneitähän kansanedustajat tottakai ovat, eihän kukaan käytä sukupuoltaan hyväksi uralla edetäkseen. En tiedä kumpi on pahempi, myöntää, että Uosukainen on oikeassa vai olla sinisilmäisen tyhmä ja kieltää koko asia. Minusta on ihan selvää, että ulkonäkö, ikä, sukupuoli ja käytös vaikuttavat poliitikon etenemiseen. Niin kai lähes jokaisessa ammatissa. Ei kai Lintonen luule, että hänet "nuotitettiin" kutsumaan Lipposta söpöksi median edessä, koska hän on niin taitava maankäyttöpolitiikassa. Ehkä tilanne on perustavanlaatuisesti epäreilu, mutta silti vaaleissa pärjäävät ne, joilla on rahaa tai julkisuutta tai mielellään molempia - ja paljon. Ja julkisuus ja raha tulevat niiden luo, jotka omalla charmillaan ja kokemuksellaan osaavat sitä hakea. Naisilla charmi on usein suhteessa ulkonäköön, valitettavasti. Ja sitten ovat poikkeukset. En silti sanoisi, että naispoliitikot ovat hempukoita, sanalla on niin ikävä kaiku, mutta fiksuja, jos osaavat vetovoimaansa käyttää ja vielä tiedostavat sen itsekin. Tiedostamisen kautta kasvaa nöyryys - ymmärtää mitkä asiat tapahtuvat siksi, että töitä on tehnyt aivoilla ja istumalihaksilla ja mitkä asiat siksi, että on käynyt kampaajalla oikeaan aikaan. Ja rehellistä on myöntää, että näin asia on, joskus asiat etenevät oikealaisella hymyllä. Samoin kuin miehet ovat aikoja sitten myöntäneet, että monet asiat on sovittu coctail-kutsujen jatkoilla. Ja turha on olla niin pöyristynyt aina: "Kuinka ikäviä kommentteja toiselta naiselta". Tietenkin toiselta naiselta, kuka muu tietäisi paremmin miten hommat toimii?! On kuitenkin eri asia rakentaa uransa lahjetta pitkin, kuin hyväksyä luonnonlait. Ei kai Uosukainenkaan vihjannut, että naiskansanedustajat olisivat avanneet makuuhuoneensa ovet muillekin kuin naistenlehdille.

18.8.06

Ylimääräinen tietokone?

Kuten aiemminkin kirjoittelin, ei Hetan päiväkodissa ole atk-laitteita. Oltiin kaksi päivää Lastenlinnassa ja käytiin jälleen mm. Tietoteekissä. Tietoteekki vastaa puheterapiaan ja kommunikoinnin apuvälineisiin liittyvistä asioista. Hiekkaharjun päiväkoti on tuttu paikka TT:n henkilökunnalle. Moni "asiakas" on kyseisessä erityisryhmässä ja tietokoneen puuttuminen on heitäkin mietityttänyt. Yksi kone siellä kuulemma oli lainassa Tietoteekistä aikoja sitten, mutta siitä on aika jättänyt ja enää ei koneita lainata. Tietokone pitää hommata muilla keinoin. Selväähän on, ettei Vantaan sosiaali- ja terveystoimella ole varaa moiseen luxukseen...Onhan kaupungissa peräti yksi vaikeasti kehitysvammaisten ryhmä. Eikä kaupungin sisällä tietenkään voi kierrättää, kun koneita jossain uusitaan, on mahdotonta ajatella annettavan niitä esim. päiväkodin käyttöön. No, mutta kettuilu sikseen.

Kone siis pitäisi löytää, litteällä näytöllä, jotta sen saa näkövammaisille lapsille nostettua tarpeeksi lähelle. Yksi vaihtoehto on vanhempien (minun) toimesta anoa konetta eräältä yhdistykseltä, joka tukee eri-ikäisten vammaisten koulutusta ja kuntousta, tai sitten koneen voisi saada suorana lahjoituksena. Omistatko siis ylimääräisen koneen? Vaihdetaanko työpaikallasi koneita? Tunnetko jonkun joka haluaisi tukea yhdellä toimivalla tietokoneella seitsemää lasta Vantaalla? Suuri ilo ja kiitollisuus palkkioksi. Jos lamppu syttyi, niin ota heti yhteyttä!

Minä ja art kapakassa

Äiti oli aarre ja yllättäen tarjosi muutaman tunnin hengähdyksen. Soitti eilen puoli ysin aikaan ja kysyi ollaanko menossa Emman keikalle Juttutupaan, Art goes kapakan merkeissä. Eihän me mihinkään oltu menossa, kun Eeviä hytkyteltiin. Tarjoutui "vaarin" kanssa tulemaan meille ja vauhdilla sitten liuettiin paikalta. Ihan mahtava pyörähdys. Qoro Quando esitti 6 biisiä ja lipittäessäni toista Black toweria loppuun, kiipesi lavalle Koiton laulu. Mikä tsägä kuulla samalla kertaa heiltäkin samanpituinen setti! Aivan mahtava tunnelma. Koiton laululla on keikka 7.10 Gloriassa, suosittelen kaikille tasokkaan, kantaa ottavan, kuoromusiikin ystäville! Daameille jo ideoitiinkin treffejä sille illalle :)

15.8.06

Ihmeelliset ovat Pokin tiet

Vantaan sosiaali- ja terveyslautakunnan pj. Simo Pokki väläytti taas. Demarin haastattelussa - kuten keväällä Vantaan Sanomissa - Pokki vaati toimeentulotukea vastikkeelliseksi 18-25 vuotiaille. Taisi unohtua, että tuki on nuorilla jo nyt vastikkeellinen ja monen mutkan takana. Työmarkkinatuki on ensisijainen tukimuoto, eikä sitäkään saa ilmaiseksi. "Pakkohakeminen" oppialaitoksiin on legenda sinällään. Myös työpaikasta kieltäytyminen on aika mutkikasta. Toki järjestelmän väärinkäyttäjiä löytyy, mutta suurin osa ottaa toimeentulotuen vastaan varmasti ihan syystä ja suureen tarpeeseen, ei vain hengatakseen muiden siivellä. Jos Vantaan sosiaali- ja terveyslautakunta toimisi aktiivisesti nuorten työllisyystakuun puolesta ja toteuttaisi lakia kuntouttavasta työtoiminnasta, niin pj:n ei ehkä tarvitsisi miettiä kasvavia toimeentulotuensaajien määriä...

Elämäntilanteet ovat erilaisia, eikä pidä unohtaa, että nykyään pääkaupunkiseudulla, moni työssäkäyväkin joutuu hakemaan ajoittain toimeentulotukea. Palkka ei vaan riitä vuokraan ja ruokaan. Tuli pelottavasti Piia-Noora Kaupin kännykkätokaisu mieleen Pokin "köyhille ei kuulu digiboksit"- kommentista. Ei varmaan kuuluisi nykyisellään, mutta hetken päästä, kun analogisia kanavia ei näy, tilanne on ihan toinen. Vai onko Pokki tosiaan sitä mieltä, ettei sossun asiakkaiden tarvitse katsoa telkkaa, liian luxusta. Tätä olisi pitänyt miettiä ajat sitten, kun päätettiin siirtyä kokonaan digimaailmaan.

Ja Vantaan demareiden kannalta sääli, taas selitellään soppatykeillä muiden sanomisia pitkään. Itse en ainakaan allekirjoita Pokin mietteitä. Ilta-Sanomien pääkirjoituksiin eivät perusdemarit pääse tasa-arvo ajatuksillaan, harmillista.

5.8.06

Ekat hoitokokemukset

Päivävisiitti Ankkarockissa takana. Suurempi juttu on kuitenkin se, että Hetalla on ensimmäinen päiväkotiviikko takana! Tiistaina oltiin koko porukalla Hiekkaharjussa tutustumassa ja keskiviikkona Heta pakattiinkin omin nokkineen tarharepun ja vaunujen kera taksiin. Olihan se riipaisevaa, ihan kuin olisi pidemmällekin reissulle lähtenyt. Tarhalainen :) Ryhmässä on 7 lasta ja saman verran hoitajia, pärjäävät varmasti, kunhan kaikki tottuvat. Eniten jännitti Hetan syömisen sujuminen. Tyyppi kun alkanut kunnolla syömään vasta huhtikuusta alkaen ja edelleen liharuoat ovat ollet "vauvaruokia", eli purkkeja. Nopea totuttelu kotiruokaan alkoi nyt, Napolinpataa, kalapuikkoja, nakkilaatikkoa...Soseutettuna tietysti, mutta ei se oikein vielä tällä viikolla iskenyt. Henkilökunta vaikuttaa hyvältä, mutta ihmetellä täytyy tiloja ja apuvälineitä. Kunnalta tulee koko päiväkodille X summa, joka jaetaan 4 ryhmän kesken. Käytännössä siis kehitysvammahuolto vastaa erityisryhmän tarpeista ja osittain perheet itse. Täytyy siis nyt hommailla Hetalla syöttötuolista alkaen kaikkea kamaa hoitopaikkaan. Tällä viikolla on saanut ruokaillessa lainata yhden pojan pyörätuolia, onneksi on reilu kaveri. Sanoin myös, että Heta juo mieluummin laihaa mehua kuin vettä - oppiipahan senkin, päiväkodissa kun ei ole varaa mehutiivisteeseen. Eikä myöskään hätävararuokaan, jos lapsi ei syö sitä, mitä keittiöltä tulee, niin sääli, muuta ei ole. Laitettiinkin pussillinen vellejä ja jogurtteja mukaan, niin ei tarvitse nälissään olla, jos ruokailu ei suju. ATK-laitteita ei lapsille ole, vaikka monelle kehitysvammaiselle niistä olisi monenlaista apua. Täytyy ruikuttaa lastenlinnasta lainaan, niin saa treenailla hoidossakin samoja juttuja kuin kotona. Ristiriitainen olo, kun toisaalta tietää, ettei pitäisi valittaa, niin hyvät palvelut kuitenkin ovat kuljetuksineen kaikkineen, mutta silti jotain tuntuu olevan rempallaan. Aika pienin satsauksin voitaisiin auttaa alle kouluikäisten vaikeasti kehitysvammaisten lasten elämää ja kehittymistä. Täytynee tehtailla valtuustoaloite muutamista epäkohdista...

1.8.06

Clapton, toimii

Pakko hehkuttaa, oltiin eilen Assun kanssa kahdestaan, siis ilman lapsia, Eric Claptonin keikalla Hjartwall areenalla. Ihana ilta. Käytiin ensin tuttujen kanssa syömässä hotelli Pasilassa, muutama sangria (suosittelen valkoista sangriaa Sevillassa) ja siideri ja sitten fiilistelyä oikein toden teolla. Keikka ei ehkä ollut mitenkään hurmoksellinen, mutta "once in a lifetime" varmasti. Claptonin alussa Assu tönäisikin minua ja kuiskasi:"Ajattele, nyt ollaan täällä". Liput oli hankittu viime syksynä ja varjeltu katoamiselta tähän asti, tuntui jo, ettei keikka ikinä tule. Soittajat olivat niin taitavia, että kitarasta vähemmänkin ymmärtävä (minä) nautti sooloista täysillä. Tosin kuumimmat hitit tulivat putkeen lopussa, olisi niitä voinut ripotella vähän enemmän, välillä kun blues-meininki meinasi ruveta uuvuttamaan. Upeaa ja toimivaa kuitenkin. Ja ihanan rentouttavaa!