Pikku hiljaa on saatava taas rutiineista ote. Tai eihän se mikään pakko ole, mutta itsestä tuntuu helpommalta kun on pää täynnä arkisia asioita joita "on pakko tehdä". Blogin lasken yhdeksi sellaiseksi asiaksi, vaikkakin postailu on ollut enemmän rentoutumista ja tiedottamista kuin pakkopullaa.
Heta toki pyörii mielessä koko ajan, mutta tämä ei ole vertaistukiryhmä eikä sosiaalipornoa, joten pitäydyn valitsemallani linjalla. Kirjoitan mitä mieleen tulee. Tai siis tässä tapauksessa en kirjoita, koska mieleen tulee Heta, varsinkin kun viimeisessä päivityksessä on vain pikku akan kuva. Tosin kirjoittaminen tuntuu hankalalta, mikään ei tunnu kovin merkitykselliseltä, tai ainakaan niin merkitykselliseltä, että jaksaisin asialle uhrata kahta ajatusta enempää. Sen on tainnut valitettavasti joutua töissäkin joku huomaamaan. Olen kyllä hoitanut sen mitä on pitänytkin ja on ollut oikesti kiva olla toimistolla menneellä viikolla, mutta vähän harhaillen päivät kuluvat.
Kaksi viikkoa vietettiin Kreetalla. Oli ihanaa. Eevistä kehkeytyi varsinainen norppa. Eikä edes mukulakivet polvien alla haitanneet altaalle ja rantaan konttaamista. Laittelen kuvia, kunhan saan aikaiseksi etsiä kameran piuhan.
Matkan aikana rakas hallituksemme oli pannut tuulemaan ja tehnyt mielenkiintoisia ratkaisuja mm. ratahankkeiden ja päivähoidon osalta. Tosin vähän ihmetyttää ihmisten reaktiot. Onko kaikkiin uutispätkiin löydetty vain oppositiopuolueita äänestäneitä, vai eivätkö ihmiset todella ymmärrä, että äänestämällä oikeistolaista politiikkaa he saavat oikeistolaista politiikkaa? Vähän olen toki kyynisessä mielentilassa, mutta välillä tuntuu, että on aivan oikein jos ihmisten näpeille napsahtaa ja oikeustaju joutuu punnitukseen. Vielä kun Vihreät olisivat suoraselkäisiä ja vastaisivat linjastaan rehellisesti, joko olet mukana tai et ole - nyt he ovat. Politiikka ei ole aina helppoa ja teoreettista.
Se siitä, kaksi ajatusta ylittyi. Jatkan Suomi-Serbia matsin kuuntelemista. Kiitos maksullisten kanavien.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti