29.12.08

Missä kuljimme kerran

Kävimme ex-tempore katsomassa Helsingin kaupunginteatterissa Finlandia palkittuun teokseen Missä kuljimme kerran pohjautuvan näytelmän. Ilkka Heiskasen ohjaama ja dramatisoima teos oli kyllä suoraan sanottuna minusta 70 euron väärinkäyttöä. En ole lukenut Kjell Westön kirjaa, mikä tietysti vaikeutti seuraamista, mutta ei näytelmän puhuttelevuus voi olla kiinni katsojan aiemmista luku- tai katsomiskokemuksista. Lavalla todella nimen mukaisesti kuljettiin kerran vähän siellä sun täällä.

Miehitys on hyvin nimekäs, tunnettuja ja tunnustettuja eturivin miesnäyttelijöitä vilisi lavalla. Useimmat kuitenkin hyvin ohuissa rooleissa. Hahmoja ja vuosikymmeniä juoksutettiin sellaisella vauhdilla, ettei pintaa syvemmälle päässyt oikein kukaan. Pekka Valkeejärvi ja selkeästi isoimmassa roolissa oleva Eero Aho tekivät kuitenkin kohtuullista jälkeä. Ahon pojasta kasvoi jotenkin ontuen mies ja elämän kolhuista sai jotain kuvaa, vaikkei se juuri ehtinyt liikauttamaan. Ursula Salo ja Niko Saarela tuntuivat toisella puoliajalla rakentavan oman pienen näytelmänsä muutaman kohtauksen ajaksi ja se olikin aidointa koko kolmetuntisessa.

Juonen kuljetus kertojan tuella ja repliikkien alkuun sijoitetut paikka- ja aikaselostukset olivat välillä kiusallisen teennäisiä. Pientä ihmestystä minussa herättivät myös naisnäyttelijät. Saattoi tietysti olla, että heille ei yksinkertaisesti oltu kirjoitettu tai ohjattu kuin kauniit sääret, mutta niin samasta puusta kaikki olivat, että puistatti. Vuokko Hovatta ei vaan kosketa, sille en voi mitään. Ääni on upea, mutta ilmaisu on pikkusievää ja siistiä. Ainoan poikkeuksen teki mainitsemani Salo, joka hetkessä sai roolinsa lentoon.

En siis hyvällä tahdollakaan voi sanoa tätä siirtoa kirjan sivuilta isolle näyttämölle onnistuneeksi. Olisi pitänyt rohkeasti kirjoittaa vielä enemmän kokonaan uutta tekstiä, joka olisi vain löyhästi nojautunut alkuperäisteokseen ja esityspaikaksi olisin valinnut intiimimmän pienen näyttämön. Lavastukseksi olisi hyvin riittäneet pelkät vanhat valokuvat, joita nytkin käytettiin onnistuneesti luomassa kuvaa Helsingin historiasta ja asukkaista. En ymmärrä miksi soppaan piti lisätä minuutiksi lavalle tuotuja rakennelmia. Puvustukselle pitää kuitenkin antaa tunnustusta, vaatteilla luotiin erittäin taitavasti ajankuvaa ja tuettiin näyttelijöiden muuten (ehkä) mahdotonta urakkaa. Ja yleissivistävänä pilkahduksena seurasin mielenkiinnolla kansalaisotakuvauksissa sipoolaisten punaisten merkittävää roolia. Huonostihan niille kävi helsinkiläisten valkoisten toimesta ja kai sitä Heiskanen osittain tahallaankin nosti esiin.

Jos siis joku on jo lippunsa varannut ja maksanut, niin suosittelen pikalukemaan kirjan (jos on lukematta), muutoin saattaa pitkästyä pahanpäiväisesti.

22.12.08

Joulutervehdys

Ups, emme lähettäneet yhtään joulukorttia. Ensin meni joulumerkillisten aika ohi ja sitten huomasin, ettei enää ehdi ykkösluokassakaan matkustamaan tuttavien ja sukulaisten laatikoille. Oikeasti hieman harmittaa, mutta mutta...Olemme hymyillen vastaanottaneet nipun kortteja; tonttuhattuisia lasten kuvia, itse tehtyjä ihanuuksia, yllätyksiä ja tietysti muutama arvailtava edukunnasta (niille pitäisi ostaa nimenselvennys leimasimet). Voin siis laskea suurin piirtein kuinka monta korttia olisin itse lähettänyt ja jälleen kerran lunastan sillä summalla vuohia, lääkkeitä ja muuta hyödyllistä johonkin kehitysmaahan. Näin kaikilla on hyvä joulumieli, eikä perinne katkea. Uuden vuoden lupauksena taas pyhästi vannon muistaa ystävänpäivän, pääsiäisen ja joulun kortit - ja sitten taas tuen viime tingassa kirkon ulkomaanapua. Ja olen tahtomattani ekologinen.

Oikein rauhaisaa, rentouttavaa ja maukasta joulun aikaa kaikille!

15.12.08

Nyt kelpaa syödä!




Vihdoin ja viimein on keittiöremonttimme kokonaisuudessaan valmis! Aslak ahersi viikonlopun aikana välitilaan tapetin ja pleksin paikoilleen ja tässäpä koko komeus on nähtävillä. Yllä siis nykyinen ja alla vanha versio. Toinen seinä ei näissä kuvissa näy. Seinä on edelleen oliivinvihreä, mutta isot vitriinikaapit matkasivat Sipooseen ja tilalle tuli katonrajaan lasiovilla varustetut yläkaapit. Pyöreä pöytä vaihtui ihanaan Aarikan löytöön, joka vie vähemmän tilaa. Kattolamppukin vaihdettiin valkoiseen "muovikäpyyn", joka sopii uuteen tyyliin hienosti.
Lähes uudenveroinen koivuviiluinen, jatkettava pyöreä pöytä on muuten myytävänä...Halkaisija 120 cm ja levitettynä ympärille mahtuu 6-8 henkeä. Että jos kiinnostaa, niin tarjoamaan vaan.

12.12.08

Joulujuhlahumua



Kahtena peräkkäisenä iltana on joulun tuloa juhlittu. Eilen vietettiin Latupuiston päiväkodin juhlia Rajakylän koululla. Muumilaaksolaiset, eli Eevin ryhmärämä esitti Tuiki tuiki tähtösen. Viime vuotiseen tapaan lapset lähinnä ihmettelivät ja äidit lauloivat. Tai Eevi itse asiassa lauloi, mutta huomattavan paljon normaalia hiljaisemmin. Lopun cresendo jäi harmillisesti uupumaan, sillä on yleensä herätetty ihastusta. Eevi kyllä halusi vielä takaisin lavalle muiden esitysten jälkeen vetäisemään soolokeikan. Meillä alkaa muodostua perinteeksi, että Emma on mukana juhlissa ja menee Eevin kanssa lavalle, niin minä saan kuvata ja vetistellä rauhassa katsomossa. Kuvassa ovat kolmantena oikealta.
Tänään oli sitten Itä-Hakunilan demareiden järjestämät "idän pienten yhdistysten" yhteiset pikkujoulut. Ihan hauska ilta. Minut yllätettiin totaalisesti iskemällä Lucia-vaatteet eteen ja väittämällä, ettei isommatkaan päättäjät ole ennenkään kieltäytyneet. Mikäs siinä sitten, onneksi oli tuo tähtityttökin mukana. Kaikki lauloivat Sancta Lucia på finska ja me nökötettiin lamppujemme kanssa. On siitä jo aikaakin, kun viimeksi olin Luciana. Tämä ei siis ollut mikään neitsytmatka, vaan ensimmäisen kerran olin Luciana tarhassa noin vuonna 1982 ja sitten yläasteella 1990, mikä ymmärettävästi oli näistä kolmesta pahin rasti.
Seuraavat pikkujoulut ovatkin vasta ensi tiistaina. Ne ovat yli yön ja aikuisten seurassa, joten jäänee kuvaamatta ja raportoimatta.

11.12.08

Lautakunnan toiseksi viimeinen

Eilen oli vapaa-ajan lautakunnan toiseksi viimeinen kokous. Iloisissa tunnelmissa kokoustimme hyvin tiivistahtisesti Nygårdin kartanolla Sotungissa. Paikka on aivan upea juhlapaikaksi, mikäli sijainti "middle of no-where" ei häiritse.

Mutta kokousantiin, joka oli muutakin kuin jouluruokaa. Kuulimme mm. selvityksen virkamiestyöryhmän etenemisestä kaupungin myöntämien erilaisten avustusten suhteen. Vuoden alussa asetettiin työryhmä ensin perkaamaan koko meidän toimialamme alaiset avustukset ja seuraavaksi jonon jatkoksi lisätään sosiaali- ja terveystoimen avustusmuodot. Tähän mennessä kaikki summat ja prosessit on koottu yhteen hyväksi paketiksi, josta on helppo muodostaa kuva järjestöjen/yhdistyten/muiden toimijoiden sillisalaatista. Uusien lautakuntien aloittaessa alkaakin varsinainen poliittinen työ, eli avustusten kriteerien määrittely, painopisteiden hakeminen, jakotapojen pohdinta ja ylipäätänsä määrittely mikä on laskettavissa kaupungin avustukseksi ja mikä ei. Esityksestäni päätimme, että työryhmään valitaan mahdollisimman pian muutama luottamushenkilö ja tarvittaessa jokunen järjestöedustaja, ja he saavat aloittaa työn pikimmiten. Sitova aikataulu on vuoden 2009 loppuun ja uudet ohjeistukset astuvat kaikilla tahoilla voimaan 2010. Tavoitteena on tietysti helpottaa hakijoiden arkea, ideoina on jo ollut yhtenäinen hakuportaali, kuititon tilitys jne. Olen aika varma, että rauhassa ja perusteellisesti tehtävä työ tuottaa hyvän tuloksen.

Annoimme myös lausunnon Vantaan maahanmuuttajapoliittisesta ohjelmasta, joka on ihan Suomen huipputasoa. Asiantuntijoiden mukaan ylipäätänsä maahanmuuttaja- ja kotouttamispolitiikka on Vantaalla aina ollut muita edellä. Ihan kaikkea demarit eivät siis ole ryssineet :) Vapaa-ajan toimen näkökulmasta on tietysti tärkeä huomioida palvelutarjonnassa maahanmuuttajien muuta väestöä korkeampi työttömyysaste ja miesten ja naisten osallistumisen erot. Lasten ja nuorten harrastusten kohdalla pitää muutoinkin olla aina tarkkana, että emme ohjaa tarjontaa, liikuntapaikkarakentamista, avustamista jne. vain pojille, mutta maahanmuuttajien kohdalla tähän seikkaan pitää usein kiinnittää vielä erityistä huomiota.

Liikuntapaikkasuunnitelmakin meillä oli listalla jo toistamiseen. Nyt kuulimme yhteenvedon annetuista lausunnoista, mutta aikaa keskustelulla ei juuri ollut. Ja muutama merkittävä, kuten Espoon kaupunki, antaa vielä odotuttaa lausuntoaan, joten palaamme asiaan tammikuussa. Kuten myös kaupungin tukemien kulttuurilaitosten osalta. Laitosten osalta on tehty uraauurtava selvitys, johon on luotu omia tutkimusmenetemiäkin. Selvityksellä haettiin laitosten kesken mitattavia ja vertailtavia asioita perinteisten lukuihin tuijottamisten sijaan. Lehdistöseurannan, asukaskyselyiden, kulttuuritoimen johtoryhmän ja tietysti laitosten omien arvioiden perusteelta olemme saaneet erittäin kattavan raportin toimijoiden nykytilasta ja tietysti tehty työ pitää huomioida avustusten uudistustyössä.

Tällaisia tällä kertaa, viimeinen kokous on sitten tammikuussa.

9.12.08

Matkatunnelmia


Jalat ja mieli ovat vielä Roomassa. Neljä päivää oli aika lailla juuri sitä mitä etukäteen osasin odottaakin. Aikamatkailua parin tuhannen vuoden säteellä ja erittäin hyvää ruokaa. Käveltyä tuli 6-10 kilometriä päivässä, mikä on aivan liikaa Hakaniemeen tottuneille jaloille. Sisukkaasti kuitenkin painelimme paninien ja italialaisen jäätelön voimin pikkukujalta toiselle jos kolmannellekin. Valtavilla joulumarkkinoilla Piazza Navonalla poikkesimme useampaankin otteeseen kulkiessamme johonkin suuntaan, mutta väen paljous oli jo niin ahdistava, että todellakin vain poikkesimme nauttimassa tuoksuista ja valoista.

Toki kiersimme ihastelemassa ja ihmettelemässä "pakolliset". Siis muun muassa Vatikaani museo, Colosseum, Forum Romanum, Piazza del Popolo, Pantheon ja Pietarin kirkko, joka Aslakin sanoin ottaa ihmisestä ilmat pihalle. Paavi jäi vielä näkemättä, vaikka oppaamme herra Berlitz sanoikin, että sunnuntaisin puolilta päivin hän näyttäytyy yhdessä ikkunassa lausuen siunauksen Pietrin kirkon aukiolla seisoville. No, emme menneet sunnuntaina bongailemaan, joten ainakin se jäi seuraavaan reissuun.

Kulinaristisesti matka oli täysi kymppi. Pääsin maistamaan aivan taivaallista artisokkaa, joka oli valmistettu kokonaisena uunissa ja maustettu pääasiassa vain oliiviöljyllä. Ja jo mainitut jäätelöt ovat mielestäni aivan omaa luokkaansa. Ja tietysti pizzaa, pastaa ja parman kinkkua monessa muodossa. Yleensä lyhyillä matkoilla onkin vain se ongelma, että ehtii syödä liian vähän.

Mikään shoppailupaikka Rooma ei hintatasonsa puolesta ole. Tai riippuu tietysti omasta palkasta. Monen kenkäkaupan edullisimmat läpärit olivat himpun verran yli satasen. Eeville yritin etsiä juhlakenkiä, mutta kun halvimmat olivat 70-80 euroa, niin totesin tarhatossujen ajavan itse asiassa asian aivan hyvin. Vaatteet kulkivat samoissa luvuissa, mutta niiden vielä suurempi ongelma löytyy edellisestä kappaleesta. Jos elää syödäkseen, kuten allekirjoittanut, voi unohtaa italialaiset ihanuudet vaatekaapistaan.

Muutama huomio vielä loppuun. 1) Tänä vuonna olemme vierailleet Pariissa ja Roomassa kesän autoreissun lisäksi. Siis jonkin verran empiiristä tuoretta tietoa on tullut kerättyä julkisista kulkuneuvoista. Suomalaiset eivät ole väitteistä huolimatta yhtään sen hiljaisempia tai töykeämpiä metroissa tai muissakaan kulkupeleissä kuin muutkaan eurooppalaiset kulkijat. Ei yksin matkustava italiaanokaan hymyile tai rupattele, vaan tuijottaa tyhjyyteen tai kynsiinsä. Samoin kulkiessaan kiireessä kadulla. 2) Taas lensimme jonkun nimiselle kentälle Siis tällä kertaa Leonardo da Vincille. Lähes kaikilla lentokentillä on nimi ja usein jonkun edesmenneen merkkihenkilön mukaan, esim. Charles de Galle, JFK jne. Olisi siis aika saada myös Helsinki-Vantaalle osuva nimi. Olen pohtinut, että hyvä vaihtoehto olisi Suomen maailmankartalle juossut Paavo Nurmi. Ajatelkaapas, Paavo Nurmen kansainvälinen lentokenttä, joka luontevasti lyhentyisi Nurmikentäksi :)

4.12.08

Sinne minne kaikki tiet vievät


Huomenna tähän aikaan olemme Aslakin kanssa ikuisessa kaupungissa, siis Roomassa, kuten valistuneemmat lukijat jo varmasti keksivätkin. Pitkä viikonloppuloma kahdestaan tulee juuri oikeaan saumaan. Mitenkään vähättelemättä Eevin eloisaa seuraa.
Olen kerran aiemmin käynyt ihmettelemässä länsimaisen kulttuurin, demokratian, sodankäynnin ja arkkitehtuurin syntysijoja. Matka vaan sattui olemaan luokkaretki 1992, jolloin mielessä oli paljon muuta kiinnostavampaa kuin ajan syömät monumentit. Paljon on silti mieleenjäänyt, kuten Pietarin kirkossa Jeesus-avaimenperiä myyvät nunnat ja lukuisat legendat maailmanlopun ennusmerkeistä. Tarina kertoo muun muassa kuinka maailma tuhoutuu, kun Marcus Aureliuksen ratsastajapatsaasta häviää viimeinen häivä kultauksesta. Katselimme tyhjää jalustaa, kysyimme missä M.Aurelius mahtaa olla ja opas kertoi patsaan olevan kullattavana. Sama toistui Maria Maggiatoren kirkossa, jossa on jokaisella Paavilla oma kuvapaikka. Paikkojen loputtua jälleen koittaa infernaalinen tuho. Ja kun kysyimme kummallisen näköisistä ulokkeista, niin kuulimme niiden olevan juuri rakenteilla olevia lisäpaikkoja Paaveille. Käyntini jälkeen porukkaan ei ole lisätty kuin Wojtyla, joten uskoisin elämän jatkuvan ainakin meidän lomamme ajan :)
Millään ei nyt jaksaisi olla työpäivää loppuun, niin täpinöissäni odotan matkaa. Vaikka ilmat muutoin eivät ole kaikista suotuisammat, niin joulun alla on aina mahtava matkustaa katolisiin maihin. Meidän valoviritelmiä ei kehtaa Italiassa edes kutsua joulukaduiksi. Ja ruoka tietysti on oletettavasti hyvää. Jokunen joululahja pitäisi myös bongata, mutta niistä en stressaa, kauppakeskuksia näkee ihan Vantaallakin.
Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille! Ollaan ylpeitä maastamme ja sen juhlivista edustajista, jotka saattavat käyttää kalsareita tai sitten eivät.

2.12.08

Eka valtuustoryhmä

Meillä oli tänään valtuustoryhmän järjestäytymiskokous. Ja minut valittiin ryhmän 2. varapuheenjohtajaksi! Ehdotus ja lopulta valinta tulivat ihan puskista. Tai ei varmaan jollekin porukalle, mutta minulle itselleni. Olin pohtinut ja etukäteen ehdotellut ihan muita nimiä, enkä ollut edes ajatellut mahdollisuutta olla itse ryhmän puheenjohtajistossa. Mieluisa yllätys tietenkin. Nyt vaan on hassu olo, kun yleensä on kuitenkin ensisijaisesti hakenut/pyrkinyt johonkin paikkaan, jolloin on ollut edes ohuet tavoitteet mielessä valmiina, mutta nyt on ihan H-moilasena. Toki nopsasti voi kehitellä paljonkin yleisluontoisia asioita, joihin voi panostaa ja tuoda osaamistaan, mutta mitään selkeää linjaa ei ihan minuutissa ehtinyt muodostua. Kyllä nyt jänskättää mitä tulevat viikot ja kuukaudet tuovat tullessaan. Ihan selvää kuitenkin oli, että puheenjohtajisto tekee töitä yhdessä, eli mistään muodollisesta "pakko tääkin on valita" ratkaisusta ei ollut kyse. Ryhmää vetää jatkossakin Sirkka-Liisa Kähärä ja 1. varapuheenjohtaja on Jukka Hako. Aivan loistavia valintoja kumpainenkin ja triona olemme varmasti monipuolinen otos vähän sitä sun tätä.