17.6.10

Vammaisten ihmisoikeudet

Jonkun kerran on iltapäivälehdissäkin ollut juttua vantaalaisen Oleg Jakosen kohtelusta. Asia ei meinaa millään korjaantua, joten Jakosta ja hänen ainoata lähiomaistaan Heistosta tukevan ryhmän kanssa muotoilin asiasta valtuustoaloitteen. Mummot käännytetään ja kehitysvammaisilta evätään tapaamiset, ihan ei yhteiskuntamme ole taas mallillaan. En tiedä onko tästäkään hyötyä, mutta pakko on yrittää.

Vantaan ulkopuolelle sijoitettujen vantaalaisten kehitysvammaisten asumisen ja hoidon laadun valvonta


Perusoikeuksien mukaan jokaisella tulee olla oikeus henkilökohtaiseen vapauteen, omaan äidinkieleen ja kulttuuriin sekä jo EU perusoikeuksien mukaan perheeseen ja sukuun. Tänä päivänä lisäksi korostetaan laajaa perhekäsitystä ja lastenlasten oikeutta isovanhempiin. Vantaan ulkopuolelle on sijoitettuna erilaisiin toimintakeskuksiin ja asumisyksiköihin useampia vantaalaisia kehitys- tai muutoin vammaisia ihmisiä. Valitettavasti heidän perusoikeuksiaan rajoitetaan ja rikotaan päivittäin, osittain aikansa eläneen, vuonna 1977 säädetyn, kehitysvammaisten erityishuollosta annetun lain nojalla.

Yksi esimerkki on Vantaalainen puhumaton ja kehitysvammainen inkeriläinen paluumuuttaja Oleg Jakonen joka Imatralla Raution toimintakeskuksessa on eristetty ainoasta lähiomaisestaan, kasvattajastaan ja isoäidistään Viola Heistosesta. Heistonen ei ole saanut tavata tyttärenpoikaansa 2009 marraskuun jälkeen, eikä ketään Oleg Jakosen ystävistä ja tukijoista pääkaupunkiseudulta ole päästetty häntä tapaamaan.

Vantaan vammaispalveluiden toimesta Jakoselle on tehty 20.11.2009 palvelu- ja tukisuunnitelma, jossa hänen kerrottiin viestineen, että hän haluaa jatkossa tavata mummoaan ja käydä Violan kanssa kävelyllä ja kahvilassa. Yhtään tapaamista ei ole kuitenkaan sallittu.

Raution toimintakeskuksen toiminnalle on varmasti selityksensä, mutta kehitysvammaiselta saatu suostumus pakkokeinoihin tai itsemääräämisoikeuden rajoittamiseen ei oikeuta missään tapauksessa niiden käyttöön. Perusoikeudet ovat luovuttamattomia oikeuksia. Jakosen tapauksessa ei pitäisi edes olla kyse henkilön omasta tahdosta, jota omaiset tulkitsisivat väärin. Puhevammaisten kohdalla tulkkien ja työntekijöiden hyvä yhteistyö nimenomaan omaisten kanssa on välttämätöntä.
Esitys:
Vantaan kehitysvammahuollon tulee huolehtia siitä, että Oleg Jakosen ihmisoikeudet toteutuvat ja lisäksi Vantaan sosiaali- ja terveystoimen on selvitettävä, onko Raution toimintakeskuksen vapauden ja tapaamisoikeuksien rajoituksissa moitittavaa.

Samalla on tarkistettava millä tavoin toteutuu muissa Vantaan ulkopuolella sijaitsevissa toimintakeskuksissa vantaalaisten kehitysvammaisten asumisen ja hoidon laatu, sekä yhteistyö omaisten kanssa.

12.6.10

Kepulaisten kokoontumisajot

Vietin päivän Keskustan puoluekokouksessa Lahdessa. Huh. On oikeasti vaikea muotoilla sanoiksi päässä pyörivää ihmettelyn tulvaa. Lähes beljän tuhannen ihmisen "kokous" oli jo itsessään puhutteleva kokemus. Varsinaiseen kokoustyöskentelyyn en nähnyt monenkaan osallistuvan ja tokkopa se itseisarvo kansanjuhlassa onkaan. Henkilövalinnat olivat suuressa roolissa koko päivän, eikä ihme, kun koko johto vaihtui. Suuria tunteita oli puolin ja toisin. Väyrynen oli pj-ehdokkaista ainoa, joka ei kiitospuhetta pitänyt, ei liioin onnitellutkaan ketään. Yhden naisen näin murtuneena itkevän, kun Jarmo Korhosen murskatappio varmistui. Ja niin valtaisaa iloa en ole nähnyt missään puoluekokouksessa aikoihin, kuin nuorten naisten Kerttu-verkoston tyypeillä oli, kun uusi vpj. Saarikko oli tullut valituksi. Huudosta ja halailusta ei meinannut tulla loppua. Sinällään nuorekas johto ei kyllä kuvasta mitenkään puolueväen tilaa. Ainakaan ikääntyvällä sos.dem. liikkeellä ei ole mitään hävettävää eikä hätää ikäjakautumansa puolesta verrattuna tämän päiväiseen puoluekokousväkeen. Keppiin nojaavia harmaapäitä oli sadoittain liikkeellä. Aamupäivällä erityisesti luulin eksyneeni eläkeläisten kesäpäiville.

Varsinainen syy läsnäolooni oli PAMin ständi. Suurhallissa oli minimessut, kun järjestöjen lisäksi näytteilleasettajina oli mm. kipukoukun myyjä ja Hairstore, jossa porukka kävi tukkaansa käherryttämässä ja ostelemassa tarjouslakkaa. Karkkia kyllä meni, mutta hallitusohjelmatavoitteet eivät meinanneet kelvata. Facebookin puolella seinälläni käynnistyi keskustelu, kuinka tämän päivän Suomessa sukupuolella ei ole väliä, ei ainakaan pääministeriä valittaessa. Jaa...Uskallan olla hyvin eri mieltä. Toki ihan lehdistönkin suhtautumisen perusteella, mutta erityisesti maan suurimman puolueen terävimmän kärjen (sitä kai puoluekokouksessa on) keskusteluiden perusteella. Esitteemme kannessa on teksti: "Tasa-arvoa vanhempainvapaisiin! Isän vuoro jäädä kotiin." Tuosta käynnistyikin monta keskustelua, joiden ydin oli, että naisen tehtävä on hoitaa lapset. Perusteluina käytettiin muun muassa 1) Jonkun pitää tienata rahat juuri rakennetun tai hankitun talon lainoihin (siis isän) 2) Lapset, kuten linnunpoikaset, leimautuvat äitiin 3) Nykynaiset eivät vaan kestä lapsen itkua ja haluavat päästä helpolla. Puheenjohtajakandidaatteja kehuttaessa eräs totesi pöntöstä käsin, ettei näissä hommissa nainen pärjää. Eikä siinä mitään, jokaisella on oikeus mielipiteeseensä, mutta olisi hölmöä kieltäytyä näkemästä edelleen sukupuolen kautta määrittyviä asenteita ja odotuksia, vaikka paikoitellen tilanne onkin lähellä optimaalista.

Samanlaisen "ei tänäpäivänä..." keskustelun saisi myös aikaiseksi, jos vain yhdellä lauseella viittaisi kaikkeen tänään ammattiliitoista kuultuun. Aika moni kävi ilmoitusluontoisesti toteamassa, että ammattiliitot ovat turhia ja pelkkä riesa, jotka hankaloittavat kunnon ihmisten elämää. Ja muutama totesi perään, että suurin syntimme on, että tuemme vain "sossuja". Käsitykseni vain vahvistui, että ay-liikkeen yhteiskuntavaikuttamista tukeva puolueille osoitettu tuki menee aivan oikeaan paikkaan, kun se kohdistuu painottuen vasemmistopuolueisiin. Miksi ihmeessä vaikkapa PAM tukisi puoluetta tai ehdokasta, jonka mielestä ammattiliitot pitäisi ajaa alas? Yksittäisten ihmisten mielipiteillä ei yleensä ole painoarvoa, koska joka puolueesta löytyy vaikka mitä viheltäjää, mutta useamman sanojan joukko antaa jo kuvaa syvemmästä virrasta. En usko, että SDP:n puoluekokouksessa kukaan kävi murjomassa liittoja tai, että vastaavaa perustavanlaatuista antipatiaa koettaisiin ensi viikonloppuna Vasemmistoliiton puoluekokouksessa.

Kyllä näillä puolueilla on valtavia eroja, kun lähempää tutustuu. Jos kuvaa rakentaa vain toimittajien valikoiminen otosten läpi muutaman johtohahmon kautta, niin mössöksi menee, mutta todellisen "karvahattuosaston" tapaaminen tekee hyvää. Jokainen puolue sanoo olevansa kansanliike ja väite pitää täysin paikkaansa. Jokainen puolue kasaa toimintaansa tietyn joukon kansasta, joka puolestaan mielipiteillään edustaa laajemmin omaa lähiympäristöään ja arvomaailmaansa. Tänään näin otoksen Keskustan kansanliikkeesta ja äärikonservatiivisista vanhuksista. Ei käy kateeksi harvalukuista, mutta yllättävän vaikutusvaltaista nuorempien toimijoiden joukkoa, jonka hartioilla puolueen julkikuva on.

1.6.10

Iloinen Pohjois-Karjala

Eivät lupailleet Joensuun toverit turhia pedatessaan koko kevään kaikkien aikojen parasta puoluekokousta. Ilo todellakin kupli koko neljän päivän ajan. Jo lähtötunnelmissa oli hupaisia ja tunnelmia nostattavia piirteitä. Tikkurilan asemalla asiantuntija Vuorento onnistui eksymään Tampereen junaan. Lasin läpi vaihdetun "VÄÄRÄ JUNA!" - "VÄÄRÄ?" huuliltaluvun tuloksena sekä Tampereen että Joensuun junat pysähtyivät poikkeuksellisesti Keravalla. Jos on tahtoa, niin kaikki onnistuu. Siltä tuntui kokouksessakin aika ajoin.

Hieman yllätyinkin kuinka vahvasti henkilövalinnat leimasivat lopulta kokouksen kulkua. Etukäteen ajateltuna pelkän puoluesihteerikisan ei pitänyt niin valtaisan merkittävä olla. Lopputulos ei ollut kuitenkaan mikään jymy-yllätys. Itse veikkasin Jungnerin asetuttua ehdolla äänijakaumaa 350-150 ja pieleen ei mennyt kuin 24 ääntä. Kannustin kuitenkin Paanasta loppuun saakka ja pelkkien esittelypuheenvuorojen perusteella ihan oikeaa ehdokasta kannustinkin, niin totesi moni muukin. Logiikka toimii kuitenkin näissä valinnoissa toisin, ei haeta pätevää vaan sopivaa, jos vähän kärjistää. Tottakai Jungnerkin on pätevä, mutta itse korostin eri asioita valintaa tehdessäni. Mutta jos nyt nähty mediakiinnostus ja tempaukset jatkuvat ja kantavat vaaleihin asti, niin valinta on siinä mielessä ollut napakymppi.

Varapuheenjohtajien kohdalla olin ihan yhtä lailla väärissä joukoissa. Susanna Huovinen olisi pitänyt ehdottomasti valita varapuheenjohtajaksi. Nalkissa vaan tässäkin hommassa ollaan median kanssa. Perustyöllä ja pitkällä kokemuksella kisaavat ehdokkaat taistelevat periaatteessa vain yhdestä vpj-paikasta ja sehän on epäreilua. Jossain lehdessä olikin ihan oikea huomio, että kaksien hävittyjen vaalien jälkeen olemme valmiita vaihtamaan vain puoluesihteerin, joka itse ilmoitti jäävänsä pois. Kaikille muilla pedattiin jatko jo muutama viikko sitten piirien epävirallisella paketilla. Näistä joulupukin apulaisista pitäisi jo luopua.

Asiakysymyksistä on oikeasti vaikeampi kirjoitella, kun mitään mullistavaa ei juurikaan ollut. Puheenvuorojakin käytettiin kokoussihteerin ja omien huomioideni mukaan vähemmän kuin aiemmissa kokouksissa, vaikka edustajia oli 150 enemmän. Ja loppuun asti miettimättömien extra ohjelmien johdosta keskusteluaikakin rajaantui. Jostain käsittämättömästä syystä torstaina kuunneltiin 2,5 tuntia tyhjänpäiväistä paneelia, jossa nykyiset varapuheenjohtajat jonkun asiantuntijan kanssa pohdiskelivat tulevaisuusasiakirjan teemoja. Kaipa sekin show oli rakennettu toimittajille, muuta järjellistä selitystä en keksi. Ylipäätänsä kokouksen juoksutuksesta haistoi joka kohdasta laskelmoinnin median suuntaan ja välillä tuntuikin kulissilta. Ei kuitenkaan liiaksi, hyvin saattoi pöntössä käydä tilittämässä. Paneelissa nimittäin Maria G-R tarjosi perheiden köyhyyteen yhdeksi ratkaisuksi kotihoidontuen progressiivisuutta. Hermohan siinä meni. Tiukasti, mutta mielestäni onnistuneen kohteliaasti kävin puhumassa, että meidän pitäisi keskittyä  vanhempainvapaauudistukseen eikä agraariyhteiskuntaan sopivaan kotihoidontukijärjestelmään. Helppoja pisteitä voi toki keräillä ehdottelemalla kuntalisien korotuksia jne., mutta pienipalkkaisten naisten työmarkkina-asemaa sillä ei helpoteta, ei pidennetä työuria tai tasata vanhempainvapaita nykyistä enempää.

Lauantaina äänesteltiin toki monesta aloitevastauksesta. Useimmiten valiokunnan esitys voitti, kuten pitääkin, siellä varsinaiset piirien esitykset ovat olleet puntarissa ja laajempi keskustelu käyty. Pientä irvokkuutta kuitenkin liittyi nimeomaan valiokuntien kokoihin. Puheenjohtaja korosti useaan kertaan eri puheissa demokratian merkitystä, kansakuntaamme murentavaa demokratiavajetta ja kansan äänen kuulemista. Sisäistä demokratiaamme kuitenkin juuri tässä kokouksessa kavennettiin enemmän kuin aikoihin. Edustajia kyllä lisättiin, mutta valiokunnissa työskenteli 170 ihmistä vähemmän kuin aiemmin. Siis varsinaisen linjan muodosti kapeampi kärki ja kun salissa oli sallittua vain esitysten teko, ei yleiskeskustelu aloitteiden osalta, niin siinähän sitten oltiin äänestyslappujen kanssa osallisuutta toteuttamassa.

Merkittävä asiakysymys, jossa tehtiin minusta väärä päätös, oli Jaana Leppäkorven aivan oikea huomio tulevaisuusasiakirjamme päivähoito-osioon. Enkä sano tätä siksi, että tiedän Jaanan tämän lukevan. Hän oli oikeassa sanoessaan, että on hölmöyttä määrittää päivähoitoa nykyisten hallintorakenteiden mukaan, vaan lähtökohdaksi tulisi kirjata lapsen kokonaisvaltainen hyvinvointi. Nyt siis teksti alkaa siten, että totemme varhaiskasvatuksen olevan osa opetustointa. Näinhän ei ole Vantaallakaan, vaan päivähoito on oma kokonaisuutensa sivistystoimen sisällä. Ja osalla pienten hoito on sosiaali- ja terveystoimessa ja on hyvin todennäköistä, että vuosien kuluessa joku keksii rakentaa jonkin ihan uuden lasten- ja nuorten toimialan jollaista emme oikein osaa edes hahmottaa tässä päivässä. Hallinnollisessa lähestymiskulmassa kuitenkin pitäydyttiin, joten Jaanan taisto jatkukoon muilla foorumeilla.

Varjosta valoon-tulevaisuusasiakirja on kuitenkin kokonaisuudessaan hyvä. Työelämäosio on se, johon parhaiten perehdyin. Ote elinkeinopolitiikkaan eri toimialat huomioiden on entistä aktiivisempi, kasvupolitiikkaa linjataan niin vihreän kasvun kuin palvelualojen vahvan nousun kautta ja teollisiakaan työpaikkoja ei unohdettu. Yksittäisistä asioista tietysti lämmittää, että vaadimme vuokratyöntekijöille takuupalkkaa ja toistaiseksi voimassaolevaa työsopimusta välittäjäfirmaan.

Henkilökohtainen minimedianäkyvyys tuli katettua torstaina Yle ykkösen klo 18 ja 20.30 uutisissa. Areenasta ne vielä löytyvät. Toisessa pätkässä kommentoin puoluejohdon tilaa ja toisessa pohdin ovatko eduskuntavaalit kohtalonkysymys Urpilaiselle. Ja töitä tuli tehtyä sen verran, että lobbailin painotuoretta PAMin tavoitteet hallituskaudelle 2011-2015 esitettä. On muuten hyvä, vaikka itse sanonkin.

Seuraava puoluekokous onkin sitten 2012 vielä määrittämättömässä hallissa. Toivottavasti kuitenkin jollain pienemmällä paikkakunnalla, jossa koko "kylä" elää kokouksemme mukana, kuten nyt Joensuulaiset (ja erityisesti taksikuskit) tekivät.