13.1.13

Pääasia, että Me pärjätään.

Metropolialueen esiselvitys on tuotu julki. Sinällään raportissa ei ole mitään uutta, mikä on vähän säälikin, koska keskustelu jatkuu nyt samoja latuja kuin tähänkin saakka. Sipoossa aavisteltiin, että Helsinkiin liittymistä ehdotetaan ja selvitystä alettiin ampua alas jo hyvissä ajoin ennen sen julkistamista. "Kunnassa olisi yli 20 000 asukasta, jollei Helsinki olisi vienyt palasta aiemmin", "Me pystymme turvaamaan peruspalvelut, juuri kuten laki peruskunnilta edellyttää", "Ei mitkään palvelut kuntaliitoksin lisäänny".

Ja kaikki ihan totta. Sipoo pärjää kasvukuntana omillaan aivan taatusti. Kuntaan muuttavat tienaavat tällä hetkellä noin +5000 euroa enemmän kuin poismuuttavat ja palvelut saadaan velkaa hallitusti kasvattamalla turvattua. Työpaikat löytyvät mukavasti keskimäärin puolen tunnin ajomatkan sisältä ja omaa työpaikkaomavaraisuutta on ruvettu aktiivisesti kehittämään houkuttelemalla mm. logistiikka-alan toimijoita isojen väylien varteen. Isojen asuinalueiden kaavat ovat hautumassa, joten näkymät ovat ihan mainiot - niin kauan, kuin kupla kunnan ympäriltä ei puhkea.

Fakta kuitenkin on, ettei metropolialueella tarvitse tehdä kunta- ja palvelurakenneuudistuksia sen takia, etteivät alueen kaupungit ja kunnat pärjäisi, vaan siksi, ettei koko alue meinaa pärjätä kansainvälisesti, asukkaiden hyvinvointi on rapautumassa ja puolitoista miljoonaa ihmistä ansaitsee vision, johon luottaa. Metropolialue määrittää koko Suomen suunnan. Jos veturi suistuu raiteilta, niin miten kuvitellaan peräpään jatkavan matkaa?

Väestöennusteet ovat suhteellisen tarkkoja ja niistä helposti jokainen näkee, miten työvoimakehityksemme kulkee ja mihin muuttoliike suuntautuu. Uusimaa kasvaa huimaa vauhtia samalla kun työikäisen väestön osuus pienenee. Jo seitsemän vuoden päästä 15-64 vuotiaiden osuus väestöstä on koko maassa ennusteen mukaan 60,8%. Voi toki ajatella, ettei mitään tarvitse tehdä, sen kun nostetaan eläkeikää, karsitaan työvuosien aikaisista vapaista ja suljetaan silmät. Tai sitten kääritään pikaisesti hihat ja tehdään työuraa koskevien päätösten lisäksi isoja uudistuksia palveluiden järjestämisen ja rahoittamisen turvaamiseksi.

Kuntien palveluksessa työskentelee tällä hetkellä yli 420 000 ihmistä. Pelkästään hoiva-alan työvoimatarve on hälyyttävä. Vuoteen 2030 mennessä noin 60% työntekijöistä eläköityy. Jos lukuja yrittää jotenkin konkretisoida, niin esimerkiksi ensi vuonna jää  hoivatyöstä eläkkeelle liki 17 000 ihmistä. Vuonna 2030 teoriassa työikäisia, eli 15-64 vuotiaita on arviolta 3,4 miljoonaa ja kuten alta näkee, peruspalveluiden tarve olisi jo melkein puoli miljoonaa työntekijää. Onko siis realismia olettaa, että tulevat ikäluokat hakeutuvat lähes kokonaisuudessaan kuntatyöhön? Ja kuka palkat maksaa?


Uusimaa ei suinkaan ole heikoimmassa asemassa huoltosuhteen osalta, mutta vastaavasti Uudellamaalla on korkeimmat elinikäodotteet koko maahan vertailtuna. Ja kuten jo aiemmin sanoin, muuttoliike suuntaa jatkossakin etelään, eli paineet eivät kasaudu yksinomaan hoidon järjestämiseen, vaan asuminen, liikenne, elinkeinopolitiikka, koulutus jne. on järjestettävä siten, että kaikilla on mahdollisuus elää täysipainoista elämää ja tulla toimeen omilla tuloillaan pääkaupunkiseudulla.

Iso kysymys tietysti nyt on, että mites kuntaliitokset auttavat yhtään mihinkään. Uskon, että ne tasapainottavat segrekaation uhkaa, parantavat kokonaisvaltaista suunnittelua ja nopeuttavat päätöksentekoa. Mikäli koko Uudenmaan alueella ei kyetä käyttötaloutta tasapainottamaan, kärsii siitä ensin palveluita tarvitsevat asukkaat ja pidemmällä aikavälillä koko maa. On aivan se ja sama pystyykö Sipoo jatkossakin turvaamaan muutaman terveysaseman ja koulut/päiväkodit ja laadukkaat vanhuspalvelut, jos koko metropolialue taantuu. 

Olisikin hienoa, jos nyt keskusteltaisiin siitä, miten hallinto muotoutuisi siten, että lähidemokratia vahvistuu samalla kun luodaan rinnalle vahva metropolialueen päätöksentekokoneisto? Miten laajalla alueella turvataan erilaiset ominaispiirteet ja identiteetit ja miten vahvistetaan kansalaisten osallisuutta? Kuinka taataan poliittinen ohjaus ja minkälaisilla yhdistelmillä ylipäätänsä olisi paras lopputulos? 

Villi veikkaukseni kuitenkin on, että kun sipoolaiset uudet valtuutetut kokoontuvat kahden viikon päästä, on kärkenä vain se, kuinka muotoillaan terävimmin EI.