Laatuviikonloppu tiedossa. Aslak on juhlistamassa ikivanhaa SAK:ta Tampereella ja meillä on leiri. Siis kotona, Reetan kanssa. Leirillä syödään aina pizzaa, juodaan limua ja ollaan pyjamissa. Tosin tänään luultavasti ollaan basic-asuissa, sillä R suuntaa kotiin yöksi. Pikkulikat ovat itsekkäästi omineet koko oman huoneensa omaan käyttöönsä, joten yövieraat joutuvat olohuoneen lattialle, jolloin oma koti luonnollisestikin usein houkuttaa. Huomenna mennään naiskuoro Naisten konserttiin Nikkilään. Tästä tulee vielä hyvä ja rasvainen viikonloppu.

Sitten vaaliruodintoihin. En kai mitään uutta enää keksi, suu vaahdossa on vaaleista puhuttu kummallisissakin paikoissa, kirjoittelen kuitenkin. Luin TUS:in muistion vaaleista ja kyllähän minä provosoiduin juuri kuten oli tarkoitettukin. En kiellä hyviä huomioita järjestöllisten uudistusten tarpeesta, mutta hieman ylimääräistä sohimista ihmettelen. Itsekin kirjoitin ennen vaaleja jäsenäänestysten mielekkyydestä ja "oikeellisuudesta" ja puoluekokouksen uudistustarpeesta olen aivan samoilla linjoilla Helsingin tovereiden kanssa. Omassa osastossamme puhuimme pitkään samasta teemasta ja myös nuorten saamisesta mukaan perustyöhön, Kaisan blogissa on hyvin refereoitu aatoksia siitä. Mutta miten ihmeessa TUS on tullut lopputulokseen, että ratkaisuna on politiikan ulkopuolelta tuotavien ehdokkaiden tuntuva lisääminen tai ideologisen keskustelun käyminen (ilmeisesti) puoluetoimistolla?

Muistiossa syytetään Maarit Feldt-Rantaa näkymättömyydestä, hän kuitenkin tappiollisissa vaaleissa lähes viisinkertaisti äänimääränsä. Jossain hän ehkä on näkynyt ja jotain tehnyt oikeinkin...Heinäluomaa puolestaan roimitaan "ylimieliseksi", "SAK:n koulimaksi epäsympaattiseksi mieheksi", "ei ole johtajana innostava, avoin tai karismaattinen" jne. Kovia sanoja suhteellisen tuoretta puheenjohtajaa kohtaan. Ei muistaakseni Lipponenkaan kovin sympaattiselta aina vaikuttanut, enkä muistele puolueen toiminnan avoimuudella loistaneen silloinkaan. Paasio puolestaan vaihdettiin täysin järjettömien syiden vuoksi ja vastaavia esimerkkejä löytyy taatusti muitakin. Pointtini siis on, että paikan lunastamiseen menee vähintään yksi pj-kausi. On hölmöyttä ampua yli henkilöön menevässä arvostelussa, se ei nosta toimintaamme tai ajatteluamme yhtään, vaikka asiaa kuinka vääntäisi. Mitä puolestaan tulee henkilökähmintöihin jne. - eiköhän ongelma ole ihan sisäpiirissä. Henkilökähminnät eivät ratkaise vaaleja. Kun katseen nostaa omasta navasta, niin asiat saavat oikeat mittasuhteet. Minä siis olin riviehdokas, yksi niistä, jonka kanssa kukaan ei varmasti lähtisi kaljalle (paitsi toinen toimitsija), enkä todellakaan ole kärsinyt kähminnöistä tai keskustelun puutteesta. Se mistä kärsin, oli materiaalin puute, vaalityötä tekevien aktiivien vanheneminen ja riittämättömyyden tunne. Jos edes joka toinen Demarinuori olisi omassa puolueosastossaan aktiivinen, niin kyllä helpottaisi minunkin tuskani.

On selvä, että emme puhutelleet ihmisiä. Asuntopolitiikka on yksi hyvä esimerkki. Ihmiset painivat valtavien lainojen kanssa tai maksavat kohtuuttomia vuokria, meidän kärkemme oli, että elinkeinoelämä kärsii kohta työvoimapulasta pääkaupunkiseudun hintojen johdosta. Tavallista arkea elävää ihmistä ei kiinnosta palvelualojen työvoimapula, tavallista ihmistä kiinnostaa, jatkuuko työt ja riittääkö rahat. Minä haluaisin puolueen entistä lähemmäksi SAK:ta, olisi edes teoreettinen mahdollisuus, että elämänmaku säilyisi politiikassa. SAK leimataan muistiossakin vanhakantaiseksi ja kankeaksi, juuri kuten porvarit ovat opettaneet. Työelämän uudistuksia on viety koko ajan eteenpäin pääasiassa SAK:n ja sen liittojen johdolla. Juuri eilen katseltiin kalvoja, joista pystyi todentamaan kuinka teknologiateollisuudella menee paremmin kuin vuosikausiin. Tilauskanta on korkealla ja vienti vetää. Ja jos kaikki ohitetaan sanomalla, ettei työntekijöillä ole osaa eikä arpaa, niin puppua puhutaan. Puoluetoimisto tuntuu erkaantuneen perusosastojemme arjesta, mutta ei muistiosta minulle auennut vaihtoehtoakaan. Uuden puheenjohtajan pitäisi olla "koulutettu, fiksu, empaattinen ja mielellään nainen", tarkoittaa mitä? Mitäs jos ei ole koulutettu, ihan vaan on tehnyt politiikkaa, elänyt arkea ihmisten keskellä ja osaa kuunnella, mutta myös puhua? Eihän meillä tietysti ole enää sellaisia ehdokkaita puoluejohtoon, mutta teoriassa kuitenkin. Ei kai koulutus ole SDP:n johdon ykkösvaatimus? Siihenkö Heinäluoma on kompastunut? Missä koulutetaan ymmärtämään arkea ja puhumaan ihminen ihmiselle?

Minun ymmärrykseni rajallisuus tietysti johtuu siitä, että haen mielessäni johtajaa vasemmistopuolueelle, joka tekee kenttätyötä vaalien välilläkin, hoitaa vastuullisesti kunnallispolitiikkaa, eikä varsinkaan unohda satavuotisia juuriaan imagohuumassa. En halua siirtyä poliittiseen keskustaan kosiskelemaan korkeastikoulutettuja individualisteja. Puolueen ehdokasasettelun tulee olla laajaa ja eriäville näkemyksille on annettava tilaa nykyistä paremmin, kyvyt on tunnustettava ja tunnistettava, puoluetoimintaan on saatava potkua ja imua, mutta jaksan uskoa, että näin voidaan toimia myös ilman johdon nöyryyttämistä ja yhden a:n lisäämistä.