Hyvää laskiaista! Takana on erinomainen viikonloppu vaalityön kannalta. Lauantaina ajeltiin ympäri Itä-Uusimaata. Lapinjärvi ja Askola olivat sympaattisia, ihmisiä aika vähän, mutta vilpittömän ilahtuneita tavatessaan kotinurkillaan vaalityöntekijöitä. Porvoon torilla odotetusti olikin enemmän vilinää ja keskusteluakin alkoi syntyä. Filosofista pohdintaa valtion määrittelystä, avautumista puolueiden rapautumisesta ja toki kysymyksiä Helsinki-Sipoo rajakysymyksistä. Valtaosa on kanssani samoilla linjoilla, että lounais-Sipooseen pitää saada tiiviimpää asutusta ja mahdollisuudet raideliikenteen kehittämiselle. Hienoa olisi, jos Sipoon kykyihin maankäytön, kaavoituksen ja toimeenpanon osalta voisi luottaa. Yleiskaava vasta hyväksyttiin viime viikolla, vielä on matkaa.
Tänään puolestaan pystytettiin mehupiste ja ongintateltta Mäntsälään, jäähallin pulkkamäen kupeeseen. Lapsiperheitä oli PALJON. Lämmintä mehua ja korvapuusteja jaettiin toista sataa. Erittäin hyviä keskusteluita lapsiperheiden asioista ja toki muutakin. Lasten päivähoidon subjektiivisesta oikeudesta ei yllättäen kovin monen kanssa tullut juttua, mutta ne jotka asian toivat julki, kannattivat nimenomaan valinnanmahdollisuuksien lisäämistä. Itse olen samaa mieltä. Subjektiivista oikeutta ei pidä poistaa, vaan lisätä perheille aitoja vaihtoehtoja lasten hoidon järjestämiseen. Avoin päiväkotitoiminta, erilaiset kerhot, päivähoitomaksujen suurempi jousto jne. auttaisivat jo montaa perhettä, jossa lasten päivähoidolle ei ole sairauksien, työttömyyden, päihdeongelmien tms. tuomaa syytä. Isommat sisarukset saisi osittain hoitoon, jolloin aikaa esim. vastasyntyneen kanssa jäisi enemmän ja omiakin "akkuja" saisi ladata. Nykyisellään on vähän tuurista kiinni onko lähiseudulla tarjolla muuta kuin perinteistä kokopäivähoitoa.
Eräs nainen toi myös esiin huolen murrosiän ylittäneiden "erityislasten" kaipaaman tuen puutteesta. Kaikki sairaudet eivät sinällään olisi este itsenäistymiselle, mutta nuoret kaipaavat vahvaa ohjausta ja tukea, lähes 24h. Laitoshoito ei kuitenkaan ole oikea osoite, vaan tavoitteena tulisi olla itsenäinen asuminen, opiskelu ja lopulta työllistyminen. Kyseessä on toki aika marginaaliryhmä, mutta ei ole inhimillisesti katsoen oikeudenmukaista jättää koko taakkaa vanhempien kannettavaksi. Eikä vanhempien alituinen läsnäolo aina paranna tilannetta, päinvastoin. Asiaa täytyy ajan kanssa pohtia ja mutustella, joku järkevä ratkaisumalli löytyy varmasti ja eikun sitten ideaa myymään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti