30.10.07

Ehkä syysmasennus iski nyt

Kaiken järjen mukaan keskellä päivää pitäisi tehdä töitä, no en tee, vaan kirjoittelen tänne. Yleensä en ole huomannut kärsiväni mistään syysmasennuksista, mutta ikä kai tuo mukanaan kaikenlaista. Juuri mikään ei tunnu menevän putkeen. Eikä tämä pelkästään syksyyn ajoitu, mutta tähän asti on jokin positiivinen pohjavire kuitenkin tunkenut läpi. Positiivinen tulevaisuuteen katsominen on hankalaa, jollei mitään kannustavia merkkejä ole nähtävissä. Asiat eivät nytkähdä yhtään toivotulla tavalla.

Helppo olisi nyt olla tosiuskovainen. Jollain muulla on suunnitelma varalleni, kaikki tämä on vain ennaltasuunniteltua koettelua. Suuri onni on edessä, kun vain maltan mieleni ja kahlaan arjessa turhia murehtimatta. Vaan kun en nyt niin uskossa vahva ole. Väistämättä miettii, missä kohtaa valitsin väärin, mikä minussa on vikana. Miksi asiat eivät vain voi onnistua!

Ensi perjantaina onneksi on edessä pieni hengähdys. Mennään Riihimäen teatteriin katsomaan Jäniksen vuosi (sovitusta kehuttu kovasti), yövytään hotelli Linneassa ja syödään hyvin. Eihän se todellisuutta miksikään muuta, mutta varmasti nostaa mielialaa. On taas muutaman päivän valmiimpi kohtaamaan marraskuun.

24.10.07

Vietin viime viikonlopun Rymättylässä kouluttamassa ammattiosastojemme nuorisovastaavia. Ja nyt seuraa täysin estotonta ilmaismainontaa. Paikka oli aivan mieletön!

Herrankukkaro on viimeisen päälle mietitty keskiaikahenkinen saaristolaiskylä. Viereinen kuva on luxuslinnunpöntöstä, jossa sain kunnian yöpyä. Aika monen metrin korkeuteen on rakennettu iso linnunpönttö, jossa on hierova Hästens-sänky, eikä juuri muuta. Oviaukko ei ole kovin suurelle suunniteltu, mutta muuten voin suositella kaikille!

Paikka on erikoistunut savusaunoihin, löytyy mm. maailman suurin maasavusauna. Lauteille mahtuisi 120! Ja sitten pihassa on kaislikkokylpylä, lämminvesialtaita jne. Tähtitaivaan alla aikas mageeta.

Ruoka oli hyvää, tietysti kalapainoitteista ja juomistakin riitti. Alkuun tarjoillun tervaplörön ainekset ja suhteet kun olisi saanut mukaansa.

Jos siis haet kurssipaikkaa, joka tarjoaa modernin kokoustekniikan todella elämyksellisessä ympäristössä, niin älä unohda Rymättylää.

18.10.07

Pienet potilaat

Ärsytysraja on nyt ylittynnyt, kun kolmatta päivää iltapäivälehdissä kysellään miten käy Lasten- ja nuorten sairaalan potilaiden, jos Tehy:n joukkoirtisanoutumiset toteutuvat. Allekirjoitan kyllä huolen, koska en todellakaan ymmärrä, miten työt hoidetaan, jos tehohoidostakin lähtisi 30. Raivostuttavaa on vaan se, että Lastenklinikka Helsingissä on koko ajan ollut alimiehitetty. Lapsia on ylimääräisillä paikoilla, ahtauden ja taloudellisten syiden vuoksi osalle vanhemmista esitetään hoidon rajaamista, osastolääkärit tekevät lainvastaisia ohjeistuksia jne. jne.

Missä ovat tähän asti olleet huolestuneet kirjoitukset potilasturvallisuudesta? Miksi ei-kiireellisten leikkausten siirroista ole aikaisemmin tehty lööppejä? Miksi on itsestäänselvää, että jonotusaika osastolle on 6-12 tuntia? Miksi ei ole kyselty, onko ok, että lääkkeet jäävät sairaalassa kiireen takia antamatta?

On todella raivostuttavaa, että nyt neuvotteluiden johdosta, ollaan äärimmäisen tietoisia ja huolestuneita lasten potilasturvallisuudesta. Käytetään halpamaisesti lyömäaseena tilannetta, joka on ollut vallitseva jo iäisyyksiä. Jos HUS olisi ottanut hoitajapulan vakavasti jo aiemmin, ei mitta olisi hoitajillakaan varmasti näin täynnä. Silti sydämestäni toivon, etteivät sopijaosapuolet päästä tilannetta irtisanoutumisiin asti.

Hurraa kulttuurille!

Elisessä vapaa-ajan lautakunnan kokouksessa tehtiin historiallinen päätös esittää tilakeskukselle kahden tilan ottamista kulttuuri- ja nuorisotoimen käyttöön. Orvokkitien koulu on ollut pidempään tapetilla, opetustoiminta loppuu ensi syksynä, joten tiloille haettiin "uusiokäyttöä". Toinen esillä ollut tila on ns. Silkin kiinteistö. Vanhimmilta osiltaan yli 70-vuotias Tikkurilan Silkki oli alkuperäisessä käytössään vuoteen 1977, jolloin selluloosasta keinosilkkiä valmistanut Tikkurilan Silkkitehdas Oy lopetti toimintansa. Nyt tiloissa on toiminut kuvataidekoulu, teatteri ja sekalainen joukko yrittäjiä.

Vanhojen rakennusten muutos- ja kunnostustyöt nielevät kunnioitettavan summan rahaa, mutta panostus kannattaa. En oikein tiedä kummasta tilasta olen iloisempi, kokonaisuus tuntuu lähes täydelliseltä ratkaisulta. Päätimme apulaiskaupunginjohtajan esityksen mukaisesti esittää Silkkiin esittävän taiteen keskusta ja Orvokkitiestä tulisi lasten ja nuorten talo. Orvokkitielle muuttaisi mm. musiikkiopisto osittain, kuvataidekoulu, uusi nuorisotila (jota ei Tikkurilassa ole) ja päivätoimintaa järjestyisi senioreillekin. Silkkiin puolestaan voisi kasata esim. museotoiminnan, gallerian, teatterin laajennuksella ja olemassa oleva Jokisali saataisiin tehokkaampaan käyttöön. Silkin kiinteistöltä alkaisi Vantaalainen "kulttuurikäytävä". Keravanjoen toisella puolella on Heureka, yläjuoksulla Vernissa ja vähän matkan päässä vielä Påkas. Ajan kanssa alueesta syntyy historiallisesti arvokas, kaikki ikäryhmät huomioiva kokonaisuus.

Varsinaisen Silkin remontin toteuttaa arkkitehtitoimisto Renor oy, joka rakentaa osaan korttelista loft-asuntoja. Suunnitelma on niin huikaisevan hyvä, ettei se saa nyt kaatua talouteen. On toimittava rohkeasti, vaikka riskillä, juuri nyt, sillä Silkki ei odottele montaa vuotta. Jos kaupunki ei tilaisuuteen tartu, tulee koko kortteliin asuntoja. Varsinaiset kulut alkavat näkyä 2009, eli ensi syksyn budjettikäsittelyssä pitää kulttuuri-investoinneille löytyä rahaa.

15.10.07

Raskasta päätöksentekoa

Osallistuin eilen valtuustoryhmämme budjettikäsittelyyn. En ole valtuutettu, en edes vara, mutta lautakunnan varapuheenjohtajana minulla on oikeus osallistua sd-valtuustoryhmän kokouksiin. Olen aika harvakseltaan ehtinyt/jaksanut kokouksiin mennä, yleensä vain, jos vapaa-ajan toimen asiat ovat erityisemmin tapetilla. Budjettikäsittely on tietenkin niitä asioita.

Vaan turhauttavaa on. Mietin eilen istuessani neljä tuntia papereiden äärellä, että kuka tulevaisuudessa haluaa/ehtii/jaksaa oikeasti vaikuttaa mihinkään merkittävään? Sisäinen päätöksentekojärjestelmämme on näennäisesti hyvin demokraattinen. Kaikilla lautakuntien ja puolueosastojen edustajilla on mahdollisuus tuoda kantansa julki ja vaikuttaa koko ryhmän päätöksenmuodostukseen, mutta vain OIKEASSA paikassa. Tarkoittaa siis lukuisia (pitkiä) kokouksia, joissa käsiteltyihin asioihin ei ole soveliasta palata. Joko siis istut kaikki kokoukset vahtimassa tai olet hiljaa.

Hyvin harva eilenkään suutaan avasi, ehkä kaikki asiat oli jo käsitelty lautakuntaryhmissä, osastojen kokouksissa, kunnallistoimikunnassa, puheenjohtajistossa, seminaareissa tai jossain. Ei siis ollut enää soveliasta kysyä, kyseenalaistaa tai esittää mitään. Tai sitten kaikki muutkin ajattelivat, että aika vaikuttaa meni jo. Minulla nyt tietenkin on poikkeava asemakin, kun en ole valtuutettu, jotenkin ymmärsinkin sen, kun en puheenvuoroa halutessani saanut. Edellisessä puheenvuorossani olin tehnyt naurettavan pienestä summasta lisäysesityksen. Eihän sitä tietenkään ylös kirjattu, kun kyseessä ei ollut kuin nelinumeroinen luku. Kokemus on vaan osoittanut, että ellei pieniäkin summia ole budjetoitu, niin vuoden aikana rahaa on lähes mahdoton löytää mistään.

Mitäs sitten sanot kuntalaiselle, joka ihmettelee miksei Vantaan kokoisessa kaupungissa löydy kaiken heikko-osaisimmille muutamaa tuhatta euroa? "Valitan, yritin asian ottaa esille, mutta olin väärässä kokouksessa ja summa oli naurettava". Mitä tekisimme jos joku puolue-hierarkian ulkopuolinen räjäyttäisi potin ja nousisi valtuustoon? Kuinka lyhyessä ajassa opetettaisiin istumaan lukuisia iltoja saman porukan kanssa, eri otsikon alla, jotta saisi jonkin asian läpi?

Vaikka kuinka haluaisin kaupunginvaltuustoon, niin pakko on miettiä vielä muutamaan kertaan tarkkaan, miten aikani priorisoin. Töissä kuluu jo iso osa päivästä ja viikonlopuista, haluanko uhrata vähäiset vapaat illatkin. Tai sitten pitäisi jättää kaikki muu pois. Yhtään valtuustotyöskentelyn ulkopuolista kokousta tai seminaaria ei saisi enää kalenteriin tulla. Enkä taida olla ihan ainoa pienten lasten vanhempi valtuustoryhmässämme. Ihmisten ymmärtämiseen ajankäytön suhteen tulisi suhtautua puolueessamme todella vakavasti, jos haluamme uutta verta kehiin. Vaikuttaa pitää voida ilman kymmeniä sisäisiä kokouksiakin.

Väsynyttä tuhinaa.

9.10.07

Mikä on muuttunut idässä?

Vielä alkuviikkokin meni ihan toipuessa Moskovan reissusta. Aivan käsittämätöntä! Tiedossa oli, että tulemme kutakuinkin viettämään neljä päivää hotellin uumenissa, mutta että hotelli elää jossain esihistoriallisessa ajassa...Vartijoita, kerrosemäntiä ja muuta henkilökuntaa oli ihan riittämiin, mitään ei silti meinannut saada hoidettua, sillä kukaan ei puhunut englantia. Kahden päivän aikana käytin mm. hieman vajaa 2 tuntia huonelaskumme maksamiseen ja suurimman osan ajasta oli vieläpä tulkki matkassa. Kuittia en siltikään koskaan saanut, eikä mieleeni juolahtanutkaan lähtöpäivänä aloittaa koko showta alusta. Muutoin kyllä riitti papereita, kulkulupia ja todisteita taskut pullolleen.


Neljännestä kerroksesta mainittiin kaikille miespuolisille osallistujille joko varoittaen tai kehoittaen. Hissien ovella turvamies keräsi 500 ruplan pääsymaksun ja rahalle sitten vähäpukeiset naiset tarjosivat vastinetta. Paikallisten mukaan mitään laitonta, kuten prostituutiota, ei kerroksessa ollut meneillään, tosin heistäkään kukaan ei ollut etukäteen tietoinen kerroksen luonteesta. Kuulostaa minusta vaan epäilyttävältä, jos yhdellekään naiselle ei yökerhosta kerrota halaistua sanaa. Stripparia kun sai joka tapauksessa kaikki katsella ala-aulassa.


Venäläinen keittiö ei saanut minusta edelleenkään uutta ystävää. Pietarissa neljä vuotta sitten ei sentään nälkää nähty, mutta nyt oli parina iltana pakko tilata extra-ranskalaiset päivällisen jäädessä minimaaliseksi. Enkä todellakaan ole krantuimmasta päästä mitä ruokaan tulee. Suuri plussa kuitenkin suklaa-putouksesta! Jopa aamiaisella käynnissä oli torni, josta pulppusi vesiputouksen lailla sulaa suklaata ja siihen sai sitten tikun nokassa dippailla hedelmiä, marenkia jne. Kotiin kans!


Punaisella torilla päästiin käymään, mutta Lenin-mauseleumiin ei edes yritetty jonottaa. Ihmisiä ei ollut ruuhkaksi asti, mutta porteilla oli erittäin hidas passintarkastus, joka synnytti kymmenien metrien jonot. Käytiin Mäkkärissä :) Jaksoi sitten odotella vajaat 6 tuntia kentällä. Ja se tunne, kun näki sinivalkoisten siipien rullaavan lähtöportillemme!

Oli kokousasioitakin tietysti, mutta virallisen matkaraportin saan tehdä töissäkin. Ohessa vielä viimeisen illan jatkoilta kuva, joka Reettaa lainaten... todistaa, että me näytämme humalassa paremmilta.

3.10.07

Riivatun FB

Olin pitkään hyvin epäluuloinen, mitä uutta ja ihmeellistä Facebook voisi tarjota, mutta lopulta päädyin viime lauantaina kirjautumaan käyttäjäksi. Ja mokomahan imaisi minut täysin sisuksiinsa. Blogin kirjoittamiseen käytetty aika on nyt hujahtanut täysin FB:ssa surffaamiseen. Toisaalta systeemi saattaa selkeyttääkin työnjakoa: Facebookiin voi kirjoittaa lyhyesti tyhjänpäiväisimmät kuulumiset ja uusimmat kuvat ja tänne voi kirjoitella pidempiä juttuja. Tosin tiedän, että blogista moni on tottunut lukemaan satunnaisesti myös perhekuulumisia ja nämä ihmiset eivät ole Facebookin käyttäjiä (esim. sukulaisia). Saas nyt nähdä, miten tämä tästä muotoutuu.


Huomenna olen lähdössä Moskovaan työreissulle neljäksi päiväksi. Minkään matkan järjestelyt eivät ole koskaan olleet niin monen mutkan takana. Julmettu määrä paperia on lähetelty sähköisesti, kirjeitse ja faxeina. Ihmettelin myös kovasti hyvin yksityiskohtaisia ohjeita siitä, mistä ovesta meidän pitää saapua hotelliin. No, eilen ehdin viimein hotellin nettisivuille. Kyseessä on enemmänkin kaupunginosa kuin hotelli, Izmailovo alfa tur pystyy majoittamaan kerralla jopa 10 000 asukasta. Ravintoloita, kauppoja, kioskeja jne. on lukuisia, samaten kokoustiloja. Oli siis ihan aiheellista kertoa pienen maan turisteille mistä tulla, jotta olemme edes oikeassa "korttelissa".

Netin käyttömaksut näyttivät olevan aika suolaisia, joten palaan rakkaille sivuilleni todennäköisesti vasta ensi maanantaina seuraavan kerran.