15.10.07

Raskasta päätöksentekoa

Osallistuin eilen valtuustoryhmämme budjettikäsittelyyn. En ole valtuutettu, en edes vara, mutta lautakunnan varapuheenjohtajana minulla on oikeus osallistua sd-valtuustoryhmän kokouksiin. Olen aika harvakseltaan ehtinyt/jaksanut kokouksiin mennä, yleensä vain, jos vapaa-ajan toimen asiat ovat erityisemmin tapetilla. Budjettikäsittely on tietenkin niitä asioita.

Vaan turhauttavaa on. Mietin eilen istuessani neljä tuntia papereiden äärellä, että kuka tulevaisuudessa haluaa/ehtii/jaksaa oikeasti vaikuttaa mihinkään merkittävään? Sisäinen päätöksentekojärjestelmämme on näennäisesti hyvin demokraattinen. Kaikilla lautakuntien ja puolueosastojen edustajilla on mahdollisuus tuoda kantansa julki ja vaikuttaa koko ryhmän päätöksenmuodostukseen, mutta vain OIKEASSA paikassa. Tarkoittaa siis lukuisia (pitkiä) kokouksia, joissa käsiteltyihin asioihin ei ole soveliasta palata. Joko siis istut kaikki kokoukset vahtimassa tai olet hiljaa.

Hyvin harva eilenkään suutaan avasi, ehkä kaikki asiat oli jo käsitelty lautakuntaryhmissä, osastojen kokouksissa, kunnallistoimikunnassa, puheenjohtajistossa, seminaareissa tai jossain. Ei siis ollut enää soveliasta kysyä, kyseenalaistaa tai esittää mitään. Tai sitten kaikki muutkin ajattelivat, että aika vaikuttaa meni jo. Minulla nyt tietenkin on poikkeava asemakin, kun en ole valtuutettu, jotenkin ymmärsinkin sen, kun en puheenvuoroa halutessani saanut. Edellisessä puheenvuorossani olin tehnyt naurettavan pienestä summasta lisäysesityksen. Eihän sitä tietenkään ylös kirjattu, kun kyseessä ei ollut kuin nelinumeroinen luku. Kokemus on vaan osoittanut, että ellei pieniäkin summia ole budjetoitu, niin vuoden aikana rahaa on lähes mahdoton löytää mistään.

Mitäs sitten sanot kuntalaiselle, joka ihmettelee miksei Vantaan kokoisessa kaupungissa löydy kaiken heikko-osaisimmille muutamaa tuhatta euroa? "Valitan, yritin asian ottaa esille, mutta olin väärässä kokouksessa ja summa oli naurettava". Mitä tekisimme jos joku puolue-hierarkian ulkopuolinen räjäyttäisi potin ja nousisi valtuustoon? Kuinka lyhyessä ajassa opetettaisiin istumaan lukuisia iltoja saman porukan kanssa, eri otsikon alla, jotta saisi jonkin asian läpi?

Vaikka kuinka haluaisin kaupunginvaltuustoon, niin pakko on miettiä vielä muutamaan kertaan tarkkaan, miten aikani priorisoin. Töissä kuluu jo iso osa päivästä ja viikonlopuista, haluanko uhrata vähäiset vapaat illatkin. Tai sitten pitäisi jättää kaikki muu pois. Yhtään valtuustotyöskentelyn ulkopuolista kokousta tai seminaaria ei saisi enää kalenteriin tulla. Enkä taida olla ihan ainoa pienten lasten vanhempi valtuustoryhmässämme. Ihmisten ymmärtämiseen ajankäytön suhteen tulisi suhtautua puolueessamme todella vakavasti, jos haluamme uutta verta kehiin. Vaikuttaa pitää voida ilman kymmeniä sisäisiä kokouksiakin.

Väsynyttä tuhinaa.

2 kommenttia:

Jaana Leppäkorpi kirjoitti...

Kuinkakohan se kulttuuri muuttuu ja erilaisten ihmisten kuuleminen parantuu, jos ulkopuolelle jäävät ne, jotka näkevät muutoksen tarpeellisuuden?

Eikös se ollut niin, että itse se on tehtävä?

Kuntsi kirjoitti...

Oikeassa olet, mutta näen, että tehtävää on lautakunnassa, omassa puolueosastossa, puolueen työryhmissä, muissa järjestöissä ja tietysti töissä ihan riittämiin. Ihmisiä tarvitaan kaikilla tasoilla.

Ja jos pitää valita jätänkö kaiken muun pois, jotta pystyn työskentelemään ja vaikuttamaan valtuustossa, niin on tiukka harkinnanpaikka.

Toki voisi laskea sen varaan, että asettuu ehdolle, mutta ei mene läpi :)