31.1.08

Jäsenäänestys

Olen tässä muutaman päivän pähkäillyt kantaani vaadittuun SDP:n neuvoa antavaan jäsenäänestykseen puolueen puheenjohtajavalinnassa. Asiassa on monta ongelmallista kohtaa, joiden takia en ole nettiadressia (ainakaan vielä) allekirjoittanut. Ensiksikin koko juttu edelleen vaikuttaa minusta pelkältä pj-peliltä, eikä aidolta vaatimukselta uudistaa päätöksentekoa. Kun seuraa blogi-keskusteluita, niin nykyisen johdon arvostelu kytkeytyy hyvin vahvasti neuvoa antavan jäsenäänestyksen vaatimiseen. No mitäs jos Eero H. voittaa selkeästi äänestyksen? Demokratia on puhunut se on selvä, mutta mitä sen jälkeen? Kesäkuun puoluekokous on entistä pedatumpi. Jos taas joku haastajista voittaa, mutta ei tulekaan valituksi puheenjohtajaksi kesällä, koska kyseessä oli edelleen vain neuvoa antava, niin mikä kaaos siitä seuraa? Ja juuri ennen kunnallisvaaleja. Jos taas edellytetään, että edustajat (ovat ketä tahansa), noudattavat jäsenäänestyksen tulosta, niin silloinhan puhutaan sitovasta äänestyksestä ja kokousedustajia on turha enää asialla oikeastaan edes vaivata. Kumileimasimena voisi toimia puoluevaltuustokin.

Puoluekokouksen koon kasvattaminen olisi huomattavasti tehokkaampi ja reilumpi tapa saada uutta verta päätöksentekoon. Nykyisellä mallilla valitettavan harva uusi pääsee päättämään kesäkuussa Hämeenlinnaan. Sopuvaaleista on puhuttu paljon, mutta siinäkin on todettava, että ainoa paikka, jossa olen kuullut paikkojen sopimisesta on osa Keski-Suomesta. Miksei vaikkapa nuorisoliitto nosta selkeästi esiin piirejä/paikkakuntia, joissa ei anneta reiluja mahdollisuuksia asettua ehdolle? Vai onko niin, ettei näillä paikkakunnilla nuoret juurikaan viihdy osastojen kokouksissa itseään tyrkyttämässä...Vanhoja rakenteita olisi helpompi ravistella ja tuoda toiminta päivän valoon, jos olisi olemassa jotain dokumenttia tapauksista, joissa osaston jäsen- tai johtokunnan kokouksessa on esitetty nuoria/uusia ihmisiä ehdokkaiksi, eikä heitä ole asetettu. Uudellamaalla näin ei ole ollut, ei ainakaan idässä tai Vantaalla, mistä omat kokemukseni vahvimmin ovat.

Alan nimittäin kallistumaan hiljalleen siihen suuntaan, että iso osa puheesta nuorten syrjimisestä puolueen paikallistasolla on urbaanilegendaa. Loppujen lopuksi nuoria on aktiivisesti osastojen, kunnallisjärjestöjen ja piirien toiminnassa niin vähän, ettei jämähtäneinkään "ukko" uskalla asettua poikkiteloin. Aliarvioimista, tytöttelyä ja näennäisen vallan antamista kyllä esiintyy, mutta se on vielä kaukana varsinaisesta demokratian toteutumisen estämisestä.

Asia on kuitenkin monisyinen ja näyttäytyy hyvin eri tavalla katsojan kotipaikasta, työstä, poliittisesta historiasta ja tuttavapiiristä riippuen. Jatkan siis mielenkiinnolla keskustelun seuraamista ja odottelen niitä ehdokkaita! Missä viipyvät innokkaat puoluesihteeri ja puheenjohtajakandidaatit? Lähteekö Ari Korhonen ehdolle vai ei? Voisiko joku (edes puoli-)Turkulainen antaa sisäpiiri-infoa...

29.1.08

Bonus-ihmiset äänestämään

Taas on vaaliaika. HOK-Elannon vaalit lähestyvät ja minä päädyin numeroksi 770. Jos haluaa äänestää samanhenkistä miestä, niin Aslak Haarahiltunen on numerolla 750. Ja jos haluaa vanhempaa herraa tukea, niin "sosialidemokraatit,muu uusimaa" listalta löytyy varteenotettava ehdokas Kaarlo Kuntsi numerolla 673.

Ja näitähän ehtii vielä mainostamaan, kun äänestys alkaa netissä vasta 22.2. ja postitse vähän myöhemmin.

26.1.08

Kiitos Kalle!

Räisäsen Kalle on nyt siunattu viimeiselle reissulle. Sanoin kuvaamattoman turhalta tuntuu nuoren ystävän ja toverin poismeno. Samalla nousee pintaan monta kysymystä ja toisaalta vastaus - kaikkeen ei voi vaikuttaa. Epäusko oli ensimmäinen reaktio, kun muutama viikko sitten kuulin Kallen kuolemasta, tarkasti ottaen taisin ensimmäisenä sanoa oh-hoh. Mieleen pian nousi muistoja yhteisistä tapahtumista, hetkistä ja ponnistuksista. Ottaen huomioon, että suurin osa yhteisestä ajastamme oli kokouksissa istumista, niin huvittavaa oli, että kaksi ensimmäistä muistoa olivat 1) "verhot voivat olla minkä väriset vaan, kunhan ne ovat vihreät" (Kallen kommentti, kun keskustelimme sisustamisesta) 2) "Siellä oli todella hienoja Tiffany-lamppuja - oikeasti!" (Kallen kommentti Prahassa). Kalle oli monessa suhteessa poikkeuksellinen mies, myös mieltymyksessään Tiffany-lasiin :) En valitettavasti koskaan kyläillyt Kallella pihaa pidemmällä, eli en nähnyt oliko hän oikeasti sisustanut vihreillä verhoilla ja ihailemillaan lampuilla, mutta tiedän, että lautalattiat luistivat ihanasti villasukilla. Ja monta muuta yksityiskohtaa ehdimme vuosien varrella jakaa, mutta viimeisten vuosien isoissa asioissa olin jo liian kaukana. Aikanaan läheisetkin toverit jäävät helposti taka-alalle arjen imaistessa mukaansa.

Oikeastaan ensimmäistä kertaa juttelimme kunnolla Kukonnotkossa 1999, kun Kalle yllättäen kysyi mielipidettäni hänen puheenjohtajaehdokkuuteensa. Olin yllättynyt ja imarreltu, että mielipiteeni kiinnosti. Samalla tavalla matka jatkui. Arvostimme toistemme mielipiteitä, vaikka kaikessa emme olisi samoin toimineetkaan. Moni Kallen lausuma pitää poliittista itsetuntoani edelleen tiukoissa paikoissa yllä. Kun kaikki tuntuu turhalta, eikä kukaan tunnu arvostavan, palaa mieleeni vuosia sitten Kallen kommentoimia asioita. 2003 vaaleissa Kalle toimi vaalipäällikkönäni ja aikaa vietettiin tiiviisti töissä SAK:ssa ja työn ulkopuolella. Kallen tuntevat tietävät, ettei hän ollut mikään käytännön järjestelyiden guru, mutta muuten hän sparrasi minua loistavasti. Ja toista samankaltaista "natsiluukuttajaa" ei varmasti löydy! Järjettömällä nopeudella rapusta toiseen ja tottakai ilman lounastaukoja.

On suuri suru, että Kalle jäi yksin. Hänen kanssaan pystyi aidosti keskustelemaan mistä vain, ei oikeastaan ollut asiaa, jota Kalle ei olisi jollain tasolla seurannut. Tai kokeillut. Ja monia mieleenpainuvia juttuja saimme kunnian kokea yhdessä. Melontaa tulvan jälkeisellä mutaisella joella Unkarissa, jättikahvikuppiin kiipeilyä Retretissä, monta teatteri-iltaa ja vielä useammat naurut Kallen nettitreffeille. Olisipa joku ollut pysyvästi Kallen vieressä kokemassa, kokeilemassa, kuuntelemassa ja tukemassa, saattaisi olla tämä kirjoitus siinä tapauksessa turha.

Kiitos Kalle antamastasi ajasta, tuestasi ja vilpittömyydestäsi. Lepää rauhassa.

15.1.08

palan pienempi naapuri

Nyt on päätöksessään Sipoon sotkut. Lounais-Sipoo siirtyy Helsingille vajaan vuoden päästä, mikä ei nyt suoranaisesti yllätys ollut. En oikein rehellisesti sanottuna ymmärtänyt miksi osa pohjois-sipoolaisista kyynelehti päätöksen kuultuaan. Todennäköisempää olisi ollut voittaa samalla viikolla loton ja jokerin pääpotit, kuin saada Sipoon valitus läpi KHO:ssa.

Pientä haikeutta tunnen toki minäkin. Osa paikoista on niin vahvasti Sipoolaisia, että tuntuu lopullisten hyvästien hetkeltä. Muutoin olen ollut alusta asti monista syistä rajansiirron kannalla. En olisi luottanut pätkääkään rkp:läisten lupauksiin kunnan eteläosien kehittämisestä, oli paine mikä hyvänsä. Nyt meni osa kuntaa, eikä heille vieläkään ole mennyt perille, että maa kehittyy Helsingin ympärillä ja Helsingin suuntaan. Vielä löytyy ruotsinkielisiä kavereita Sipoosta itään ja unelma ikuisesta Itä-Uudenmaan liitosta omana autonomisena alueenaan elää vahvana.

Toivon kuitenkin, että Helsinkikin pitää sanansa ja suunnittelee todellakin pikaisesti alueelle raideliikennettä ja monipuolista asutusta palveluineen. Ja toisaalta on reilu korvausten kanssa. Sipoon neljä uusinta suomenkielistä päiväkotia ja uusi, viimeisen päälle upea koulukeskus jäävät luovutettavalle alueelle. Voi toki todeta, etteivät nallekarkit mene aina tasan, mutta yhteistyön on jatkuttava vuosia eteenpäin, joten kaikkia siltoja ei kannata kummaltakaan puolelta polttaa. Vaikka C.Liljeström on tainnut niin jo omalta osaltaan tehdä, ehkä joku vaaleissakin sen vielä muistaa...

11.1.08

Jänskä lauantai tulossa

Huomennahan on poikkeuksellinen lauantai. Erkki Tuomioja ilmoittaa, että lähtee(kö) ehdolle puolueen puheenjohtajaksi. Tuin Tampereen puoluekokouksessa 2002 Tuomiojaa, mutta nyt on se aika ohi. Kuusi vuotta on tullut ikinuorellekin lisää ikää ja poliittinen maailma muuttunut aika lailla. Mutta se hyvä puoli Tuomiojan ilmoituksesta seuraa, että joku muukin toivottavasti uskaltaa avata suunsa. Kunnioitan Tuomiojan tapaa asettua ensimmäisenä ehdolle joka puoluekokouksen alla. Hän varmasti itsekin tietää tarkasti mahdollisuutensa, mutta ymmärtää myös, ettei menetettävää ole ja ottaa aina päänavaajan roolin, mikä ei välttämättä ole mairitteleva ja kiitollinen osa. Seuraavaksi ehdolle ilmoittautuvat pääsevät helpommalla. Jos sitten rohkeutta löytyisi nuoremmiltakin...

Itse lähden seuraamaan Hakunilaan SM-hiihtoja. Onhan siellä kotimaiset starat paikalla, mutta ennenkaikkea kuumaa mehua ja makkaraa :) Illalla seuraa kaupungin vastaanotto Heurekassa. Eevi menee mummille jatkamaan köhimistä. Joku YHT (eilisestä Housesta opittu) Eevillä taas on, toivottavasti on ohi ennen maanantaita.

8.1.08

Hallituksen todellinen tahto?

Nyt on sattuneesta syytä tullut seurattua tavallista tarkemmin keskustelua Kemijärven sellutehtaasta. Aamulla tuli radiosta pitkä pätkä ja monta haastattelua mahdollisista toimista ja valtion omistajaohjauksen mahdollisuuksista. Kun en yhdenkään pörssiyhtiön sisällä ole, niin muutamat jutut tuntuivat hassuilta. Joku tyyppi (nimi ehti jo unohtua) sanoi, että valtio voi hyvin puuttua asiaan tukipolitiikalla, mutta ei painostamalla. Painostaminen tarkoittaisi esimerkiksi johdon vaihtamista ja siten päätösten kyseenalaistamista. Se kuulemma olisi hyvin kummallista polittiista väliintuloa. Pieni mieleni sitten vaan mietti, että miksi muissa yhtiöissä johdon vaihtaminen on ihan arkipäivää? Kuka muistaa vaikkapa kuinka monta johtajaa Soneralla tai Elisalla on ollut viimeisen viiden vuoden aikana? Ainahan siellä herrahissistä joku tippuu, kun tulos takkuaa tai muuten ei linja miellytä. Eikä sitä mitenkään kummallisena pidetä, joku lööppi pariksi päiväksi syntyy, ei muuta.

Parhaan tähän mennessä kuulemani puheenvuoron esitti aamulla Joensuun yliopiston puutalouden professori Kärkkäinen, joka sanoi, että hallituksella olisi kaikki mahdollisuudet poistaa tuotannon jatkumiselle esitetty este - puun riittävyys. Valtio on suurin metsänomistaja juuri niillä alueilla, joilta Kemijärven tehdas sellunsa saa. Kymmenes inventointi on saatu päätökseen ja meillä on kuulemma 16 miljoonaa hehtaaria "ylimääräistä" puuta. Mikään ongelma ei siis olisi kasvattaa hakkuita 1,5 milj. vuodessa talousmetsistä, eli mitään suojellullisia ongelmia ei syntyisi. Tämän hän painotti pariinkin kertaan. Puupula on siis aktuelli tuotanto-ongelma, joka voitaisiin poistaa valtion toimesta. Näin ollen molemmilla osapuolilla olisi mahdollisuudet kunniallisesti ilmoittaa uusista käänteistä ja sellun keitto voisi jatkua Stora Enson toimesta. Muun käytön, esitettyjen pellettien tai biopolttoaineiden tuotannon professori tyrmäsi täysin kuljetus- ja infrasyiden takia. Toinen omistajakaan ei hänen mukaansa olisi kestävä ratkaisu, sillä Stora Enso on ainoa Suomessa, jolla on käytössään myös paperikoneet. Markkinatuottajaksi jättäytyminen ei kantaisi Kärkkäisen mukaan muutamaa vuotta pidemmälle.

No perään haastateltiin sitten Jyrki "edelleen kampanjoimassa" Kataista, jonka mukaan puupula on todellisuutta eikä hakkuita voida lisätä suojeluohjelmien kärsimättä. Hallituksessa kuulemma vallitsee syvä yksimielisyys työpaikkojen säilyttämisestä, joten kaikki tarmo on suunnattu uusien työpaikkojen kaavailemiseen ja tukemiseen. En mä nyt ymmärrä ollenkaan miksei kaikkea tarmoa voida suunnata nimenomaan Stora Enson toiminnan jatkumisen turvaamiseen? Taustalla on kuitenkin koko ajan tieto, että Kemijärven tehtaan toiminta on kannattavaa. Seuraava uhkahan on puun hinta, mutta sekin toki laskisi jonkin verran hakkuiden lisääntyessä. Haluaako tai osaako porvarihallitus tätä asiaa oikeasti hoitaa? Ainahan asioissa on monia puolia, mutta tuntuu todella ihmeelliseltä, että ministerit ja metsätalouden asiantuntijat puhuvat aivan ristiin. Katainen toki sanoi: "Käytettävissämme olevien tietojen mukaan..." Jolleivat he tiedä, että inventointi on saatu päätökseen ja puupulaa ei ole, niin kannattaisi käskyttää joku avustajista kuuntelemaan aamu-uutisia. Tai sitten puhua totta todellisista neuvotteluhaluista.

5.1.08

Kemijärven kuulumisia



Alkaa olla pitkä jouluvapaa takana. Maanantaina alkavat työt järjestösihteerinä...Tai käytännössä jännittäminen kuinka kauan uuden nuorisosihteerin valinnassa menee, milloin pääsen ihan oikeasti uusiin töihin käsiksi.

Vesipeto. Loman loppupuoli kului vanhaan malliin Lapissa, Kemijärvellä ja Pyhällä. Leppoisaa ulkoilua Eevin tahtiin, mutta mahtui viikkoon hassuja sattumuksia ja mielenilmaisuakin. Kemijärven uimahallilla pääsin viuhahtamaan, kun Eevi karkasi suihkusta suoraan kohti altaita. Ei auttanut kuin sännätä perään; ensin ilman pyyhettä ja sitten pyyhe puoliksi ympärillä. Kahviossa joku mies kysäisikin, että "sinäkös sen pienen perässä juoksit".

Juna. Torstaina oli lähtö kohti Rovaniemeä ja yöjunalla Turkuun. Samoin kävi viime vuonnakin. Vaikka mielestämme ihan kohtuullisen aikaisin yritettiin varata lippuja, niin kaikki lähipäivienkin autopaikat Helsinkiin oli loppuunmyyty. Siis juna ei kulje Kemijärveltä asti ja Rovaniemeltä on aina lomien aikaan täyttä. Eikä nyt ollut hinnaston mukaan edes sesonkiaika. Milloin liikennöinti on VR:n mielestä kannattavaa? Junajuhlat onneksi koittavat 1.3., kun yöjuna Kemppaan palaa liikenteeseen.

Stora Enso. Pohjoisen kapinaliikkeellä on nyt muuta puuhaa. Ja tärkeää työtä suurella sydämellä tekevätkin. Ehdittiin tunniksi mukaan nimittäin valtaamaan Stora Enson sellutehdasta ja seuraamaan mielenilmausta. Toimittajia oli paikalla enemmän kuin järjestäjät varmasti uskalsivat toivoakaan. Valitettavasti uutisiin ei nostettu pätkiä puheesta, jonka tehtaan nuori työntekijä Petri Alanen piti. Hän puhui koskettavasti halusta asua Lapissa, lähellä omia juuria ja halustaan tehdä kovalla osaamisella ja kustannustehokkaasti Euroopan parasta sellua. Hän itse käytti juuri noita sanoja, kustannustehokkaasti, ammattitaidolla. Tehtaan väki on antanut paljon osaamistaan, ajatuksiaan ja aikaansa työpaikkansa kehittämiseen ja tulevaisuuden turvaamiseen. Moni muu työnantaja olisi kateellinen niinkin innovatiivisesta ja sitoutuneesta porukasta. Vaan eipä paljon paina inhimilliset arvot tässä taistelussa. Kevät näyttää mihin 200 "sellulaista" ja pari tuhatta muuta Kemijärveläistä päätyy.

Eevistä otettiin tottakai kotialbumiin kuvia, kovin harva on ollut valtaamassa ukin kanssa tehtaita alle kahden vanhana :)