27.10.08

KIITOS!


Olipa huima ilta eilen. 450 ääntä ja nyt olen uusi valtuutettu! Kiitoksia todella paljon kaikille minua nyt ja vuosien varrella tukeneille! Olo on aika höttöinen, eikä vielä ihan tajunnassa ole mitä on tapahtunut, mutta hyvältä tuntuu!
Seurasin tuloksia ensin kotona ja sitten lähdin Helsinkiin juhlimaan. Aihetta juhlaan ei Demareilla pääkaupunkiseudulla varsinaisesti ole, kun paikkoja menetettiin vähän joka paikassa. Täytyy tulevina päivinä tutkia tarkemmin Vantaankin tulosta ja palata aiheeseen - nyt hetken vielä nautiskelen valtaisasta luottamuksen osoituksesta, jonka eilen sain.
Erityiskiitokset kuuluvat tietysti tukiporukalle ja Rajakylän asukkaille, naapureilleni. Sain Rajakylästä 144 ääntä, mikä tarkoittaa tämän äänestysalueen ykköspaikkaa ja luo toki paineita toimia konkreettisesti alueemme hyväksi. Odotuksia varmasti on. Onneksi töitä tehdään kuitenkin porukalla.

21.10.08

Viimeistä viedään

Ennakkoäänestys on päättynyt ja vilkasta oli. Suunta näyttää hyvältä, vaikkakin Vantaalla prosentti oli 18,5, eli selvästi alle koko maan ennakkoäänestysprosentin. Mutta ei kannatakaan vertailla koko maahan, sillä Vantaahan otti 2004 vaaleissa kyseenalaisen kunnian olla hännänhuippu äänestysaktiivisuudessa. Viime vaaleissa vain 50,8% vantaalaisista käytti äänioikeuttaan. Nyt ollaan kuitenkin hienoisessa nousussa. Uskaltaisin jopa veikkailla, että ei tämä ainakaan rökäletappiota voi ennustaa meille.

Oma vaalityöni on ensi viikonlopun lehtimainosta lukuunottamatta tehty. Huomenna meillä on vapaa-ajan lautakunta ja torstai aamuna kukonlaulun aikaan suuntaan lentokentälle. Koko vuonna minulla on 3 pidempää työmatkaa ja tietysti yksi osuu pahimmalle mahdolliselle viikonlopulle. Palaan Barcelonasta kansainvälisen kattojärjestömme UNI:n nuorten konferenssista sunnuntaina. Mikäli ilmat suosivat, palaan kotiin sopivasti ennen vaalilähetysten alkua. Jännitän tuloksia sitten pienimuotoisissa vaalivalvojaisissa kotosalla. Eevi ja Aslak lähtevät huomenna Lappiin ja palaavat vasta maanantaina, joten tuloksesta riippuen joko korkkaan skumpat tai mökötän yksikseni.

Summa summarum, nyt on kaikki muiden käsissä. Olen tehnyt asukaskyselyn, jakanut mainoksia, suunnitellut lehtimainoksia, jutellut ihmisten kanssa sateessa ja auringossa, vastaillut sähköposteihin ja yrittänyt olla oma itseni - muuhun ei näillä rahkeilla pysty, toivon tietysti kädet kyynerpäitä myöden ristissä, että se riittää valtuustopaikkaan. Toivottavasti noin 280 vantaalaista uskoo kykyihini kuten minä :)

Tärkeimmät asiat vielä kerran:
1. Asumisen on oltava järkevän hintaista, meidän on jatkossakin tarjottava erityisesti perheille ja työuraansa aloittaville nuorille kohtuuhintaisia vuokra- ja asumisoikeusasuntoja. Kunnan on rakennettava vanhusten palveluasuntoja.

2. Lasten ja nuorten palveluihin pitää panostaa, meillä ei enää ole muita vaihtoehtoja, kuin turvata tasapainoinen elämänalku pienimmille kuntalaisille. Asteittain on siirryttävä maksuttomaan päivähoitoon ja eheytettyyn koulupäivään.

3. Täydennysrakentamisella ja kunnostamisella on parannettava vanhojen asuinalueiden asemaa ja viihtyisyyttä. Esimerkiksi terveysasemien ja koulujen taso ei saa riippua asuinalueesta, vaan vantaalaisia pitää kohdella tasa-arvoisesti.

4. Lähiliikuntapaikat, ulkoilureitit ja uimahallit ovat Vantaan liikuntapalveluiden ydintoimintaa, joka palvelee monipuolisesti kaiken ikäisiä. Tästä pidän kiinni tulevaisuudessakin.

5. Tulevaisuutemme joukkoliikenne on raiteilla, olipa kyseessä Marja-rata tai metron jatkaminen, niin minä tuen. YTV:n maksujärjestelmän tulee perustua matkan pituuteen, ei kuntarajoihin. Liityntäparkkeja on rakennettava lisää.

15.10.08

Mukavaa!

Onhan vaalitilaisuuksia ollut jo useampia, mutta eilen kunnolla alkoivat kauppojen kulmilla seisoskelut. Tänään oltiin vaaliauton ja soppatykin kanssa Länsimäessä. Ehdokkaita ja asukkaita oli paljon. Soppa oli jaettu 50 minuutissa, mikä on ehkä uusi ennätys meidän Alepalla. Paljon oli tuttuja ja onneksi ihan uusiakin kasvoja, joista yllättävän moni tuli nimenomaan minua jututtamaan. Nyt voi sanoa, että onneksi Kimmo Kiljunen on Genevessä :)

Eilinen ei ollut ihan samanlainen succé. Olin Ilolassa yksin. Siis ei muita ehdokkaita, vain minä, vaaliauto kahden talkoolaisen kera ja vesisade. Jalat kastuivat ja palelsi, mikä tiesi kurkkukipua tälle päivälle. Olin puhumassa 50:lle eläkkeensaajalle puolilta päivin ja sen jälkeen ääni olikin melkein kaput. Ei oikein olisi varaa nyt sairastua...Olo on onneksi sellainen, että luulen tilanteen korjaantuvan yöunilla.

Päivällä soitteli myös Vantaan Sanomien toimittaja Hakunilan uimahalli asiasta (edellisessä postauksessani). Kyseli taustoja ja miksi me vastustamme hallin myymistä yksityiselle toimijalle. Puhuttiin pitkään ja sitten hän ikäänkuin yhteenvetona kysyi: "Niin, siis teidän mielestä tästä asiasta pitää ensin tehdä päätös?" Vastaa siinä sitten kohteliaasti ja sivistyneesti. Kyllä, minun ja muiden lautakuntamme demareiden (ainakin) mielestä investointisuunnitelmasta ja talousarvioesityksestä pitää olla jonkun lautakunnan päätös. Eikä tehtyä päätöstä voi toisen toimialan virkamies muuttaa ilman poliittista käsittelyä. Mitä ihmettä me muuten tekisimme poliittisesti valituilla luottamushenkilöillä? Saas nähdä mitä viikonlopun lehdessä lukee. Vaalityön kannalta olen luonnollisesti vain tyytyväinen, että tämä hässäkkä osui juuri tähän ajankohtaan.

Huominen ilta menee kokouksessa, perjantai naapurin tupareissa ja viikonloppuna sitten taas pyöritäänkin sopan ja kahvin kanssa Hakunilassa, Tikkurilassa ja Rajakylässä. Ja lisäksi käyn äänestämässä - itseäni!

Ps. Hyvää Hetan ja valkoisen kepin päivää kaikille - vaikka ilta onkin jo pitkällä.

12.10.08

Uimahalli EI ole myynnissä

Perjantain Hesarissa oli iso juttu Vantaan ensi vuoden talousarviosta. Kuva oli uimahallista ja teksti kuului vapaasti niin, että Vantaan etsii Hakunilan uimahallille ostajaa, tilojen vuokraaminen ulkopuolisille toimijoille on jo tavallista Espoossa. Tämähän oli ihan puppua. Vantaan vapaa-ajan lautakunta tai mikään muukaan instanssi ei ole kertaakaan käsitellyt Hakunilan uimahallin myymis- tai vuokraamissuunnitelmia. Päinvastoin, liikuntatoimen investointisuunnitelmassa jälleen vahvistimme korjausaikataulun.

Tänään aamupäivällä Finlandia Trophyssä törmäsin vielä liikuntatoimenjohtaja Hannu Vikmaniin, joka vahvisti, että kertaalleen Kokoomuksen valtuustoryhmän pj. Heikki Heinimäki oli myymistä väläyttänyt ja Vikman oli torjunut asian saman tien. Olisi täysin tuoreen ja hyvin käyntiin lähteneen liikuntastrategiamme vastaista myydä kaupungin liikuntatiloja. Vieläpä itäisimmältä Vantaalta, jonne ei jäisi näin ollen yhtään kaupungin sisäliikuntatilaa, jollei koulujen saleja lasketa. Vasta vajaa vuosi sitten esimerkiksi päätimme myöntää kaikille yli 70-vuotiaille vapaan (maksuttoman) käyttöoikeuden kaupungin liikuntatiloihin, mikä siis idässä tarkoittaa vain Hakunilan uimahallia ja yhtä kuntosalia.

Soitin eilen Hesarin toimitukseen, josta luvattiin tehdä oikaisu. Oikaisuthan ovat kärpäsen kakan kokoisia, eli vahinko ei välttämättä korjaannu - eikä varsinkaan nyt, kun edes oikaisua ei ollut lehdessä. Tutkin tietysti tarkkaan vielä huomisen lehden ja todella toivon, että täysin perätön teksti korjaantuu. Vapaa-ajan lautakunnan sosialidemokraattinen ryhmä ei missään tapauksessa tue Hakunilan hallin myymistä, vaikka ajatus Kokoomuksen porukoissa saisikin tuulta allensa. Varsinkin vaalien ollessa näin lähellä, voisi Kokoomusjohto tulla reilusti esiin ajamiensa asioiden kanssa, eikä läväytellä niitä päämedioihin ikäänkuin päätettyinä faktoina.

10.10.08

Pumpulista Nobeliin

Kovin kauan ei rauhallinen rinnakaiselo Villa Pumpulissa onnistunut, valitettavasti. Eilen aamuyöllä joku naapureista oli soittanut poliisit ja talo tyhjennettiin. Tänään tilakeskus oli jo vaihdattanut lukot ja talo on hetki sitten tulleen tiedon mukaan edelleen tyhjillään. Rauhallisesti nuoret olivat poistuneet, kuten lupasivat, mutta tärkeämpää olisi ollut oleskella rauhallisesti. Välit naapureihin ovat arvatenkin tulehtuneet ja vastustus on entistä ärhäkämpää. Mikäli taloa tulevaisuudessa esitetään nuorten omaan käyttöön heidän omien suunnitelmiensa mukaisesti, tulee valitusten määrästä varmasti suuri. Terveystarkastaja tulee maanantaina tekemään mittauksia ja kuntoselvitys etenee huomattavasti. Samoin tietysti arviot kunnostuksen kustannuksista.

Muilta uutisiltaan päivä on puolestaan on ollut loistava; Ahtisaari sai vihdoin ansaitsemansa Nobelin rauhanpalkinnon. Itse hän arvioi Namibian olleen ratkaiseva tekijä, mutta minä korostaisin toimintaa Kosovossa. Luulen, että meillä ei edes oikein ymmärretä Ahtisaaren kansainvälistä osaamista ja arvostusta. Ehkäpä tilanne nyt korjaantuu. Ulkonäkö ei todellakaan ole politiikassa merkittävää, kun mennään lööppejä syvemmälle. Kai tämä sama koskee Halosta...

7.10.08

Latupuistoon uimala!

Olen muutaman päivän pyöritellyt mielessäni erilaisia tapoja parantaa oman asuinalueemme viihtyisyyttä ja pohtinut ristiriitoja asukkaiden toiveiden ja kaupungin suunnitelmien välillä. Yksi selkein on Latupuiston alue. Kyseessä on useampaan tiehen rajautuva metsikkö, jossa nykyisellään on ulkoilureitti, crossipyörille sopivia monttuja ja muuta virkistysaluetta. Yhdeltä reunalta alue loppuu liikunta"puistoon". Heittomerkit siksi, että urheilukenttää, tenniskenttiä tai ulkoilureittejä ei ole kunnostettu miesmuistiin. Lähituntumaan rakennettiin reilu vuosi sitten skeittialue ja rantalentiskentät. Siis voidaan puhua jo lähiliikuntapuistosta. Kunnostuksen puutteelle selityksenä on aina alueelle hyväksytty kaava, joka odottaa toteutumistaan. Tenniskentät poistuvat ja tilalle tulee kevytrakenteinen futishalli. Samalla kunnostetaan pururatoja, huoltorakennus ja urheilukenttä ja tehdään maisemointitöitä. Vajaan kilometrin päässä tästä on Campo sportcenter, jossa on sulkapallo-, salibandy- ja tenniskentät ja minigolf.
Väliin jäävälle alueelle, metsikön tilalle on suunniteltu asuntorakentamista.

Lähes kaikki yhdistykset mitä nyt kuvitella saattaa, ovat ottaneet negatiivisen kannan asuntorakentamiseen ko. alueelle. Täydennysrakentamista tarvitaan, siitä ei pääse mihinkään, mutta löytyisikö vielä joku muu ratkaisu? Tuntuu järjettömältä toteuttaa suunnitelmat, joita lähes kaikki alueen asukkaat, työntekijät ja yhdistykset vastustavat. Mutta mitä muuta alueelle tehtäisiin? Joku vaihtoehto pitää tarjota.

Pamahti tuossa sitten mieleeni niinkin suureellinen idea, kuin maauimala. Sijainti olisi mitä mainioin, jopa parkkipaikat ovat kaavassa valmiina, koska liikuntapuisto niitä tarvitsee. Uimala varmasti vähentäisi Kuusijärven ylikäyttöä ja tarjoaisi tietysti erikoislaatuisen lähipalvelun. Käyttäjäkuntaa riittäisi, sitä en epäile, mutta kustannukset ovat tietysti kovat. Mutta unelmiahan pitää olla. Voin jo mielessäni nähdä kaiken kansan liikuntapalveluista koostuvan keitaan, jossa kaikenikäiset voisivat kokoontua yhteen. Metsiköstä jäisi hyvä suoja teiden varsille, mutta varsinaiselle uimala-alueelle pitäisi tietysti suunnitella Kumpulan kaltainen nurmialue. Ohjattua vesiliikuntaa, uimakouluja, leikkipaikka ja viihtyisä kahvila...

Toki maauimalakin veisi tilan ulkoilureiteiltä ja päiväkotien metsäretkiltä, mutta uskoisin, että moni asuntorakentamisen vastustaja olisi valmis kannattamaan liikuntapuiston jalostamista tavalla, joka ei ole mieleen tullutkaan. Ja minun mieleeni ei tule yrittäkään laskea idealle hintaa ja vuosittaisia kuluja, mutta jos ihmiset suhtautuvat tosissaan hiihtoputkiin ja ylisuuriin ostoskeskuksiin, niin miksei maauimalaankin. Siinä vasta olisikin imagoarvoa!

5.10.08

Vanhat asuinalueet uuteen loistoon

Toteutin Länsimäen ja Rajakylän asukkaille asukaskyselyn lokakuun alkupuolella. Kyselyn tavoitteena oli kartoittaa asukkaiden tyytyväisyyttä alueemme nykyisiin palveluihin, kehittämiskohteita ja nimenomaan tärkeysjärjestystä tulevia hankkeita varten. Tänään oli tulosten julkistamis- ja keskustelutilaisuus Länsimäen järjestötilalla, johon jokunen asukas onneksi saapui paikalle.
Vastauksia kertyi 136, noin 60 % Rajakylästä ja 40 % Länsimäestä. Suurin vastaajaryhmä olivat 30-40 vuotiaat perheelliset. Vastausten perusteella kolme selkeästi eniten käytettyä julkista palvelua ovat terveys- ja sosiaaliasema, kirjasto sekä hammashoitola. Tyytyväisyyskysymyksessä ykköseksi kiri kirjasto, jonka ystävällistä henkilökuntaa kiiteltiin ihan erikseen. Kakkoseksi nousi julkinen liikenne, joka osaltaan tietysti selittyy metron läheisyydellä ja kolmannen sijan jakoivat terveysasema sekä ulkoilureitit/muut liikuntapaikat.

Mielenkiintoisin osa kyselyssä on tietysti uuden valtuustokauden alkaessa parannusta vaativat palvelut ja niiden tärkeysjärjestys. Jopa 65 % vastaajista piti liikenneturvallisuutta alueemme suurimpana heikkoutena ja seuraavina tulivat terveysasema ja liikuntapaikat. Itse tulkitsisin samojen vastausten nousemisen sekä tyytyväisyys- että tyytymättömyys puolella niin, että käytön ollessa satunnaista kaikki on ok, mutta säännöllisesti asioidessa tai harrastettaessa puutteet alkavat häiritsemään.
Priorisoinnissa ykköseksi nousi henkilökunnan määrän lisääminen kaikissa peruspalveluissa, päivähoidosta nuorisotaloon ja terveydenhoitoon. Huoli lapsista ja nuorista on suuri. Samaan huoleen liittyi monen kommentti liikennenopeuksien rajoittamisesta, teiden kunnossapidosta, valaistuksesta ja kävelyteistä. On ehdottoman tärkeää myös kyselyyn vastanneiden mielestä rakentaa Maratontien ja Länsimäentien risteykseen liikenneympyrä viivyttelemättä. Moni esitti myös hidasteita, valvontakameroita tai läpiajokieltoa Maratontielle. Paheksuntaa herätti julkisen liikenteen kaahailu ko. tiellä.

Puolet vastaajista nosti tärkeysjärjestys listalla kolmanneksi yleisen siisteyden ja viihtyvyyden lisäämisen, mutta vielä useampi viittasi siihen kommenteissaan. Kuten monella muullakin Vantaan vanhemmalla asuinalueella, kaikki on periaatteessa hyvin, julkiset ja yksityiset peruspalvelut löytyvät, mutta kaikki tuntuu olevan vähän tuuliajolla. Yhteisestä ympäristöstä ei viitsitä huolehtia, kun ei sitä tee kaupunkikaan. Lajittelupisteet ovat vaillinaisia, leikkipuistot osittain retuperällä, aidat korjaamattomia, lähiliikuntapaikkoja ei ole kunnostettu vuosiin ja liikekiinteistöt lähimaastoineen ovat useimmille luotaantyöntäviä. Tälläkö rakennetaan Vantaan vetovoimaisuutta? Kunnossapito on joka tapauksessa halvempaa kuin peruskorjaaminen, joten olisi korkea aika tehdä asuinalueistamme viihtyisiä, siistejä ja eri ikäisten tarpeet huomioivia yhteisöjä, joiden palvelutarjonta on varmasti oikein mitoitettua. Minulla on nyt aikaisempien teemojeni lisäksi lista, jossa riittää työtä useammaksikin valtuustokaudeksi ja jaan sitä mielelläni.
Vastaajien kesken arvotun Helsinki-Tukholman risteilyn voitti Susanna Karppanen Länsimäestä. Kyselyn tulokset ovat kokonaisuudessaan nähtävissä piakkoin nettisivuillani.

3.10.08

Menestyksekäs asukaskysely sulkeutuu

Länsimäki-Rajakylän asukkaille suunnattu asukaskysely sulkeutuu muutaman tunnin kuluttua. Kyselyllä on kartoitettu julkisten palveluiden käyttöä, kehittämistä/tyytyväisyyttä ja toiveita siitä, mitä ensi sijaisesti pitäisi ajaa eteenpäin tulevalla valtuustokaudella. Kysely sulkeutuu kolmen tunnin kuluttua, eli joku saattaa vielä ehtiä vastaamaan. Nyt vastauksia on tullut kuitenkin jo huimat 135! Se on aika paljon enemmän kuin uskalsin toivoa ja tuloksilla on jotain tilastollistakin arvoa.

Tulosten julkistamistilaisuus on ylihuomenna, siis sunnuntaina 5.10. klo 15 Länsimäen järjestötilalla (Kilpakuja 1). Keskustelun lisäksi arvotaan yhteystietonsa jättäneiden kesken Helsinki-Tukholma risteily ja on tarjolla kahvia ja pullaakin. Toivottavasti jokunen asukas saapuu paikalle.

Huomenna vaalityö jatkuu perinteisemmissä merkeissä Tikkurilan maalaismarkkinoilla, jaan kortteja ja karkkeja noin 10-12 Peltolan torilla Vantaan demareiden teltalla.

1.10.08

Tuottavuutta ja tehokkuutta työrauhalla

Kolmosen vaalikeskustelu on tuskaisa. Aikamoista muunneltua totuutta. Ostovoima kuulemma meilläkin kasvaa verohelpotusten ja palkankorotusten myötä. En nyt ymmärrä. Jos meidän asuntolainamme korko on noussut tämän vuoden aikana n. 1,5 %, inflaatio on jossain 4 % tienoilla , päivähoitomaksu nousi 33 euroa/kk ja dieselin hinta on noussut aika tuntuvasti, niin miten ihmeessä meidän ostovoimamme on kasvanut? Ei nyt näyttänyt tilille napsahtavan kuitenkaan 20 % palkankorotuksia.

Asiasta ihan toiseen, tai taloudessa pysyttelen välillisesti. Olin maanantaina kuuntelemassa Uutispäivä Demarin työ- ja talousseminaaria. Oli oikein hyviä puhujia, mutta yksi oli ehdottomasti ylitse muiden - professori Juha Siltala. Aivan mielettömän hieno mini-luento siitä, miksi maailman taloudessa ollaan missä ollaan ja mihin ja miten meidän tulisi suunnata. Osittain hän käytti sellaista sanastoa, että piti vielä tiistaikin pohdiskella, mutta kertoo jotain puheen vaikuttavuudesta.

Yksi tärkein huomio minusta oli, että olemme hakeneet kunnissa tuottavuutta aivan väärin. Bisnesmaailmasta on suoraan siirretty organisaation kehittämismallit ja sanat, palkattu laatu-, kehittämis-, henkilöstö-, prosessi- ja auditointijohtajia ja tuotettu järjetön määrä itse itseään ruokkivaa byrokratiaa. On unohdettu ihmiset. Siltalan arvio oli, että jos antaisimme ihmisten rauhassa tehdä kutsumustyötään, niin tuottavuus paranisi huimasti. Sen sijaan, että hoivapuolelle suuntautuneet ihmiset täyttelevät laaturaportteja neljännesvuosittain ja asiakaskäyntejä päivittäin, tulisi heidän antaa nauttia työstään ja oman työyhteisönsä kehittämisestä. Taustalla voidaan henkilökuntaa "rasittamatta" hoitaa rakenteellisia uudistuksia ja huolehtia resursseista, mutta työntekijät antavat itsestään enemmän, voivat paremmin (poissaolot vähenevät) ja näin ollen tuottavuus kasvaa.

Allekirjoitan väittämän kyllä lähes täysin. Itse tiedän mitä organisaatiossa saadaan aikaan tuomalla bisnesajattelu yhteisöön, johon työntekijät ovat hakeutuneet aivan eri eetoksella.

Työyhteisöstä ja työntekijöistä aidosti huolehtimalla tuottavuus ja tehokkuus kasvaa taatusti nykyisiä malleja enemmän. Ja toisaalta mitä voisimme menettää kokeilemalla? Jos nyt on nähtävissä joka puolella yhteisöllisyyden väheneminen, pahoinvoinnin lisääntyminen ja yleinen välinpitämättömyys, niin eikö olisi aika olla inhimillinen? Antaa työntekijöiden oikeasti olla kehittämässä ja tekemässä omaa työtään sen sijaan, että jostain toimialan johdosta määritellään tunnusluvut, joiden tavoittaminen tuo autuuden. Kuinka paljon energiaa hukataankaan papereiden täytättämiseen ja siitä aiheutuvaan purnaamiseen. Samassa persoonassa harvoin on hoivaa ja bisnestä siinä määrin, että niitä molempia hauaisi työkseen tehdä.

Toki kuntien välinen vertailu vaikeutuu, päätöksenteossa ei voidakaan tukeutua tilastoihin ja riskinä on, että joissain yksiköissä raha ei tuo maksimaalista tuottoa. Olisikin luotava audintointikanavat asiakkaiden eli kuntalaisten suuntaan, eikä henkilökunnan harteille. Katsottaisiin mihin päädyttäisiin.