30.11.06

Paneelin satoa

Iltapäivällä osallistuin pitkästä aikaa koulupaneeliin. Maaliskuun ekalla viikolla koittaa jälleen nuorisovaalien aika ja Allianssin koulukiertue on käynnissä. Paikkana oli tänään Vantaan Varia ja kuulijoina turvallisuusalan ensimmäisen vuoden opiskelijoita. Panelisteina oli lisäkseni edustajat Kokoomusnuorista, Vihreistä ja Vasemmistonuorista. Olipahan hässäkkä välillä.

Keskustelun teemat olivat lähes identtiset kuin neljä vuotta sitten kiertäessäni kouluja, NATO, viinan hinta ja samaa sukupuolta olevien adoptio-oikeus. Ei keskustelua opintotuesta, koulutuksesta, nuorisopalveluista, asumisesta tai mistään minkä luulisi koskettavan 16-vuotiaiden maailmaa. Kiitettävän aktiivisesti porukka kyseli ja kertoi omia mielipiteitään, joita löytyi erityisesti "niistä homoista". Tutkimukset kertovat, mutta tulipahan empiirisestikin taas todettua, että konservatiivista nuorisomme on. Osa oli pienen provosoinnin jälkeen jo sitä mieltä, että lapselle on parempi olla jopa ilman vanhempia kuin kahden isän/äidin perheessä. Pelottavaa. Täytyy vaan luottaa, että elämä opettaa suvaitsevammaksi.

Äänestyikärajan laskemista kannatti "peukku"-äänestyksellä vain muutama noin neljästäkymmenestä. Saman suuntaista viestiä olen kuullut muualtakin, missä alle 18-vuotiaat ovat itse saaneet sanoa mielipiteensä. Ihmettelen Allianssin ja Keskustan intoa asiassa. Ilmeisesti porvaripuolella lasketaan kannatusta löytyvän nuoremmilta helpommin...

Kokoomusnuorten edustaja oli myös löytänyt syyn suomalaisten humalahakuiseen juomiseen ja siitä aiheutuviin ongelmiin; sosialidemokraattien tasapäistävä koulutuspolitiikka. Viinaveron nostaminen väkevien kohdalla taas on "vasemmiston hyysäämistä". Ei toki uusia kommentteja Kokoomuksen riveistä, mutta kaveri iski ne niin yllättäviin väleihin keskustelussa, ettei kukaan tiennyt miten kommentoida. Hän oli vajaa vuosi sitten liittynyt puolueseen, café Niinistössä, joten ymmärrettävää, että opiskelu vasemmiston perusvioista on vasta alkuvaiheessa. Fraasit olivat jo hallussa, mutteivat vielä osuneet ihan kohdalleen.

Vaikka välillä oikein intouduinkin keskustelussa, niin pakko on myöntää oma kalkkeutuminen. Nuoremmille olisi koulupaneeleissa tilaa ja tilausta. Ei kahden lapsen äiti, joka ajaa farmarilla pihaan ja puhuu asuntopolitiikasta, ole oikeassa paikassa.

27.11.06

Muun muassa kokouskuulumisia

Aika menee huomaamatta, rasittavaa. Kaikenlaista pientä ja isompaakin kasaantuu kalenteriin ja niitä hoidellessa huomaa aina viikon hävinneen. Ja muistellessa mitä teki toissapäivänä täytyy tosiaan muistella. Tai ehkä olen saavuttanut lähes nirvanaa muistuttavan olotilan, joka nykypäivänä jokaisella on haaveissa ja mottona, carpe diem, tartu hetkeen; eilistä eikä huomista ei muista, on vain tämä hetki. Koen kyllä lähinnä rasittavaksi, etten muista ilman ponnistelua mitä huomiselle olen suunnitellut. Useimpiin menoihin kun vielä liittyy megalomaanisia järjestelyitä auton/muun kulkemisen, Eevin/Hetan hoidon ja yllätystekijöiden varalle.

Viikonloppu sujui kokoustellen. Perjantaina oli Nuorisoasuntoliiton liittokokous ja lauantaina Uudenmaan Sosialidemokraattien piirikokous. Kyllä taas luottamusta mitattiin, jatkan molempien hallituksissa taas jonkun tovin. Oikein mielelläni. Piirissa vaihtui puheenjohtajakin pitkästä aikaa, onnittelut vaan toveri Esko Rannolle (Vantaa). Äänestyksessä toiseksi tuli Tapio Bergholm. Tapio olisi toisaalta ollut hyvä vaihtoehto, oikeasti tuonut uudenlaista ilmettä mukanaan. Ja toisaalta taasen nyt jo on voinut piirihallituksessa huomata Eskon nauttivan arvostusta ja luottamusta eri puolilla piiriä. Tulevaisuus näyttää, turha spekuloida enempää.

Piirikokous otti kantaa energiapolitiikkaan (tottakai), asumisen hintaan ja raideliikenteeseen. Metropäätös Espooseen ja kehäradan rakentamisen aloittaminen piakkoin saivat kiitosta. Kehärata saattaa olla merkittävin raidehanke, sitten höyryveturin jälkeen. Tai ainakin melkein...Mutta siis tuo koko pääkaupunkiseudulle hyötyä ja erityisesti Vantaan kaupunkisuunnitteluun uutta suuntaa. Itse kävin pöntössä puhumassa asuntopolitiikasta. Puolueen vaaliohjelmasta puuttuu asuntopolitiikka tällä hetkellä ja toivottavasti se sinne lisätään. Ainakin toverit puoluehallituksesta, eli Heli Paasio ja Susanna Rahkonen asian ottivat ylös ja Susanna itse painotti samaa asiaa puheessaan. Nuorten asumiskulut ovat järjettömät suhteessa tuloihin, lisäksi asunnottomuuteen on tartuttava. Pelkät seinät eivät riitä, siksi on pidettävä huolta järjestöistä, jotka työtä tekevät jo. Korottaa pitäisi myös korkotuki- ja investointiavustuksia.

Ympäristöministeriössä ollaan kuulemma kasaamassa (tämä on perjantai alkuyön satoa) samaan salkkuun maankäyttö- ja asuntopolitiikkaa. Nyt siellä on pelkkiä järjestöjen avustuksia asumispuolelta, joten on sanomattakin selvää, että vaalien jälkeen ympäristöministerin paikka on nykyistä kiinnostavampi. Toivottavasti Demarit ovat hallituksessa ja meiltä löytyy halukuutta ottaa "asuntoministerin" palli.

* * *

Huomenna hierojalle ja illalla on Daamit. Hengenravintoa ja rentoutumista - tulee sopivaan saumaan. Daamit on pydetty laulamaan pikkujouluihin 19.12., eli kolmas keikka tulossa. Täytynee ottaa muutamat ylimääräiset treenit, jotta saadaan uudet biisit kuosiin.

21.11.06

Sykähdyksiä



Teatteri-ilta takana, huh. Järjesteltävää on aina yllättävän paljon, vaikka esitykset tulevatkin "valmiina paketteina". Tukiryhmäni hoiti kahvituksen ja lipunmyynnin, KIITOS talkooavulle! Ja kiitos Kirsi-Kaisalle ja Ahdille vielä tuhannesti!

Hieno ilta. Väinö Linnan Pohjantähdestä otettu pätkä Akusta ja Elmasta saattaa olla hienointa mitä olen koskaan näyttämöltä kuullut. Kirsi-Kaisa tulkitsee molemmat hahmot niin sydäntä riipaisevan todentuntuisesti, että viiden minuutin tekstin jälkeen joka kerta tekisi mieli huutaa "älkää teloittako Elmaa!!". Etuoikeutenani on ollut saada nähdä pätkä useampaan kertaan, eikä himmene yhtään. Eivätkä uudemmat tekstit kalpene Linnan rinnalla. Oi maamme hoidossa on mainio irvailu tämänpäivän ongelmanratkaisusta. Kirjailijana Maria Syvälä, kannattaa ehdottomasti hersytellen lukea, jos käsiin jostain sattuu.

Vaan kyllä sykähdytti Ahdinkin Moreeni- katkelmat. Josefiina imettää kuollutta lastaan paossa Pispalan kodista, yössä kaikuvat laukaukset ja kymmenpäinen lapsijoukko nukkuu kirkon penkeillä. Sekatyömies Iisakki Nieminen perheineen ei ole minulle kovin tuttu, mutta täytynee Moreeniin tarttua. Onhan nyt Lauri Viidan juhlavuosi...

17.11.06

Rajakeskustelua Länsimäessä

Eilen illalla oli Rakel Hiltusen sanoin "energinen ilta". Itä- Vantaan ja Itä-Helsingin Demarit järjestivät toista kertaa yhteisen kuntakeskustelutilaisuuden, jossa alustajina olivat tällä kertaa valtuustojensa pj:t, kansanedustajat Kimmo Kiljunen ja Rakel Hiltunen, sekä Sipoon sd. valtuustoryhmän pj. Hanne Aho (toinen oikealta). Minä toimin illan emäntänä, kun oltiin meidän yhdistyksen kotikulmilla.

Paikalla oli jäsenistöä ja asukkaita Helsingistä, Vantaalta ja Sipoosta noin 50. Rakel epäili vielä eteisessä, ettei tällaisiin tilaisuuksiin ketään tule, vaan tulipa kuitenkin. Keskustelu on paikoitellen hyvin terävää. Kuntayhteistyö on paljon muutakin kuin yksi raja Itä-Uudellamaalla, mutta valitettavasti siihen se kilpistyy Sipoolaisten mielissä. Tai ei Sipoolaisten suomenkielisten Demareiden, mutta muuten.

Vaikka kuinka alustajat yrittivät johdattaa keskustelua laajempaan suuntaan ja pidemmälle tulevaisuuteen, niin ei. Mielenkiintoista oli kuitenkin kuulla Kimmon pohdintaa mahdollisesta kuuden kaupungin mallista ja yhteisestä seutuhallinnosta omine verotuksineen. Visio ulottuu ehkä jonnekin 2050 paikkeille, mutta Helsingin, Espoon ja Vantaan jakaminen useampaan osaan saattaa joskus olla realistista kaupunkipolitiikkaa.

Hanne toi esiin ykköskysymyksenä maakuntaliittojen yhdistämisen. Kaikki suunnittelu ei voi päättyä Sipoon rajalle, kuten nyt. Tai tietysti voisi, jos Sipoo sijaitsisi jossain ihan muualla. Sipoon puolesta ry:stä oli paikalla yksi ihminen, joka kommentoi vahvasti, että yhtään ei voi Helsingille antaa periksi. Ei siksi, etteikö metropolialueen pitäisi kehittyä, vaan siksi, että vaade on yksinkertaisesti väärin. Mietin vaan, että mikä on vaihtoehto? Sipoossa ei olisi laitettu tikkua ristiin ilman pakkoa. Nyt kuulutetaan yhteistyön perään ja otetaan esimerkkejä Tukholman seudulta. On jotenkin voimaton olo kuunnellessa puheenvuoroja. Jos Sipoo sanoo kaikille tarjouksille ei, ei tarjoa itse mitään ja jättää aina eriävän mielipiteen, niin miten ihmeessä kunnan kanssa tehdään yhteistyötä? Ja tästä kun sanoo ääneen, saa vastaansa päänpyörittelyä ja silmien muljauttelua. Mutta kun pöytäkirjat eivät valehtele, vaikka kunnassa haluttaisiin uskoa kaikkien muiden niin tekevän.

Yhteistyöhön pakottaminen on yhtä absurdi sanapari kuin rauhaan pakottaminen, mutta siitä kai tässä on kyse. Kovien vaatimusten edessä on pakko alkaa toimia, tehdä itsekin jotain. Sipoossa on tosin leviämässä eetos koko kunnan Helsinkiin liittämisestä. Mahdollinen jäljelle jäävä tynkäkunta ei pärjäisi omillaan, joten parempi olisi tehdä kuntaliitos ja neuvotella jonkilaisesta aluehallintomallista. Saas nähdä.

PKS-kuntien osalta tilanne puolestaan näyttää minun mielestäni hyvältä. Tahtoa löytyy ja se on tärkein elementti. Uudistusten tiedottaminen tosin vaatisi viitseliäisyyttä ja parantamista.

Seuraava yhteistilaisuus on mahdollisesti jo helmikuussa, tällä kertaa Sipoossa. Siitä tulee varmasti vielä "energisempi" :)

16.11.06

Eevi ryömii!

Vähäsen tyttöjen kuulumisia välillä (terveisiä vaan Miialle ja Veikolle Turkuun). Eevi on oppinut ryömimään! Oikeastaan suuri harppaus tapahtui vajaan viikon sisään. On toki pitkään ollut merkkejä eteenpäin lähtemisestä, mutta sunnuntaina Aslak sai houkuteltua Eevin selkeästi liikkeelle, eli voi nyt kutsua ryöminnäksi. Toisille houkuttimena toimivat suosikkilelut tai keksit, meillä kaukosäädin oli tarpeeksi innoittava. Eevi on aivan friikkinä kaukojen ja kännyköiden perään, tutkii myös johtolankoja, eli kaikkia johtoja, jotka saa käsiinsä. Samaan aikaan neiti alkoi myös nousta kontalleen. Ja siinäkin on tapahtunut hillitöntä vauhtia kehitystä. Viikko takaperin vaippa kohosi epävarmasti lattiasta, vajoten lähes heti takaisin ja nyt tyyppi on hienosti kontallaan heti kun polvet eivät luista. On myös ruvennut nousemaan ns. karhukävelyasentoon, ilmeisesti konttausasento ei tunnu kivalta. Tällä vauhdilla Eevi kävelee ennen joulua :)

Eilen Eevi söi ensimmäistä kertaa liharuokaa, kanaa ja riisiä ála Bona. Ei yökkinyt tai muutakaan mielenosoituksellista, mutta puolta purkkia enempää ei mennyt, kuten ei yleensä mitään muutakaan. Eilisellä neuvolakäynnillä painoksi merkattiin 6555 g ja pituus edelleen 62,5 cm. Miniatyyrilapsi.

Heta on ollut tosi pirtsakka sekä hyväntuulinen ja syö hyvin, kuten yleensäkin. Päiväkodissa oli eilen tosin ollut nakkeja (yök), maustekakkua (vähän yök) ja marjakiisseliä (nam), eli "kunnon" ruoan kanssa on aika-ajoin nirsoilua. Kasvun suhteen ei kuitenkaan ole mitään paineita, syö silloin kun maistuu. Ihanaa, muistissa kun on vielä päivät, jolloin epätoivoisesti yritettiin saada edes jotain menemään pikkuisen, ettei ihan kuihdu pois.

Eilen minusta tuli myös omaishoitaja! Loppujen lopuksi päätöksen saamisessa ei ollut mitään ongelmia. Monessa kunnassa alle kolmivuotiaiden kohdalla on hankaluuksia saada omaishoidonpäätöstä, lapsi kun on edelleen kotihoidontuen piirissä, mutta meidän kohdallamme (kerrankin) kaikki sujui tuskatta. Täti kävi kerran meillä ja me kerran Hakunilassa allekirjoittamassa paperit ja siinä se. Tulevaisuuden kannalta tarkoittaa tosin sitä, että on taas nippu uusia papereita täyteltävänä säännöllisin väliajoin. Eevillä on neuvolakortti ja Hetalla arkistokaappi.

14.11.06

Vaalituloksia

Seurakuntavaalit ovat ohi tältä erää. Sain ääniä ihan mukavasti 39, ei riittänyt kuitenkaan valintaan. Olin meidän listalla toisena, Tarja Eklund keräsi 51 ääntä ja meni ainoana meikäläisenä läpi yhteiseen kirkkovaltuustoon. Onnittelut Itä-Hakkilaan! Seurakuntaneuvostoon listaltamme pääsi kaksi, eli yksi paikka menetettiin molemmissa päätäntäelimissä. Edellisellä kerralla listalla ollut ääniharava ei ollut enää mukana (entinen pastori) ja se näkyi valitettavasti. Koko Vantaalla Demarit puolestaan kasvattivat paikkamääräänsä kolmanneksen. Kyllä on harrasta porukkaa.

Yritin katsella seurakuntien sivuilta, miten paikat jakaantuvat, mutta ihan en selvää ottanut. Varavaltuutettu olen, mutta kuinka mones vai Tarjan henk.koht., niin sitä en tosiaan tiedä. Sipoossa aiemmin ehdolla olleessa systeemit oli aika erilaiset.

Äänestysprosentti nousi! Hakunilan seurakunnassa ääniä annettiin reilut 1300, eli 9,1%. On hyvä, että kehitys on positiivista, mutta aivan älyttömän vähillä äänillä silti valintoja tehdään. Monta kysymystä jää pohdittavaksi.

Onnea vielä valituille ja jaksamista asioiden hoitoon!

10.11.06

Monologeja Länsimäessä

Tiistaina 21.11. klo 19.00 on tarjolla todellista herkkua näyttämötaiteen ystäville! Länsimäen koulun auditorioon saapuvat Tampereelta Kirsi-Kaisa Sinisalo (kuvassa) ja Ahti Jokinen esittämään tekstejä suomalaisen työläisen arjesta, äänioikeudesta ja elämänuskosta.

Jokinen esittää katkelmia Lauri Viidan romaanista Moreeni. Esimerkkeinä pätkät "se on laaki ja vainaa, kun Paavali painaa" ja "vieläkös te nyt liittyisitte punakaartiin?". Sinisalon ohjelmisto puolestaan koostuu eri suomalaisten kirjailijoiden teksteistä, kuullaan Linnaa, Nopolaa, Oksasta, Kunnasta jne. Hänen esitystään rytmittävät musiikit, joita esittävät Maija Sinisalo (viulu) ja Antti Ignatius (kitara).

Molemmat ovat tekstinkäsittelyssään huikaisevia. Palkittuja taiteilijoita ja yhtenä yhdistävänä tekijänä tottakai Veikko Sinisalo. Jokista kun kutsutaan oppipojaksi ja Kirsi-Kaisahan on tytär, eikä ole omena kauas puusta pudonnut tässä tapauksessa.

Lähiöteatteri on sitä paitsi edullista. Ennakkolippuja saa minulta 11 euroa/kpl ja ovelta piletit kustantavat 13 euroa. Esityksessä on 20 minuutin väliaika, kokonaiskesto n. 1 h 20 min.

Länsimäen koulu (Pallastunturintie 27) sijaitsee itäisimmällä Vantaalla Rajakylän kupeessa, esim. bussin 61 reitin varrella. Mellunmäen metroasemalta kävelymatkaa tulee n. 600 metriä.

Tervetuloa! Tartu tilaisuuteen.

7.11.06

Usko tai älä!


Niinpä, äänestämällä voi aina vaikuttaa, vaikka asiaa tuntemattomat saattavat muuta väittää. Päätöksiä tehdään oli äänestysprosentti mikä hyvänsä, myös seurakunnissa ja kirkkovaltuustossa. Kannattaa ottaa ensi viikonloppuna kantaa, kenen haluat päättävän sinunkin kirkollisverojesi käytöstä.

Minä haluaisin omalta osaltani olla vaikuttamassa diakonia-, lapsi- ja perhetyön sekä pääkaupunkiseutujen seurakuntien tiiviimmän yhteistyön tulevaisuuteen. Olen käyttänyt hyvin vähän Hakunilan seurakunnan palveluita, mutta tiedän, että (perhetyössä varsinkin) monelle kirkon työntekijät ovat kullan arvoisia. Ennaltaehkäisevää lapsi/nuoriso- ja sosiaalityötä ei voi olla koskaan liikaa, eikä pidä ylenkatsoa seurakunnan roolia yhteiskuntamme koossapitäjänä. Yhteiset projektit kaupungin, järjestöjen ja seurakuntien työntekijöiden välillä vain lisääntyvät ja hyvä niin. Useammat silmät näkevät laajemmalle ja useammat kädet ehtivät auttaa enemmän.

Toisille kirkko edustaa aivopesua tai uskonnon varjolla leimaamista, minä haluaisin nähdä kotoisen kirkomme avoimena ja suvaitsevana. Arkinen työ vaikkapa asunnottomien auttamiseksi on hyvä esimerkki tämän päivän kristillisyydestä. Lähestymiskulma on erilainen kuin kaupungin sosiaalitoimella ja joskus se on ainoa keino saada kontakti. Eikä pahitteeksi olisi saada kirkkovaltuustoihin (ja vaikkapa kirkolliskokoukseen asti) luottamushenkilöitä, jotka ajavat eteenpäin samaa sukupuolta olevien parien kirkollisia oikeuksia. Jossain päin kun on vielä tekemistä naispappienkin hyväksymisen suhteen.

Tarvitaan erilaisia näkökulmia, erilaisilla taustoilla olevia luottamushenkilöitä, kuten kaupunginkin luottamustehtäviin. Kaikki eivät voi olla seurakuntien "hyper-aktiiveja", näkemys jää helposti kapeaksi ja sisäänpäin lämpiäväksi.

Oleellista ei ole uskotko Jumalaan vai et, oleellista on, välitätkö.

2.11.06

Hetan ryhmälle tietokone!

Joskus loppukesästä postailin ja tuskailin, kun Hetan päiväkotiryhmään pitäisi saada tietokone. Kuukausia kului, asiaa yritin viedä monelta suunnalta eteenpäin ja soittelinpa päivähoidon kehittämispäälliköllekin, josta minut ohjattiin jollekulle toiselle ystävälliselle virkanaiselle. Ensin ei ollut rahaa ja kun sanoin ääneen sanan "sosiaali- ja terveyslautakunta", niin mahdollisuuksia alkoikin löytyä, olisin vain yhteydessä päiväkodin johtajaan. Ko. virkanainen lupasi myös viedä viestiä eteenpäin omalta taholtaan.

Moni ihminen syksyn aikana on antanut vinkiä, mistä konetta olisi mahdollista saada, kiitos tuhannesti avusta! Nyt viimeisen vinkki oli kuitenkin niin hyvä, että soitin tänään uudelleen päiväkodin johtajalle ja arvatkaapa mitä - kone on tullut menneellä viikolla päiväkodille printterin kera. Kaupungin sisäisenä siirtona jostain. Tänään olivat juurikin värikasettia ostamassa. Oli kuulemma tullut painetta koneen hankintaan...Ihan syytön en kai ole, mutta usko kunnalliseen koneistoon sai uskoa.

Asiat ehkä hoituvat hitaasti, eikä aina niin oma-aloitteisesti, mutta hoituvat lopulta. Loistavaa. Vielä lastenlinnasta erikoispainikkeita ja eikun lataamaan ohjelmia koneelle. Tämä on pieni askel Vantaalle, mutta suuri askel Hetalle.