30.11.08

Syyskokouksia ja Peijasta

Muutama viime viikko on ollut niin työntäyteisiä, että blogi on joutunut lähes heitteille. Eevin kanssa on puuhattu vaikka mitä, kuten peuhattu lumessa ennen vesisateita, leivottu pipareita ja virailtu vaihteeksi Peijaksen terveyskeskuspäivystyksessä. Viikon Eevi oli aika terveen oloinen, mutta kun loppuviikosta yskä alkoi taas hakata tiuhaan tahtiin, niin eilen päädyttiin puoli kuuden aikoihin illalla päivystykseen. Molemmissa korvissa tulehdus. Apteekin perässä pitikin ajaa Mannerheimintielle asti, mikä joka kerta tuntuu yhtä käsittämättömältä. Miten voi olla, ettei yksikään apteekki päivystä koko Itä-Helsinki/Itä-Vantaa akselilla. Itiksessä oli Medena, mutta nykyään heilläkin on uudet aukioloajat, eli lauantaisin kiinni klo 16. Ja kauppakeskusten sunnuntait ovat arjessa se suurin ongelma...Tarkoitus oli kuitenkin ensisijaisesti taas kehaista Peijasta. Jotenkin olen ajatellut viiden edellisen onnistuneen käynnin jälkeen, että meillä on vain uskomaton tuuri, kun aina hommat sujuu, mutta nyt alan vakuuttua, että ihan oikeasti päivystys toimii. Kauhutarinoita kuulee vähän väliä ja yleinen käsitys on, että jonot ovat mahdottomia ja moni käännytetään ilman kunnollista hoitoa odottamaan arkea ja oman terveysaseman palveluita. Eilen taas itse todistimme mielikuvan vääräksi. Odotusaulassa oli monenlaista odottajaa, useat myös pienten lasten kanssa. Numerojärjestyksessä porukka hupeni ja tunnin odotuksen jälkeen pääsimme lääkärille. Korvien tsekkaukseen ja reseptin kirjoittamiseen meni vajaa 10 minuuttia. Toki ongelmiin pitää tarttua, kun niitä ilmenee, mutta on tyhmää maalailla piruja seinille huvikseen. Kauemmin meillä meni taas aikaa apteekki käynnillä kuin päivystyksessä.

Sairastelua lukuunottamatta elämä on täyttynyt syys- ja vuosikokouksista. Vaalien takia tuntuu kaikki kokoukset kasaantuneen marraskuun lopulle. Reilu viikko sitten oli Nuorisoasuntoliiton liittokokous, jossa johto vaihtui. Minäkin jätin toimeni hallituksessa ja työvaliokunnassa haikein mielin 6 vuoden jälkeen. Ennen kokousta oli seminaari asumisen hinnan muodostumisesta. Hyviä ajatuksia ammattimaisen isännöinnin merkityksestä, jätehuollosta, energiatehokkuudesta ja tietysti uudistuotannon osalta tonttien hinnoista ja rakennusmateriaaleista. Esimerkkinä vaikkapa tontti, jonka neliöhinta olisikin 2500 euroa 3000 euron sijasta. 500 euron tappio neliöltä myyjälle tarkoittaa yli euron alhaisempaa vuokraa asukkaalle. Ja jos myyjä on kunta, niin tämähän on vain poliittinen päätös, halutaanko kohtuuhintaista asumista vai ei. Hyvin pelkistetty esimerkki, mutta antaa kuvan, mistä puhutaan, kun mietitään miten luottamushenkilöt voivat vaikuttaa asumisen hintaan.

Uudenmaan Sosialidomokraattien piirikokouksessa oli aika perinteikästä. Kuten Jonne Posti hyvin kokouksessa sanoi, onhan se mukava nähdä tuttuja ja juoda pullakahvit, mutta houkutteleeko tämä uusia ihmisiä, jotka haluavat vaikuttaa asioihin? Itse pääsin Länsi-Uusimaahan näyttävästi, kun puhuin kauppojen aukioloasiasta. Halusin, että demarit ottaisivat kantaa ja nostaisivat esiin nimenomaan muutokset työnteijöiden kannalta, pienyrittäjien kauppakeskus vaihtoehdottomuuden ja seuraukset julkisille palveluille. Varapuheenjohtaja Maria G-R kommentoi, että jos ay-liike aina vastustaa kaikkea, niin kohta meitä ei kutsuta neuvottelupöytään ja nyt meidän nimenomaan pitää neuvotella työntekijöille kunnon korvaukset tulevien muutosten osalta. Niinpä...Onko SDP sama kuin SAK? Voisiko puolue kenties nostaa sellaisia asioita ja näkökulmia esiin, jotka eivät ole työmarkkinaosapuolten neuvotteluissa ja kertoisiko joku, missä pöydässä SDP nyt neuvottelee tes-muutoksista?

Muissa syyskokouksissa ei sitten sitäkään vähää tapahtunut. Tänään on illalla vantaalaisten kuntavaali palauteseminaari. Jos vielä kerran ruopastaan ja sitten jatketaan eteenpäin. Siis kohti tiukentuvia paikkaneuvotteluita. Muihin verrattuna Vantaalla käydään tulevien luottamustehtävien osalta neuvottelut aika myöhään, eli nyt vaan nurkissa supistaan ja puhelinliikenne kasvaa. Minua tuo ei juurikaan haittaa, tiedän mihin haluan ja maltan hyvin odotella tammikuun lopulle miten käy.

20.11.08

Kannattaa tsekata!

Kehoitan lämpimästi klikkautumaan UskoToivoRakkaus sivustolle ja sivun yläosasta siirtymään "Äänestä paras tv-mainos" kohtaan ja sieltä vielä valitsemaan mainoksen nimeltä "konsultti". Ylläri odottaa :)

13.11.08

Tervetuloa 24/7

Aamulla PAM ja Kaupan työnantajaliitto neuvottelivat kauppojen aukioloajoista ja sorvattu kanta on todella yllättävä (otsikko on linkki Ylen uutiseen). Ihan lopullista pamilaista näkökulmaa ei vielä ole, sillä juuri nyt on koolla PAMin edustajisto, joka käsittelee asiaa.

Mutta tuo ennakkouutinen on todella mykistävä. Aiemmin olemme suhtautuneet hyvin nihkeästi sunnuntaiaukiolojen laajentamiseen ja nyt kelkka kääntyy lähes kokonaan. Isotkin liikkeet saisivat olla vuoden ympäri auki, toki normaalisunnuntai aukiolo lyhentyisi illasta 3 tuntia, mutta pienten (alle 400 neliötä) liikkeiden osalta päädyttäisiin ympärivuorokautiseen aukioloon. Mitä tämä tarkoittaa työntekijöiden osalta? Ainakin työ myös kaupan puolella alkaa jakaantua myös enemmän parempiin ja huonompiin töihin, kahden kerroksen työntekijöihin. Kiinteistö- ja siivouspuolella kehitys on jo nähty, kiireisiä tai lyhyitä vuoroja tekevät vain maahanmuuttajataustaiset työntekijät. Moni perheenäiti tai -isä ei halua työskennellä yöllä, sunnuntaina tai myöhään illalla.

Toki voidaan aina vedota siihen, että monella muullakin alalla työskennellään viikon ja vuorokauden ympäri, mutta pelastustoimessa ja hoivasektorilla ei ole muita vaihtoehtoja. Hotelli- ja ravintolapuoli on oikeastaan ainoa, jota voidaan verrata kauppaan, mutta siinäkin volyymit ovat toista luokkaa. Kauppojen ei ole mieltä olla auki, jollei myös logistiikka siirry jatkuvaan vuoroon. Siis elintarviketeollisuus, varasto ja kuljetus. Lisäksi julkiselle puolelle kasaantuu valtavat paineet turvata lasten päivähoito, muu vapaa-ajan toiminta, julkinen liikenne, terveydenhuollon saatavuus jne., jotta työntekijät voivat oikeasti tehdä heille osoitetut työvuorot. Tai vaihtoehdoksi jää mainitsemani ammattikunnan segrekaatio. Työhönsä sitoutuneet, kouluttautuneet ja pääasiallisen elantonsa kaupan alalta saavat työntekijät keskittyvät tiettyihin liikkeisiin ja tietyille alueille. Tietenkään mikään tästä kehityksestä ei tapahdu yhdessä yössä, mutta pikku hiljaa hivuttamalla. Ja sitten kohta taas ihmetellään mikseivät perheet vietä aikaa yhdessä kotona.

Julkisuudessa on aukiolojen selkeyttämistä perusteltu lähes ainoastaan kuluttajien näkökulmasta. "On mahdoton muistaa milloin kaupat on auki". En ymmärrä mikä siinä on niin hankalaa. Jos yhtään seuraa mainontaa (jota on hankala välttää näkemästä/kuulemasta), niin tietää ihan tarkkaan milloin isot kaupat ovat auki. Ja jos ei ole ihan varma, niin tuskin siinä vahinkoa sattuu, että käykin kaupassa lauantaina tai maanantaina. Tai sitten hätäpäissään huoltoasemalla.

En ymmärrä yhtään, kuka tästä hyötyy. Tai siis kaupan työnantajat tietenkin, mutta muuten.

11.11.08

Helsinki ja Vantaa yhteen?

Eilen oli Demarissakin iso juttu Helsingin ja Vantaan yhdistymisestä. Ihmettelen, että miksi ja missä vaiheessa Espoo pudotettiin yhdistymiskeskustelusta, mutta kirjoittelen nyt sitten Vantaalta katsottuna. Tosin on vähän hassu kirjoittaa, kun olennainen kysymys on nimenomaan, yhdistyvätkö kaikki, vai vain Vantaa ja Helsinki. Itse nimittäin sanon suoraan ei, jos puhutaan vain kahden liitosta, mutta neljän osalta olen jo valmis nielemään selvityksen.

Mutta tässä vaiheessa vain selvityksen. Markku J. Jääskeläinen on ripotellut tuhkaa päällensä jo vaalipäivästä asti ja hänen puheitaan kuunnellessa on jo varmaa, että kaupungit yhdistyvät. Itse en olisi ihan niin varma kuitenkaan, vaikka Vantaan Kokoomuksen ykkönen Tapani Mäkinen ajaakin liitosta kuin käärmettä pyssyyn. Ylen vaalikoneessa oli kysymys Hki-Vantaa-Espoo-Kauniainen yhdistämisestä ja Kokoomuksen uudesta valtuustoryhmästä vain yksi oli täysin samaa mieltä asiasta. Kaksi oli täysin eri mieltä ja loput jokseenkin samaa mieltä. Siis mitään itsestään selvää ja varauksetonta kannatusta ei ole heidänkään ryhmässään. Helsingin puolella onkin jo ihan eri tilanne. Ja sehän tässä eniten epäilyksiä herättääkin. Jos yhdistymisessä olisi etuja ja haittoja jokaiselle tasaisesti, niin miksi helsinkiläiset ovat niin innoissaan? Innostus on tietysti ymmärrettävää, jos tilanne on juuri niinkuin se näyttää olevan, eli vain Vantaa ja Espoo häviävät yhdistymisessä.

Mitä me häviämme? Eninten pelkään demokratian puolesta. Yli miljoonan asukaan hyvin heterogeenisessä kaupungissa saattaisi ihminen tallautua mennen tullen. Vahva paikallinen päätöksenteko on taas varmaankin poissuljettua, koska siihenhän yhdistymisellä nimenomaan pyritään. Onhan meillä jo nyt ylikunnallisia päätöksentekoelimiä ja yhteistyöhankkeita, mutta jos ne eivät riitä tai päätöksiä syntyy liian hitaasti ja "väärin", niin en usko, että yksi yhteinen valtuusto haluaisi riippakivekseen vahvoja kaupunginosavaltuustoja. Vantaan kannalta yksi merkittävä miinus on myös tuotantotapojen ja hallinnon yhdentyminen, mikä tietäisi vantaalaisille lisälaskua vanhojen velkojen lisäksi. Kovin paljon on parannettavaa, mutta väitän, että Vantaa on osannut karsia ilmat pois organisaatiosta ja palveluita pystytään tuottamaan monella toimialalla kustannustehokkaasti ilman, että käyttäjät kärsivät. Kolmas merkittävä miinus on tietysti oman kaupunkisuunnittelun menettäminen. Yhtenäiseen maankäytön ja liikenteen suunnitteluunhan yhdistymisellä tietysti tähdätään, mutta minusta se on myös toteutettavissa vapaaehtoisella yhteistyöllä.

Ajatustani on hankala selittää, mutta näen, että nimenomaan isot maankäytön suunnittelun linjat on mahdollista toteuttaa ilman kaupunkien yhdistymistä. Kun taas asemakaavat ovat ne, jotka kiinnnostavat asukkaita ja aiheuttavat intohimoja. Jos koko pääkaupunkiseutu on yhtä isoa kaupunkia, pelkään, että moni nykyinen pienempi/vanhempi/syrjäisempi asuinalue jää kaavoitusjonon hännille rauhassa ränsistymään ja kaipailemaan lähipalveluitaan. Ja jos taas pidetään mittavat kaavoitustoimet ja jokaisella perustajakaupungilla on edelleen omat suunnittelijansa ja arkkitehtinsä, jotka pitävät hommat pyörimässä, niin miksi yhdistyä? Mitä siinä sitten voitetaan nykytilanteeseen nähden?

Yllä olevan sekavuudesta voi varmaan päätellä, etten ole löytänyt vielä yhtään Vantaan kannalta positiivista puolta yhdistymisestä. Kaikki hyvät asiat ovat minusta täysin toteutettavissa yhteistyön kautta, jos kerran tahtoa alueen kehittämiseen näin valtavasti on. Koko maan kannalta tietysti joka suhteessa yhtenäinen metropoli-alue (joka kyllä sitten pitäisi kattaa koko Etelä-Suomen lääni) olisi mittava vetovoimatekijä ja luultavasti parantaisi koko Suomen kilpailukykyä. Ja sitten taas palataan siihen, että parannetaanko kilpailukykyä uhraamalla alueen ihmiset? Päätökset ja päättäjät viedään niin kauas, ettei kukaan enää tiedä mistä puhutaan ja kenen rahalla.

Blaah...Päätös selvityksestä tullee meille heti ensimmäiseen valtuustoon, joten heipat pehmeälle laskulle :)

5.11.08

Ihanaa arkea

Eevillä on sitten uhmaikä. Vähän aikaa olikin voittajaolo, mutta 2 ja ½ vuotias palauttaa aika nopeasti jalat maan pinnalle. Tänään ensin "äävi" makasi lähes tunnin eteisen lattialla hysteerisesti huutaen ja nyt sama alkoi sängyssä. Joku voi toki ihmetellä mitä minä teen koneella, mutta kun huudon ydin on "Mene pois", niin katsoin parhaimmaksi antaa tilanteen hieman rauhoittua. Ei ole nyt television kasvatusohjelmien opeista apua, vaikka kuinka yritän muistella super-nannyjen suosituksia. Mitä tehdä kun toinen saa järjettömän kohtauksen tyhjästä? Nyt päällä oleva tilanne siis alkoi siitä, että Eevi unissaan itkeskeli ja ajattelin käydä vähän silittämässä. Huomattuaan minut sängyn laidalla alkoi huuto, josta ei nyt näytä loppua tulevan. Ja raivo vain pahenee, kun yritän olla edes samassa huoneessa. Nyt karjunnan sisältö muuttui lauseeksi "En halua mennä". Ja luoja yksin tietää mihin pitäisi mennä keskellä yötä.

No jotain positiivistakin. Eevi on ollut ilman vaippaa lauantaista asti! Ainoastaan yhdet pissat on tullut housuun ja nekin matkalla vessaan. Tarhassa ulkoilukin sujui jo ilman vaippaa, joten hyvältä näyttää. Potalle neiti ei suostu, vaan pitää käydä pöntöllä. Onneksi oli jo hieman ennakoiden ostettu pienennys-rengas, tai mikä ikinä sen härvelin nimi onkaan, joka estää luiskahtamasta pönttöön.

Ja äsken pidin tekstissä hetken tauon, sillä kelpasin yllättäen peittelemään, antamaan maitoa ja tyynyn. Eevi siis oli sängyssä väärinpäin, mutta kääntämisehdotus meinasi taas laukaista kiukun, joten katsoin viisaammaksi olla edes suostuttelematta ja suosiolla siirtää unikaverit ja tyynyt toiseen päähän. Ole tässä sitten samalla aaltopituudella.

3.11.08

Missä oikeasti mätti?

Vaikka itselle edelleen leviää typerä virne puhuttaessa kunnallisvaalien tuloksesta, niin olen kuitenkin yrittänyt pohtia ja seurailla vaalien tuloksesta käytyä keskustelua. Tuomioja lyttäsi kampanjan, josta osittain olen ihan samaa mieltä ja Guzenina-Richardsson luonnollisesti puolusti uuden puoluejohdon valmistelemaa linjaa, jolla haettiin "uutta". En ole vieläkään ihan vakuuttunut mitä uutta edustaa "I have a dream" tematiikka, varsinkaan kun Aslak sattui vielä vahingossa löytämään vuoden 2000 Demarinuorten kampanjamatskua, jossa lukee "Moni unelma on tahdon asia". No, kampanja tehtiin nyt näin ja sille ei enää mitään voi. Toinen selitys on ollut tehty politiikka, ihmisten yleinen tyytymättömyys sosialidemokraattiseen kunta- ja valtakunnan politiikkaan ja tätä selitystä kai pidetään yleisesti todennäköisempänä syynä. Tai ainakin se on armollisempi selitys. Olemme tehneet vastuullista politiikkaa, joitakin virhearviointejakin ja aika korjaa tilannetta eduksemme - näin kai yksinkertaistaen voisi luonnehtia kakkosselityksen ydintä.

Miksi siis sanon kakkosselitystä armollisemmaksi? Siksi, että siinä voi antaa synninpäästön itselleen ja nykyhetkelle. Virheet on tehty menneisyydessä, joku muu on tehnyt väärät päätökset ja suuntamme on oikea. Sanoisin kuitenkin, että Maria G-R oli aivan oikeassa kiinnittäessään huomionsa pieneen yksityiskohtaan, joka heijastelee suurempaa ongelmaa - Stadin demareiden vaalimökkiin, josta sai logoa siristellä. Me emme osaa tai halua kampanjoida. Listoillamme on edelleen kymmeniä ehdokkaita, jotka eivät oikeasti tee minkäänlaista vaalityötä. Listan keräämät äänet ratkaisevat, joten meillä ei yksinkertaisesti ole varaa hengaajiin. Esimerkiksi käy piskuinen Sipoo. Demarit hävisivät yhden paikan, siis olivat vaalien häviäjiä. Onko syy suhtautumisessa Helsingin toimintaan, kunnan kasvunäkymiin, tehty kuntapolitiikka laajemmin, ehdokasasettelu? Näissä voisi rypeä vaikka kuinka pitkään. Mutta se yksi paikka hävittiin 4:llä äänellä. Neljä vuotta sitten he hävisivät yhden paikan 3:lla äänellä. Tekivätkö kaikki ehdokkaat todella kaikkensa, että lista keräsi niin paljon ääniä kuin mahdollista? Oliko todella niin, että 5-10 ääntä oli ehdoton maksimi, johon listan häntä pystyi? 20 ääntä enemmän listalle ja hups, olisi puhuttu vaalien voittajasta...

Ihan samaa voi kysellä isompien kaupunkien kohdalla. Toki jos hävitään tuhansia ääniä, niin tehtävä on toivoton, mutta esimerkiksi Helsingissä suhteessa Vihreisiin pitäisi asetelman olla suhteellisen tasapainoinen. Ainoa ero vaalien alla oli se, että Vihreillä - niin puolueena kuin yksittäisinä ehdokkaina - oli mainoksia ja demareilla ei. Metrossa tilanne oikein kärjistyi. Stadin demareiden mainokset olivat niin pienellä fontilla, ettei niitä nähnyt lukea, enkä liioittele yhtään. Yksittäisten ehdokkaiden mainoksia en nähnyt yhtään, jollei lasketa perinteistä printtiä ja siinäkin esiintyi vain terävin kärki.

Jos taas nyt sanotaan, ettei kampanjoinnilla ole niin suurta merkitystä, niin pitäisin sitä aika uraauurtavana uutena ajatteluna. Häränpyllyä heittäisi muutaman vuoden päivittely Kokoomuksen kampanjoinnista, kopioinnista Ruotsista, SAK:n tv-mainoksen päivittely ja Soinin valtakunnallisen mainosarvon ihannointi. Jos siis ihmiset todella tekevät päätöksensä seuraamalla tiiviisti ajankohtaista päätöksentekoa kaupungin eri luottamuselimissä, niin miksi politiikan kiinnostuksen on katsottu laskeneen? Kyllä meidän jotenkin loogisia pitää olla, kun haemme syitä ja seurauksia vaalituloksiin, olipa kyse voittajista tai häviäjistä. Voitto ei voi aina tulla hyvällä kampanjalla ja häviö huonolla politiikalla.

Minä siis sanoisin suoraan, ettei sosialidemokratiassa ole mitään vikaa, mutta vaalityössämme on. Me emme osaa tehdä aikaan osuvia mainoksia, meillä ei ole rahaa tarpeeksi ehdokkaiden käytössä ja mikä ehkä pahinta, me olemme ruvenneet häpeämään historiaamme. Jossain uutuuden hössötyksessä on sujuvasti unohdettu mistä ja miten äänet kerätään. Onnistuneita esimerkkejä pitkän linjan takuuvarmasta työstä osoittavat esimerkiksi Leppäkorven Jaana ja Kähärän Siku. Jos meillä kaikki ehdokkaat tekisivät samalla intesiteetillä vaalityötä, niin uskoisin, että laatu oikeasti korvaisi määrän.