31.3.09

Haloo, arki kutsuu ministereitä

Pakko on tapojeni vastaisesti hieman avautua työasioista. Meneillään on monta lakiuudistusta, jotka koskevat yksityisten palvelualojen työpaikkoja. Jos kaikki esitykset saavat lopullisen muotonsa juuri niinkuin hallitus esittää, niin johan ovat sopan keittäneet työntekijöille. Eikö kellään ole käsitystä mitä arjessa tapahtuu...Kirjoitanpa ihan todennäköisen esimerkin, mihin liikeaika-, arpajais- ja tupakkalain yhdistämisellä joudutaan:

Keskustassa sijaitseva vähittäistavarakauppa on auki lauantai iltana klo 23.30 ja kassalla istuu yksinään lisätienestejä hankkiva nuori opiskelijatyttö. Vartija kiertää useamman korttelin alueella. Ilta on hiljainen, sillä kukaan ei tee ruokaostoksia keskellä yötä. Sisään paukahtaa nuorisoporukka, osa enemmän ja osa vähemmän humalassa. Osa linnoittautuu peliautomaatille, osa tutkii lukittua kaljakaappia ja loput tivaavat tupakkatuotteiden myyntilistaa. Tupakat ovat tytön jalkatilassa piilossa näkyvistä. Mielessä käy, että porukasta varmasti osa on alaikäisiä. Mielessä käy myös, että peliautomaattien alaikäisvalvonnan rikkomisesta saa vähimmillään sakot, samaten alaikäiselle tupakan myymisestä - pahimmillaan potti olisi vuosi vankeutta. Tilanne on kuitenkin uhkaava, mitä sanoa, ettei suukopu äiy käsikähmäksi? Noudattaako lakia vai varmistaa oma työturvallisuus...

Arkea ymmärtävä tietysti neuvoisi, että tietenkin pitää toimia tilanteen mukaan oma turvallisuus turvaten, mutta eivätpä lakiesitykset tunne lieventäviä asianhaaroja. Niinpä ainoa vaihtoehto olisi luottaa todennäköisyyksiin, eli ei kenellekään kuitenkaan ole resursseja valvoa, että lait alaikäisvalvonnasta toteutuvat, kiinnijäämisen riskiä ei siis juuri ole. Hurskaita toiveita voisivat ministerit kuitenkin esittää lehtien kautta, niitä varten ei varmaan tarvitsisi työllistää valtavaa joukkoa virkamiehiä ja kansanedustajia ja kirjata toimimattomiksi laeiksi.

30.3.09

Ilmasta rahaa

Hyvä! Windfall-vero lähtee liikkeelle. Pitkään SDP sitä ajoi ja pitkään - Pekkarinen etunenässä - hallituksen joukot veroa vastustivat, mutta hyvä näin. Nykyhallitukselta pitkästä aikaan järkevä veroratkaisu.

Uutisoitiin aiemmin myös Saksasta kuulumisia. Kansallisen rautatieyhtiön johtaja anoo eroa, kun selvisi, että työntekijöiden sähköposteja oli seurattu ja haettu yhteyksiä toimittajiin tai poliitikkoihin. Näinhän ei meillä tietenkään voisi käydä...Lex Nokiahan rajoittuu vain korkeaa teknologiaa tuottaviin suuryrityksiin ja silloinkin tarkkaan valikoitunut joukko saattaa tarkistaa IP-osoitteen. Koska sarkastinen äänensävy on hankala kirjoittaa, niin suoraan sanottuna lailla tullaan rikkomaan yksityisyydensuojaa ja sananvapautta. On täysin arjelle vierasta perustella lakia sillä, ettei työaikana ole mitään syytä lähettää yksityisiä sähköposteja ja jos näin tekee, on työantajalla täysi syy puuttua asiaan. Ja perustelu on siinäkin mielessä kestämätön, että ihmisillä on syitä lähettää yksityistä postia työaikana, vaikkapa työpaikan luottamushenkilöille tai työterveyshuoltoon.

Vantaan kaupunginahllitus päätti esittää ensi maanantaina kokoontuvalle valtuustollemme, että suostumme Helsingin pyyntöön yhdistymisselvityksestä. Kukaan ei vieläkään ole minulle kertonut, millä tavalla luodaan Suomeen metropolipolitiikka ja -osaaminen yhdistämällä Helsinki ja Vantaa. Näkyvimmin viikonlopun lehdissä ovat kuitenkin olleet palveluiden kustannusvertailut. Palveluiden yhdenmukaistaminen maksaisi Vantaalle 285 miljoonaa euroa. Tässähän palataan otsikkoon, ilmastako rahaa kuvitellaan muutettavan? En tietenkään ole mitenkään ylpeä siitä, että Vantaalla palveluihin käytetään valtavan paljon vähemmän rahaa kuin naapurissa, mutta realiteetit pitää hyväksyä. Ovatko nykyiset Helsinkiläiset valmiita karsimaan omasta tasostaan ja lisäksi kustantamaan uuden Van-Helin palveluharmonisoinnin? Tohdinpa eppäillä.

27.3.09

Kenen on valta Europarlamentissa?


Kesäkuun 7. päivä emme valitse suurlähettiläitä luomaan Suomi-kuvaa, vaan poliittiset edustajamme ajamaan omia etujamme ja rakentamaan yhtenäistä EU-lainsäädäntöä oman arvomaailmansa pohjalta. Väittäisin jopa, että europarlamentissa yksittäinen edustaja saa ammattitaidollaan enemmän valtaa, vastuuta ja tuloksia kuin Suomen eduskunnassa
Otetaan esimerkki: Komissio on valmistelemassa tällä hetkellä mietintöä lain pohjaksi isyysvapaista. (Suomi-EU-suomi sanakirjan mukaan laki kääntyy direktiiviksi tai asetukseksi, mutta eduskunnasta tutusta lainsäädäntötyöstä on siis kyse myös Brysselissä). Kun mietintö on valmis, nimetään sille esittelijä. Esittelijä on joku europarlamentaarikoista, niistä jotka me ja muut EU-kansalaiset olemme paikoillensa äänestäneet. Europarlamentin poliittisesti jakautuneilla ryhmillä on kokonsa mukaisesti pisteitä, joilla voi mietinnön ostaa ensin omalle ryhmälle ja sen jälkeen ryhmän sisältä nimetään esittelijä. Lakialoitteet kulkevat juuri tästä syystä aina jonkun mepin nimellä hyväksymiseensä asti. Kuka sitten ryhmässä pääsee esittelijäksi? Se, joka on aktiivinen, asiantunteva ja pätevä.

Esittelijän rooli on merkittävä. Hän saa ensimmäisenä valmistella lausunnon komission mietintöön ja vasta sen jälkeen asia siirtyy valiokuntatyöhön. Aloitteen tekijällä, pohjaesityksen luojalla on luonnollisesti valtaa, kuten jokainen tietää. Lopputuloksen kannalta on suuri ero, onko esittelijänä esimerkkimme isyysvapaa-asiassa oikeistoa edustava mies Puolasta vai vasemmistoa edustava nainen Ruotsista. Esittelijän valtaa lisää entisestään se, että vielä parlamentin täysistuntokäsittelyssä esittelijänä toimiva europarlamentaarikko saa lausua mielipiteensä kaikkiin muutosesityksiin. Ja toki kyseinen meppi myös turvaa oman selustansa varmistamalla, että oma ryhmä on ainakin pääosin hänen esitystensä takana. Päätös ei siis synny jonkin maan linjausten mukaisesti, vaan jo valmisteluvaiheesta asti päätökset tehdään eri aatesuuntia edustavien ryhmien kautta. Uuden Europarlamentaarikon tärkein työ on itse asiassa tuoda oma asiaosaamisensa julki omassa ryhmässään ja aktiivisesti ajaa itseään esittelijäksi. Tehtävä ei ole helppo. Suomalainen äänestäjä ei tietenkään pysty vaikuttamaan porvari- tai sosialistiryhmän sisäisiin valintoihin, mutta me päätämme millaista ”materiaalia” valittavaksi lähetämme. Minkä alan osaajien kädenjäljen haluamme nähdä?

Oletetaan, että isyysvapaamietinnön esittelijä valitaan vasta vaalien jälkeen. Tarjoammeko me suomalaisen edustajan joka ajaa uudistuksia palkansaajan vai työnantajan näkökulmasta vai edustajan, joka juoksee kovaa tai laulaa hyvin? Poliittisen ryhmän koko, ei maan koko, ja edustajan aktiivisuus omassa ryhmässään ovat ratkaisevia tekijöitä.

Euroopan unionin päätöksenteon linjan määrittävät poliittiset aatesuunnat vaaleissa saadun mandaatin mukaisesti. Pääpiirteisessään neuvosto viime kädessä aina vahvistaa tai palauttaa käsittelyyn parlamentin lakiesitykset. Joskus pingis parlamentin ja neuvoston välillä voi kestää vuosia. Kansallisissa vaaleissa oikeisto on läpi Euroopan vahvistanut asemiaan ja täten muodostaa enemmistön neuvostossa. Tällä hetkellä Suomen kantoja neuvostossa esittävät eduskuntavaaliemme jälkeen hallituksen muodostaneen Kokoomuksen, Keskustan, Vihreiden ja RKP:n ministerit. EU:n päätöskoneisto ei nykyisellään ole mikään duunareiden kehto, vaan koko pakettia johtavat konservatiivit.

Parlamenttiryhmien välillä on eroja. Tästä ajankohtaisena esimerkkinä olkoon äänestys työaikadirektiivistä; työelämän pelisääntöjä heikentävän esityksen puolesta äänestivät niin RKP:n kuin osin Kokoomuksen edustajat, jotka kuuluvat eurokonservatiivien EPP-ryhmään. Parlamentin toiseksi suurimman ryhmän, sosialistien PES:n johdolla esitys kuitenkin kaatui, eikä esimerkiksi viikkotyöaika noussut 65 tuntiin. Europarlamentaarikkomme ovat paljon vartijoina myös niiden EU-kansalaisten suuntaan, joiden oma kansallinen lainsäädäntö on heikompi kuin meillä, eikä meille itsestään selvää sopimusyhteiskuntaa tunneta.

Juttuni PamPlus-lehteen, joka toivottavasti motivoi äänestämään.

24.3.09

Täällä taas!


Uusi työ ja uudet luottamutehtävät ovat vieneet niin mennessään, etten ole ehtinyt lainkaan kirjoitella. Pää on liian täynnä ajatuksia ihan viran puolesta, ettei virtaa ole ennä riittänyt blogiin asti. Sinällään huono merkki. Ensin huomasin ajattelevani yöllä työasioita ja sitten tajusin, että surraukselle on saatava stoppi. Kolmas vaihe, eli toteutus on hakusessa...Mennyt viikonloppu oli hyvä alku. Käytiin sunnuntaina nauttimassa tuulettomasta ja auringon lämmössä kylpevästä meren jäästä Storörenin edustalla. Ongittiin sintti-tinttejä, kuten Eevi asian ilmaisi. Minä lähinnä keskityin maisemiin ja Ilta-Sanomiin. Sää oli houkuttanut paikalla muitakin; hiihtäjiä, pilkkijöitä, kävelijöitä ja jokusen kelkkailijan. Kovin kauan ei mene kun ko. paikkaa hallitsee Hjalliksen asuinalue. Näinköhän asukkaat haluavat merimaisemaansa tavallista rahvasta kuumaa mehua juomaan? Toivottavasti sen sallisivat - minä olen pienenä hiihtänyt samassa poukamassa ja mukava olisi, että (mikäli jäätä riittää) kolmekymmentä vuotta eteenkin päin maisemat olisivat kaikkien nautittavissa.
Päivän poliittisiin aiheisiin en mene syvälle. Muutama irtoihmetys vain. Miten on mahdollista, että Kokoomuksen kannatus ei laske? Voisiko Haukio päättää onko hän yksityishenkilö vai ei. Voisiko Mari Kiviniemen vaihtaa, kursittaa kuntatalouteen tai edes pitää hiljaa? Miksi lautakunnan jäsen on itse valmis ajamaan alas oman toimialan palveluita ja avustuksia? Ja miksi ihminen ei osaa jäädä pois toiminnasta, jos kaikki on jo tehty, kokeiltu, saavutettu, yritetty ja puhuttu?
Ehkä kirjoittelen piakkoin uudelleen, kun jaksan jäsentää ajatuksia tai laitella kuvia, mutta siihen asti - syökää ulkona, käykää elokuvissa/teatterissa/urheilutapahtumissa/messuilla/konserteissa jne., ostelkaa luxustuotteita ja tehkää kaikkea mikä on ihanan rentouttavaa, oloa hellivää ja suomalaista työtä tukevaa.

10.3.09

Tänään tapahtunutta

Hyvä EU! Yli kymmenen vuoden jahkailun jälkeen Saksa taipui ja ruokatarjoilun arvolisäveroa voidaan laskea kaikissa EU-maissa. Meillä alv:n lasku olisi siis 8 %, jonka suoraan hintoihin siirtämisestä työnantajapuolen hallinto on jo päätöksensä tehnyt. Asiat eivät tietysti kaikkialla mene kuten joku päättää, mutta isossa osassa ravintoloista voisi kuvitella asiakkaan loppulaskun pienentyvän. Työllistävää vaikutusta arvioidaan olevan jopa tuhat määrin. Toivottavasti mahdollisuus voidaan hyödyntää jo ensi syksynä, eikä muutaman vuoden päästä.

Eläkeikä asiaa tv-uutisten mukaan väännetään jo yötä myöten. Tämähän alkaa kuulostaa "vanhoilta hyviltä ajoilta". Ensin haluttiin luopua kolmikannasta ja nyt neuvotellaan pääministerin virka-asunnolla kestävyyttä koitellen. Vaikea on nähdä, että hallituksen linja pitäisi. Akava, STTK ja SAK ovat kaikki ilmoittaneet, että ainoa keino mitä ei voida käyttää työurien pidentämiseen on eläkeiän nosto. Jää siis kaksi vaihtoehtoa: 1) Hallitus nyt kuitenkin nielee ylpeytensä ja peruu päätöksen tai 2) Hallitus ei niele ylpeyttään, ajaa asian läpi ja päätös jää lain kuolleeksi kirjaimeksi. Minä nimittäin en ainakaan keksi miten eläkeiän korottaminen nostaa keskimääräistä eläkkeelle jäämisikää, jos työntekijöistä 64 % vastustaa ajatusta ja työnantajapuoli on hiljaa, eli vastustaa, mutta ei halua asettua samaan rintamaan palkansaajajärjestöjen kanssa julkisesti. Vai säädetäänkö myös laki, jolla kielletään työkyvyttömyyseläkkeet ja puretaan eläkeputket ja kielletään irtisanomasta esim. 60-65 vuotiaita?

Kevyempää tänään tapahtunutta oli minun ja Eevin iltaretki vasta avattuun Itäkeskuksen Prismaan. Aivan tolkuttoman kokoinen kompleksi. Kaikki oli tietysti uuden karheaa ja jännää, kun ei tiedä mitä löytyy mistäkin, mutta mitenkään jättimäinen koko ei heijastunut tuotevalikoimaan. Ihan samat juustot samalla hinnalla kuin lähi-Alepassa. Eevi osoitti loistavaa oivalluskykyä hedelmäsastolla. Paloitellut vesimeloonit olivat loppu ja totesin vain, ettemme osta kokonaista. Eevi katsoi silmät lautasen kokoisina ja sanoi "kysyttäisiinkö myyjältä" (siis juuri tuossa muodossa). Myyjä onneksi löytyi kurkkujen luota ja ystävällisesti lähti paloittelemaan takahuoneeseen meloonia. Homma kesti. Eevi valui ostoskärryjen istuinosassa, nojasi kädellä poskeen ja sitten luovuttaneesti huokaisten: "Voi hitsi. Ei se tule takaisin. Jos otetaan vaan karkkia".

4.3.09

Älytön eläkepäätös

Vaikka hallituksen eläkelinjausta on jo ehtinyt hieman sulatella, niin yhtään asia ei jäsenny. Normaalisti ensireaktion jälkeen alkaa ymmärtää perusteluita, vaikkei samaa mieltä olisikaan, mutta nyt on ihme sotkua. En käsitä yhtään miten Vanhasen johdolla koko hallitus saatiin mukaan älyttömään eläkeiän korotusehdotukseen. On aivan päivänselvää, että merkitsevää on vain milloin ihmiset oikeasti jäävät eläkkeelle. Vasta neljä vuotta sitten käyttöön otettu joustava ja kannustavuuteen perustuva malli on kerännyt kansainvälisesti kateutta ja tulokset ovat olleet varovaisen positiivisia. Ongelmaksi tietysti muodostui aika nopeasti se, että harvalla työnantajalla on oikeasti mitään intressiä panostaa ikääntyvien työntekijöiden jaksamiseen, töiden uudelleen järjestelemiseen tai ylipäätänsä työsuhteen jatkamiseen. Niinpä ihmisen omalla halulla tai yhteiskunnan toiveilla ei juurikaan ole merkitystä, jos työtä ei yksinkertaisesti ole tai sitä ei pysty fyysisesti tai henkisesti suorittamaan. Miten hallituspuolueissa kukaan ei muka tiedä nykyisiä tilastoja eläkkeelle jäämisen keski-iästä tai työkyvyttömyyseläkeläisten syistä?

Motiiveja ehdotukseen saattaa olla monenlaisia. Maatalousyrittäjien eläkejärjestelmään ei ole puututtu, parhaimmassa tapauksessa farmari jää "eläkkeelle" 51-vuotiaana. Hyvätuloisimpia uudistus ei heilauta, vanhuus on turvattu muita reittejä. Mutta vaikea on uskoa Suomen oikeistoa ihan näin härskiksi. Tai sitten todella ovat. Siinä tapauksessa toivoisin kovasti, että ihmiset oikeasti avaisivat korvansa, lukisivat lehtiä ja toteaisivat puolueiden erot.

Suurempi salaliittoteoria epäilee, että tämä on vain hämäystä. Laskelmoidusti, jonkin kätevän viestintätoimiston tuella, saadaan kolmikanta näyttämään kaiken pahan alulta ja juurelta ja siihen tämä oli ainoa tarpeeksi provosoiva ase. Tähän sopisi myös oivasti ajoitettu Heikan ja Boxbergin kirja konsensuksen rappeuttavasta voimasta. Ongelmat rullataan palkansaajajärjestöjen syyksi, liitot leimataan pahoiksi ja julkinen mielipide on avoimempi vaikkapa yleissitovuuden purulle tai työttömyyskassajärjestelmän muutoksille. Katainen on vyöryttänyt lähes kaikki Reinfeldtin aloitteet myös meille, joten ihmetystä on herättänyt miksi meillä ei ole kassan maksuihin yms. puututtu. Tosin Suomessa Kokoomus on vahvempi palkansaajapuolue kuin Ruotsissa - ehkä Laitinen-Pesola ei kaikkea nielisi.

Itse olen lähdössä työreissulle Rukalle reilun viikon päästä, ehkäpä näen saman valon kuin Matti ja tietoisuuteni avartuu.