30.8.08

Länsimäki-päivä vietetty

Olo on aika voipunut. Loppuviikko meni kuumeessa ja tänäänkin olisi sängynpohja ollut houkutteleva vaihtoehto, mutta Länsimäki-päivään oli lähdettävä. Onneksi pääsin lähtemään, niin paljon lapsiperheitä tavattiin. Yhdistyksemme oli tilannut poniratsastuksen lapsille ja teltalla tarjottiin mehua, keksejä ja esitteitä. Yhtään Unelmaa ei saatu kirjattua. Monta kiitosta tapahtumasta kyllä ja muutama syytös koko Itä-Vantaan kurjuudesta. Omasta mielestäni asioita on voitu edistääkin ja jossain isoissa jutuissa on saatu torjuntavoittoja, mutta eivätpä ne tunnu paljon painavan. Kunnallispoliitikonkin pitäisi pystyä hoitamaan kaikki maan ja taivaan väliltä.

Mietinkin iltapäivällä, mikä saa ihmiset kuvittelemaan, että työssäkäyvä perheellinen nuori ihminen on mukana vaaleissa, jollei hän haluaisi parantaa asioita? Miksi olisin ehdolla kurjistaakseni asuinalueemme tilannetta? Ja toisaalta mikä tekisi minusta jotenkin kaikkivoivan? Itselleni on aina ollut ehkä liiankin selvää mihin asioihin voidaan vaikuttaa poliittisilla päätöksillä ja mitkä asiat ihmisten pitää hoitaa itse. Sanotaan, että demarit luovat holhousyhteiskuntaa, mutta ei siltä tunnu monia asukkaita kuunnellessa. Jos täysissä ruumiin ja sielun voimissa oleva aikuinen olettaa, että poliitikot ovat syypäitä kaikkeen rappukäytävässäkin tapahtuvaan, niin mitä voi enää sanoa?

Yhdyn toki siihen, että usein asiat etenevät aivan liian hitaasti. On käsittämätöntä, että olen nyt kolmena vuonna sanonut liikuntatoimen ihmisille, että meidän pallokentän reunustan kanaverkko pitää korjata. Jokaisella maalaisjärki sanoo, ettei syynä viivyttelyyn voi olla raha. Kai seuraavaksi pitäisi organisoida talkoot kaupungin aitaa korjaamaan, ettei kukaan juokse huono-onnisesti pallon perässä tielle. Tähän mennessä kaikki ovat ehtineet jarruttaa. Hyvin pieni asia, mutta juuri sellainen, joita ihmiset ikkunoistaan katselevat ja toteavat, ettei mitään tapahdu.

Juuri pienten, arkisten juttujen kanssa isossa kaupungissa tökkii. Tuntuu, että kukaan ei korjaa lajitteluastioita, turvaa lähintä bussilinjaa, tee ramppeja pyörätuoleille, kunnosta ilmoitustauluja, puutu koirankakkoihin jne. Ja näistä meitä "oman kylän" ehdokkaita syytetään, vaikka vaikutusmahdollisuudet ovat rehellisesti sanottuna aika rajalliset.

Tästä kuitenkin jatkuu vaalityö soppatykillä, ilmapallojen ja ruusujen kera 2.9. Kuulakujan Alepalla.

27.8.08

Asunnottomuuden hoidosta


Eilisessä Demarissa oli hyvä juttu hallituksen toimista asunnottomuuden poistamiseksi. Tällä vaalikaudella tavoite on puolittaa ja alustavien kaavailujen mukaan seuraavalla kaudella poistaa asunnottomuus kokonaan. Tietenkään toimenpideohjelman läpivienti ei ole ihan ongelmatonta, eivätkä ihmiset käyttäydy vuosisuunnitelmien mukaisesti, mutta tavoite on hyvä. Demarithan olivat kunnianhimoisia ja Jyväskylän puoluekokouksessa 2005 kirjasivat visioon, että kymmenessä vuodessa asunnottomuus puolitetaan. Siis puolta pidempi aika kuin nyt Vapaavuoren suunnitelmilla. Harmillista ponnettomuutta meiltä, mutta itse asian kannalta loistavaa, että asuntoministeri on todella ryhtynyt toimeen.
Ainakin Helsinki ja Vantaa ovat talkoissa mukana ja pitkäaikaisasunnottomuuteen pyritään puuttumaan tosissaan. Rahaa on enemmän kuin aikoihin ja näkökulmaa on muutettu. Itse edustan ministerin kanssa samaa linjaa, että elämänhallinnan palauttaminen ja tukeminen pitää aloittaa kodista. On oltava katto pään päällä, jotta työtä, ihmissuhteita, päihdeongelmia tai muutakaan voidaan kestävästi saada järjestykseen. Eikä pelkkä katto riitä, ihmisen on kotiuduttava, tunnettava olonsa mukavaksi ja juurruttava. Tuettu itsenäinen asuminen on juuri tästä syystä moninverroin asuntoloita parempi vaihtoehto.
Samaan vyyhtiin liittyy myös sosiaalisen asuntotuotannon tukeminen. Varsinkin ensimmäiseeen omaan kotiin muuttavien on tärkeä löytää asunto, jossa on hyvä olla ja johon rahat oikeasti riittävät. Vuokranmaksuvaikeudet, muuttorumba ja asumisen epävarmuus luovat huonot lähtökohdat koko elämiselle. Harva poliitikkokaan asiaa syvemmin miettii. Kumpi on parempi vaihtoehto: hyvä koti, mutta ei työtä vai hyvä työ, mutta ei kotia? En sano, että työttömyys olisi helppo kohdata tai positiivinen asia, mutta ajatuksesta saa kiinni, kun miettii mitä kodin menettäminen merkitsee. Perheellisiä asunnottomia on onneksi Suomessa aika marginaalisesti.

21.8.08

Lautakunnan tuoreimmat

Eilen oli vapaa-ajan lautakunnan syksyn ensimmäinen kokous ja pitkään istuttiinkin. Listalla oli mm. lastensuojeluohjelma, ensi vuoden talousarvio ja pidemmän aikavälin henkilöstösuunnitelma.Vantaan talous on pienen tauon jälkeen taas tiukoilla. Osittain kiitos maan hallituksen päätösten sysätä Vantaan maksettavaksi ennakkokaavailuja suurempi maksuosuus kehä III:n ja Marja-radan kustannuksista. Aina täytyy silti toimintaa yrittää parantaa ja panostaa ennaltaehkäisevään toimintaan, mitä vapaa-ajan palvelut suurimmalti osin ovat.

Puitteen sisään oli vs.toimialajohtaja jo saanut monia asioita, kuten kaksi uutta ikä-ihmisten liikunnasta vastaavaa liikkunnanohjajaa ja kahden nuoriso-ohjaajan kokopäiväistäminen. Virkamiesten lisäesitysten ja keskustelun jälkeen esitin, että esitämme 200 000 euroa liikuntastrategiamme mukaisesti alle 18-vuotiaiden liikuntapaikkamaksujen alentamiseen ja 62 000 euroa kahden nuorisotyöntekijän palkkaamiseen Korso-Koivukylä alueelle. Ko. alueella väkivaltainen käyttäytyminen on lisääntynyt ja pelkkien vapaaehtoisten voimin ei enää selvitä. Putkenpää on avattava ja lisättävä "erkkareita". Lautakunta yksimielisesti päätti esittää lisäyksiä valtuustokäsittelyyn ja lisäksi esitämme musiikkiopistolle 30 000 euron lisäystä, jotta oppilasmaksuja ei tarvitse korottaa ja 15 000 euroa Orvokkitien toimipisteen iltavahtimestarin palkkaan (½ vuotta). Näillä mennään eteenpäin ja lobataan tietysti omia valtuustoryhmiämme.

Toinen pitkä keskustelun aihe oli musiikkiopiston rehtorin päätös yhden opettajan virkasuhteen purusta. Aihetta oli puitu jo ennen kokousta monella foorumilla ja itsekin juttelin pitkät pätkät OAJ:n juristin kanssa ja tutkin viranhaltijalakia. Kokouksessa kuulimme asiantuntijoita "molemmilta puolilta" ja lopulta äänestyksen jälkeen tekemäni esitys oikaisuvaatimuksen hyväksymisestä meni läpi vain vain yhden jäsenen kannattaessa esittelijän esitystä.

Mielenkiintoinen ja tapahtumarikas kokous. Seuravaalla kaudella asioita onkin entistä enemmän kun asukaspalvelu- ja vapaa-ajan lautakunnat yhdistyvät.

20.8.08

Muutama makupala

Euroopassa onneksi vielä suhteellisen tuntematon Wal-Mart taipui Kanadassa. Alla uutinen PAMin sivuilta. On muuten hyvä mieli paikallisten aktiivien rohkeuden ja sinnikyyden puolesta.

Maailman suurin kauppaketju Wal-Mart sai perjantaina 15. elokuuta ensimmäisen paikallisen työehtosopimuksensa koko Pohjois-Amerikassa. Kollektiivinen sopimus, joka koskee Gatineaun kaupungissa Kanadassa toimivan Wal-Martin työntekijöiden työehtoja, tuli voimaan sovittelijan tekemällä ratkaisulla. Gatineaun uunituoreen sopimuksen perusteella Wal-Martin on nostettava henkilöstön palkkoja yli 30 prosenttia, ammattiliitto UFCW raportoi. 3-vuotinen sopimus parantaa myös työntekijöiden lomaoikeuksia. Wal-Mart viivytti sopimuksen voimaantuloa lähes kolme vuotta käyttämällä hyväkseen Kanadan oikeusjärjestelmän siihen tarjoamia mahdollisuuksia. Kahdessa samankaltaisessa tapauksessa odotetaan lopullisia ratkaisuja vielä tämän vuoden aikana. Wal-Mart tunnetaan yrityksenä, joka suhtautuu jyrkän kielteisesti työntekijöiden ay-oikeuksiin. Kaksi vuotta sitten se joutui Kiinassa sallimaan paikallisen ay-toiminnan ja neuvottelemaan työntekijöiden edustajien kanssa myymäläkohtaisista kollektiivisista työehtosopimuksista.

* * * *

Etela-Ossetian kriisi toi esiin Kokoomuksen todelliset karvat suhtautumisessa Suomen turvallisuuspolitiikkaan. Katainen eilisissä uutisissa totesi, että on maahyökkäys Suomeenkin on "täysin mahdollista". WHAT! Eikö Suomen tulisi pystyä hoitamaan ulkopoliittiset suhteensa erityisesti Venäjän kanssa muilla keinoin niin, että maahyökkäys on erittäin epätodennäköinen. Miten ihmeessä Kokoomusjohto voi verrata Kaukaasian tilannetta Suomeen. Kyllä on pelottavan huonoilla kantimilla meidän diplomatiamme ja ulkopoliittinen osaamisemme.

Huomioni kiinnittyi myös kriisin alkuvaiheen kommentteihin, joissa odotettiin EU:n tai YK:n rauhanturvaajien nopeaa saapumista alueelle. Missäs ovat ne NATO:n siviilikriisinhallintajoukot, joista aina niin kovin puhutaan? Vaalien alla, kun paneeleissa keskustellaan NATO:sta, niin sotilasliitosta puhumista pidetään vanhakantaisena, tunteellisena höpinänä. Uusi NATO kun on suuntautunut yhä enemmän kuulemma kriisinhallintaoperaatioihin ja yleiseen rauhanturvaamiseen maailmalla. Kovin on ristiriitaista taas tämäkin puhe hallituksen suunnalta.

16.8.08

Budjetista unelmiin

Olen hieman jälkijunassa kirjoittaessani vasta nyt budjettiesityksestä, mutta ei ole ehtinyt paneutua kuin joutavimpiin ajatuksiin. Oltiin mökille menossa, kun radiossa paukutettiin joka uutisissa Kataisen avauksia. Monella muullakin oli varmasti lomapäivä ja parempaakin kuunneltavaa, joten kuntavaaleihin Jykän silloin vielä hiomattomat ensiavaukset eivät varmaan vaikuta. Minä vaan jäin pienessä mielessäni ihmettelemään päälinjaa Kokoomuksen ajattelussa. Yhdysvaltojen rahoituskriisin tulevaisuus ei ole edelleenkään mitenkään luotettavasti ennustettavissa. Erkki Liikasen tietoihin perustuen jenkkien subprime koroista iso osa "laukeaa" vasta ensi vuoden aikana, joten ei ole mitenkään selvää, että maailmanlaajuisesti taloustilanne paranee. Mistä siis usko inflaation aika voimakkaaseen pienenemiseen? Ja toisaalta kun on ollut selkeää taloudellista taantumaa, ei onneksi kuitenkaan mitään 90-lukulaista, niin miksi Katainen oli heti vetämässä suurien julkisten investointien hanat kiinni? Sen verran minäkin olen oppinut lukemastani, että yksi syy Suomen ja Ruotsin kovin eritahtiseen selviytymiseen viime lamasta, oli nimenomaan Ruotsin linja kasvattaa valtion toimesta mm. tie- ja ratahankkeita ja siten vauhdittaa rahan liikkumista. Meillähän tehtiin toisin ja näyttäisi, että linja pitää, vaikka ihmiset ja ajat muuttuvat.

No mites me reagoimme? Blogeissa on ollut puoluekokouksesta asti kohteliaan hiljaista valitun johdon suhteen. Sorry, minä en enää kestä. Pinnat Backmanille ja Filatoville, että yrittivät pelastaa tilanteen. Kaupan päälle perjantaina lävähti lehdissä käyntiin Unelmakiertueen mainonta. Hyvä sylvi sentään. Tämäkö on nyt uusi ilmeemme, vaihtoehtomme porvareille ja irtiotto seitkytluvulle jämähtäneeseen retoriikkaan? Mainoksen voi tsekata mm. Hesarista tai Demarista, niin näkee mistä puhun. Itsenäisyys, äänioikeus ja peruskoulu ovat toki suurten unelmien lapsia, mutta ei siinä minusta mitään uutta ajatusta ole, eikä erityisemmin uusia äänestäjiä puhuttelevaa. Ymmärrän nyt mitä haettiin "Uuden SDP:n" kansalaisjärjestö-suuntaan kehittymisellä. Kopiota korvakiertueesta. Tule kertomaan meille mitä haluat, me teemme siitä vaaliohjelman. Mitä tapahtuu jos ihmisten unelmat ovat ristiriidassa juuri Hämeenlinnassa hyväksyttyjen ohjelmien kanssa? En vastaile tässä, jokainen tietää mikä lopputulema seurauksineen on. Ja kiva idis, että laita Jutalle tekstari...Minä tulen vaalityössä taatusti puhumaan puheenjohtaja Urpilaisesta. Sen verran uskon galluppeihin, että uskottavuuden kanssa on vielä työtä ja kalenterista näkee, että aikaa on 6 viikkoa ennakkoäänestyksen alkuun. Kallistun heti puolueen nykymainonnan viestin kannattajaksi, kun joku näyttää faktaa, että suomalainen kansanluonne on muuttunut. Poliittikojen vieraantumista arjesta ei pelasteta imagolla, vaan arjen tuntemisella. Jos kerran Jutta on yksi meistä, kuten hoettiin, niin se tulee kyllä esiin puheissa ja teksteissä ilman naiivia alleviivamista.

Hämmästyttävintä tässä on se, että Reilu Suomi-sivut ovat minun mielestäni hyvät. Miksi lähestymistapaa ei enää käytetty muussa mainonnassa ja viestinnässä? Kenen kädenjälki ja tahto näkyy missäkin, on suurin kysymys.

15.8.08

syksy on saapunut

Varmimmin lomien loppumisen huomaa aina kokousrumban alkamisesta. Tällä viikolla oli parina iltana istumista ja ensi viikolla jo kolme. Kiusallisinta on, että kaikilla tahoilla "kausi" alkaa aina samalla viikolla ja kun kokoustahti on suurin piirtein sama, tulevat kokoukset osumaan koko syksyn samoille viikoille. On siis aina monta iltaa putkeen varattuna. Toinen lähes yhtä hyvä syksyindikaattori on Metalliliiton sisäisten suunnittelukokousten alkaminen. Aslak on viikon reisussa ja Eevikin jo osaa sanoa, että isi on Lapissa retkellä.

Eilen illalla tsekattiin vielä Vantaan kaupunkipoliittista ohjelmaa, joka on hiomista vaille valmis. Hyvä tulee. Kunnallisjärjestön hyväksynnän jälkeen 4.9. voi alkaa jo kertomaan yksityiskohtia. Piristävintä oli kuitenkin syöksyä kokouksesta kuorojen kierrokselle. Joka syksyinen Art goes kapakka on vakiinnuttanut aloituksekseen kuoromusiikin. Pääkaupunkiseudun laulajat kiertävät baareja ja lurauttavat muutaman makupalan ohjelmistostaan. Ehdin siis juuri nipin napin Meccaan kuulemaan Qoro Quandoa, eli Emman kuoroa ja sieltä jatkettiin liikennevaloja manaten Juttutupaan Koiton laulun keikalle. Molemmat olivat jälleen hyviä. Käsikarvat nousivat pariinkin otteeseen. Koiton laulu esitti mm. Euroopan syrjäkylät, jota en ole livenä tainnut koskaan kuulla. On aivan käsittämätöntä miten kohdallaan kolmekymmentä vuotta vanha teksti on nyt. Yritin äsken etsiä You tubesta linkin tähän, mutta pahuksen sivusto ei suostu toimimaan. Mutta kannattaa kuunnella, jos vastaan osuu. Onko pääomat vaiko kansat veljet keskenään, kysytään lopussa. Sitä tässä nyt olen pohtinut Seppälän ja Hirven onnistumisten lomassa.

11.8.08

Hyvin menee, mutta menköön

Työnteko inhottavasti, mutta onneksi aika vähän, häiritsee kisojen seuraamista. Tänään on ollut hieno päivä, kaksi mitalia jo ennen lounasta. Ja aamulla sulkapallon historiaa, kun Ville Lång selvisi kolmannelle kierrokselle, eli 16. parhaan joukkoon. Ylipäätänsä olen ollut liikuttunut rakkaan lajini näkymisestä kisoissa. Koskaan aikaisemmin ei taatusti olympitulta ole viime metreillä stadionilla kuljettanut sulkapalloilija. Ja Tapio Suominen ei sitä enää mainostanut, mutta kisoja edeltäneellä viikolla, kun tuli kiersi jo Pekingin liepeillä, oli mukana soihtua kantamassa Jukka Pessala. Suomesta siis pääsi 4 eri lajien juniorivalmennuksessa ansioitunutta valmentajaa kantamaan soihtua 400 metrin matkan lähellä kisapaikkaa ja yksi heistä oli suomalaisen sulkapallon grand old man Jukka Pessala. Vanha valmentajani ja itseasiassa samasta seurasta, jota Lång edustaa.

Sulkapallo saa media-aikaa yleensä ihan minimaalisesti, vain helmikuussa SM-kisojen aikaan ja joskus jos joku on yllättänyt jossain kansainvälisessä turnauksessa. On siis ymmärrettävää, että ammattimaisia selostajia ei ole. Oli silti luokatonta, että aamulla kuunnellessani työmatkalla Långin matsin ratkaisuhetkiä selostus kulki näin: Lång syöttää..Rai...Lång...Rai...Lång...Rai ja Ville ratkaisee pisteen itselleen. Haloo! Peliä, jossa lyödään vuorotellen, ei voi selostaa kertomalla kuka lyö. En muista, että kertaakaan sulkapallon historiassa esimerkiksi linjatuomari olisi yllättäen syöksynyt kentälle lyömään väliin, joten kaikki kuulijat ymmärtävät, että pallo on vastustajalla, ellei toinen ole lyönyt palloa verkkoon tai ulos. Huomenna miesten kaksinpeli jatkuu ja vastus on astetta kovempi. Toivottavasti peli tulee vasta kahdeksan jälkeen, jotta on jo työmaalla telkan lähettyvillä.

6.8.08

Citius, Altius, Doupius

Jännittää. Olympialaisten odottaminen on melkein pahempaa kuin joulun odottaminen. Vielä huominen ja sitten koittavat avajaiset. Sadat liehuvat liput, hetki kun Suomi marssii stadionille Juha Hirven johdolla. Ohjelmanumeroita, joiden symboliikka ei ikinä aukea, mutta jotka huikaisevat taidokkuudellaan. Satoja urheilijoita, jotka ovat saavuttaneet paljon pelkästään pääsemällä kisoihin. Ja toki paljon urheilijoita, jotka ovat saavuttaneet paljon kyseenalaisin avuin. Dopingkohut ovat jo alkaneet, mutta se ei poista sitä tosiseikkaa, että olympialaisiin kokoontuu koko maailman urheilukerma, josta vain kuori on hapan. Suurin osa osallistujista on unelmoinut historiallisesta hetkestään avajaiskulkueessa juniorivuosista asti ja saavuttanut päämääränsä tinkimättömällä harjoittelulla ja lahjakkuudella. He eivät todennäköisesti nouse palkintopallille kuulemaan kansallislauluaan, mutta he edustavat maataan ylpeinä ja vilpittömin mielin.

Suurin osa suomalaisurheilijoista on vain osallistumassa, ei kamppailemassa voitosta. Mutta mitä sitten? Se, että on oman lajinsa paras ja voi edustaa sinivalkoisissa (usein mauttomissa) asuissa kansaamme, on jo enemmän kuin mihin yksikään kotikatsomoissa pystyy. Toki jokainen katsoja toivoo, että urheilija onnistuu, jopa yllättää ja tuo mitalin. Mitaleita vaan jaetaan niin harvalle. Osittain olympialaisten lumo perustuukin juuri siihen menneen maailman ihanteeseen kansoja yhdistävästä, rauhaa rakentavasta tapahtumasta. Nuoret kirkasotsaiset atleetit kokoontuvat yhteen tuomaan äänettömän tervehdyksen omasta maastaan. Menestyminen ei olekaan niin tärkeää, paitsi jos menestyy.

Vaan ajat ovat muuttuneet, rauhan puolesta en ole koskaan pelännyt kuten nyt avajaisten alla. Sotilaalliset turvatoimet eivät massiivisuudestaan huolimatta vakuuta. Pommi-isku Pekingissä olisi onnistuessaan lähes toinen 9/11. Ja toinen pelonaihe on kiinalaisten reagoiminen lukuisiin mielenosoittajiin, jotka halajavat länsimaisten journalistien helmoihin. Voisin melkein sanoa olevani yllättynyt, mikäli kisat saadaan vietyä läpi ilman mitään väkivaltaisuuksia. Vaikka sitä suunnattomasti toivonkin. En halua menettää uskoani olympialaisten koskemattomuuteen. Haluan jatkaa unelmointia hetkestä, jolloin itse olen avajaisissa - katsomossa.

4.8.08

Vanhusten hoidosta


Yleensä en ole juurikaan mennyt sorkkimaan vanhusten hoitoon tai eläkkeisiin liittyviä kysymyksiä, mutta eilen Vantaan Sanomissa oli kirjoitus, johon oli pakko kommentoida. Minä en ainakaan halua rahoittaa kenenkään pakonomaista kotona asumista (ja kutsua sitä kotihoidoksi) ja tarjota vaihtoehtona vain sairaalan vuodepaikkaa. On meillä muuhunkin varaa ja osaamista. Kuvassa Pälkäneen palvelutalo ja alla lehteen lähettämäni kirjoitus.
Ihmisarvo kunniaan palveluasumisella

Vanhusten hoito on yksi suurimmista kysymyksistä sosiaali- ja terveyspolitiikassa niin Vantaalla kuin koko Suomessa. Teemu Hiilinen vaati (VS 3.9.), että Vantaallakin tulisi vanhusten hoitoa kehittää enemmän kotihoidon suuntaan. Olen asiasta täysin eri mieltä. On totta, kuten Hiilinen sanoo, että kotihoito on tiettyyn pisteeseen asti halvempaa kuin laitoshoito, mutta onko se inhimillisempää ja onko vanhakantainen laitoshoito oikea vertailukohta? Miksi ihmisen on jaksettava kotona mahdollisimman pitkään omasta tahdostaan riippumatta, jos viimeiset vuodet voisi viettää helpomminkin?

Yhä useamman ikäihmisen kohdalla kotihoito tarkoittaa pitkiä yksinäisiä päiviä sekä rapistuvaa henkistä ja fyysistä kuntoa. Mikäli kaupungin toimesta halutaan turvata laadukas kotihoito ja muu toiminta, olisi järjestelmään panostettava hurjia summia. Monet ”kotihoidossa” olevat tarvitsisivat oikeasti omahoitajan, ihmisen, joka olisi läsnä vuorokauden ympäri. Lööppejä on helppo tehdä vanhustenkodeissa sattuneista laiminlyönneistä, mutta nimenomaan säästöjä hakeva kotihoito johtaa paljon laajemmalti luonnollisina pidettyihin onnettomuuksiin ja kuolemantapauksiin.

Sen sijaan, että uskotaan idylliin mahdollisimman pitkästä kotiasumisesta, tulisi Vantaan panostaa laadukkaaseen palveluasumiseen. Kodinomainen ympäristö, jossa kuitenkin on ateria-, liikunta-, kuntoutus- ja hoivapalvelut lähellä ja helposti saatavilla, on suurimmalle osalle vanhuksista paras vaihtoehto, mikäli asioiden hoitaminen yksin ei enää onnistu. Ja toisaalta on pidettävä huoli, että omaishoitajat jaksavat. Vapaapäivien tulee toteutua lainmukaisesti, eikä sijaishoidon järjestelyiden tule aiheuttaa ylimääräistä harmia.

Valtion asuntorahasto on nostanut palveluasumiseen suunnattuja investointitukia merkittävästi. On täysin mahdollista huomioida vanhusten erilaiset tarpeet asumisen suunnittelussa ja palveluiden kehittämisessä. Eikä palveluasuminen tarkoita vuodeosastoa, vaan uutta kotia. Esteetön ympäristö, säännölliset tapaamiset muiden ihmisten kanssa, monipuolinen päivätoiminta ja pätevät hoitajat takaavat mukavan ja inhimillisen vanhuuden.