26.1.07

Next Stepeiltä terveisiä



Työt vähän haittaavat tätä harrastustoimintaa, kuten blogin päivityksestä voi huomata. Tiistaista eiliseen hurahti Next Step- messuilla, Jyväskylässä. 20 200 kävijää ja tällä kertaa halli (ainakin toistaiseksi) on edelleen pystyssä. Meidän, eli PAMin osasto, oli sisustettu 50-60- luvun taitteen tyyliin. Pop cornia jaettiin 4500 annosta, lopputuloksena kolme laastaria oikeassa kädessä.

Oli hyvä meininki. Paljon tietysti ysejä, joille kesäduuni-infon tai opiskelijajäsenyyden markkinoiminen on vähän turhaa, mutta mukavaa porukkaa.

Yksi siivojana työskentelevä tyttö naureskeli "ykälisälleen", sanoi vain ajattelevansa ylimääräistä kymppiä pahan sotkun edessä. Jäin vain pohtimaan, että jos työnantajana on pystynyt määrittelemään toisen ihmisen oksennuksen 10 euron arvoiseksi, niin miksi siivojan tuntipalkka on noin 7 euroa...

Taustalla näkyy myös uunituore Punatähtien YYA-levy. On taas osuvia ja tarttuvia biisejä. "Etelärannassa herrat nauraa/kun pätkistä punon palkkanauhaa/ne joustoja vuatii jouston perrään/uamuisin kylmään hikkeen herrään", biisi nro 9, Pätkätyöläinen (PAM,PAM,PAM). Levynjulkistamiskeikka oli viikko takaperin Tavastialla, kyllä oli hyvä show ja levyä voi tilailla mm. nettisivujen kautta.

Huomenna lähdetään seminaarin kautta SAK:n 100- vuotis juhlaristeilylle aktiivien kanssa. Eevi ja Heta menevät mummolaan, Eevi ensimmäistä kertaa yökylään ilman meitä. Hetalla on isojen tyttöjen viikonloppu, kun heti aamusta on kampaaja. Eevin "unikoulu" alkaa tuottaa vähän tulosta ja toivo elää, että mummi ja vaari saa rauhassa nukkua. Sunnuntaina nähdään kuinka paljon pitää synttäri- ja joululahjoja hamstrata sukulaisille...

18.1.07

Seuraava tapaaminen

Lyhyesti virsi kaunis. Vaaleihin on tasan kaksi kuukautta, se tarkoittaa äksöniä.

Seuraava tukiryhmätapaaminen on tuleva sunnuntaina 21.1.2007 klo 16.00 alkaen meillä kotona. Osoite ei varmaan ole kaikkien muistissa, ovikoodista puhumattakaan, joten ilmoittaudu iltaa istumaan sähköpostilla hanna.kuntsi@pam.fi, niin laitan tarkat tiedot.

Myöhässäkin saa tulla, kunhan on kalenteri mukana. Käydään nimittäin jalkautumisia läpi ja jokaiselle löytyy varmasti mukava kadunkulma jollekin sopivalle päivälle. Lisäksi otetaan vähän kuvia, eli parempaa seppälää päälle, ettei tarvitse mutista vanhoista verkkareista :)

Nähdään ja lämpimästi tervetuloa!

14.1.07

SAK ja SDP

Lehdet ovat edelleen täynnä kirjoituksia ja pilapiirroksia SAK:n ja SDP:n johtohenkilöiden jalkautumisesta ja SAK:n tuesta puolueen kampanjalle. Taitaa olla ikuisuusaihe, aina vaalien alla yksi tärkeimmistä keskustelunaiheista - NATO:n, ydinvoiman ja eläkeindeksin ohella. On vähän vaikea ymmärtää suurta kummeksuntaa ja paheksuntaa SAK:n toimia kohtaan. On kai itsestäänselvää, että edunvalvontajärjestö, jonka yksi päätehtävistä on neuvotella valtiovallan kanssa, tukee itselleen edullista ja läheistä puoluetta?!

Hölmömpää olisi olla osallistumatta vaalien alla keskusteluun ja kenttätyöhön, moni jäsenistön kannalta tärkeä asia jäisi edistämättä. Ja jollei SAK tukisi SDP:n vaalityötä, niin mitä sitten? Vasemmistoliitto olisi tietysti toinen vaihtoehto, muttei nykyisellään lähelläkään päähallituspuolueen asemaa.

Eri asia on tuetaanko näkyvästi vai ei. Ihan mahdollista olisi tukea poliittisia puolueita kenenkään tietämättä ja vaikkapa kolmansien tahojen kautta. Minusta silloin ollaan epäilyttävillä vesillä. Jollei tukeaan voi julkisesti osoittaa, niin mitä salaillaan ja miksi?

Varsinkin, kun on selvää, että kaikki suurimmat työmarkkinajärjestöt ja muut kolmannen sektorin toimijat varmasti osallistuvat vaaleihin jollain panostuksella - nousee se iltapäivälehtiin tai ei. Useimmiten ei, sillä suurin uutinenhan on, että Ihalainen (sd.) on samoilla linjoilla Heinäluoman (sd.) kanssa.

10.1.07

Työpöydän ääressä

Eihän tässä vieläkään mitään kantaaottavaa pysty kirjoittamaan, kun olen toista päivää työkoneen ja -pöydän ääressä Paasipuiston laidalla. Ihan ihmettelyksi on mennyt. Kaikki tekniset vempeleet on vaihdettu - mikä on aika luonnollista - tekniikka on kehittynyt 2,5 vuodessa enemmän kuin minä. Uusia ihmisiä on palkattu tai tullut toimintaan, vanhoista puolien nimet on unohtunut ja olo on vähän epätodellinen koko ajan. Eilen tuntui, että olen vain päiväkäynnillä muutamaa asiaa hoitamassa ja kotielämä Eevin kanssa jatkuu niinkuin ennenkin. Aamulla totuus valkeni. Eevi ei sinällään ole helpottanut töihin lähtöä yhtään. Toissayönä valvottiin useampi tunti ja viime yönä pätkiä ja lopulta tyyppi nukkui kainalossa, eli minä torkuin varoen.

Kotijoukkojen puolesta harmillisesti tämä viikko on iltamenojenkin suhteen ihan kaaos. Eilen oli menoa, tänään SAK:n vaali-info ja huomenna paneelikeskustelu Lapinjärven sivarikeskuksessa. Paneeliin onneksi olen saanut hyvän briifauksen, sloganiksi "silmien välliin, silmien välliin!" ja energialinjaukseksi "lisää hiilivoimaloita". Kyllä kannattaa tovereilta kysyä, jos haluaa tukea mielipiteen muodostukseen :)

Pääsääntöisesti on kuitenkin aika mukavaa. Kahvin yliannostus on jo, mutta muuten. Varsinkin kun heti alkuun vielä selvisi, että ennen kesälomia pitäisi pitää pois vanhoja lomia 21 päivää. Niinpä varasin tänään meille 2 viikon Kreetan-matkan toukokuulle. Nyt jo odotan tavernoita, rantatuolia ja lämpöä.

8.1.07

Elokuvia x 2

Olen etuoikeutetusti päässyt kahtena peräkkäisenä päivänä elokuviin! Alkuun marinaa Helsingin leffateatteritarjonnasta, joka on salakavalasti kutistettu ja monopolisoitu. Viattomasti jään kotiin muutamaksi vuodeksi hoitamaan jälkikasvua ja sillä välin suljetaan moni lempisalini - hmph - epäreilua. Mutta sitten nähtyihin pätkiin.

Eilen lähdettiin Assun kanssa kaksin liikkeelle ja tarkoitus oli nähdä The Prestige. Ei varattu lippuja ja niin kävi, että jonottaessa näytös myytiin loppuun. Pikapohdinnan jälkeen päädyimme molemmille täysin outoon Pan`s labyrintiin, espanjalaiseen elokuvaan. Harvoin on esitteen kuvaus niin harhaanjohtava. Kuvittelimme menevämme katsomaan fantasia-elokuvaa, tyyliin Narnia ja itseasiassa näimme kuvauksen Espanjasta vuodelta 1944, kun sissit taistelivat Francon miehiä vastaan. Oli leffassa pienen tytön mielikuvitustakin (tai oliko se todellisuutta), mutta pääosin oltiin niiin kaukana fantasiasta kuin kuvitella saattaa. Onneksi elokuva oli kuitenkin todella hyvä ja koskettava. Äärettömän surullinen kylläkin, ei mitään turhaa jenkki tunteilua ja onnellisia kohtaloita. Malliesimerkki eurooppalaisen ja amerikkalaisen elokuvan erosta. Välillä oli pakko sulkea silmät, kun kaikki rakuus näytettiin läheltä, mässäilemättä, mutta hartaudella. Suosittelen leffaa kuitenkin, jollei nyt äärimmäisen herkkä katsoja ole.

Tänään sitten mentiinkin ääripäähän. Vanhan ystäväni Hannan kanssa nautittiin iltapäivällä annos Bondia, James Bondia. Sean Connery on suosikki Bond-näyttelijäni, mutta tästä uudesta Graigista tuli samantien hyvä kakkonen. Bond, jolla on enemmän kuin kaksi ilmettä, on virkistävä uutuus. Juonikin oli yllättävän realistinen, kukaan ei yrittänyt "pinky and the brain"- tyyliin valloittaa maailmaa, vaan rikolliset olivat suhteellisen uskottavia. Vähän jäin kaipaamaan kaikkia Q:n härveleitä, vaikkakin autoon oli integroitu defibrallaattori - mikä idea sydänvaivaisille! Mun mielestä ihan hyvä leffa, sopi popcornien taustaksi hyvin. Vähän venytetty, mutta rento olo lähtiessä ja sitä kai elokuviin menemisellä tavoitellaan.

Huomenna minä en mene elokuviin - minä menen töihin!

30 vuotta yhdessä

Tänään on vanhempieni helmihääpäivä, eli 30 vuotta yhteiseloa on takana! Varsinaisesti päivää juhlittiin jo lauantaina päivällisten merkeissä Sipoossa. Pöytää oli jatkettu muutamalla metrillä ja lähimpien sukulaisten ja perhetuttujen kanssa istuttiin hyvä tovi. Emma järjesti yllätysesityksen, Qoro Quandon laulajista 9 saapui kasin aikoihin ja piti minikonsertin. Oli aivan mahtavaa, erityisesti tietysti äidille ja isälle, jotka ovat ehkä kuoron uskollisimpia faneja.

On aina tuntunut itsestäänselvältä, että äiti ja isä ovat olemassa ja yhdessä. 30 vuotta on kuitenkin todella kunnioitettava aika, kun oikein pohtii. Meillä tulee keväällä neljäs hääpäivä ja tuntuu, että olemme Assun kanssa olleet yhdessä "aina". Samaan päästäksemme edessä on kuitenkin 26 vuotta...Eevi on silloin 27 ja Heta 29, itse olen täyttänyt 56, eli täyteen eläkeikään on jäljellä 7 vuotta. Mitään muuta kuin ikää on hankala määrittää, mitä vain on voinut tapahtua. Aikaa taitaa olla mahdoton mieltää eteenpäin, vaikka kuinka yrittäisi. Taaksepäin sama ei tunnukaan enää mahdottomalta, vaan itseasiassa hauskalta.

Koska tiedän, että ainakin äiti lukee blogiani säännöllisesti, niin ONNEA, KÄRSIVÄLLISYYTTÄ ja RAKKAUTTA jatkossakin. Olette tärkeitä niin monella tavalla.

5.1.07

Paluu arkeen

Nyt ollaan taas kotiuduttu, laukut pääosin purettu ja aivot ovat hiljalleen asettumassa arkiasentoon. Joululoma Pyhällä hujahti vauhdikkaasti ja onneksi valkoisissa tunnelmissa. Lunta oli onneksi sen verran, että kaikenlaisia talvilajeja päästiin kokeilemaan. Heta potkukelkkaili monena päivänä ja pääsi Aslakin kanssa jopa moottorikelkkailemaan! Todellinen pärinäsussu. Ennen jouluaattoa käväistiin poroajelullakin, Eevi valitettavasti päätti nukkua juuri h-hetkellä päiväunia, joten ohi meni.

Matkustaminen junalla sujui VR:stä huolimatta mukavasti. Kaikki junat olivat täynnä, autopaikkaa ei saanut lainkaan alkuviikkoon, eli tulimme Rovaniemeltä Turkuun ja sieltä ajoimme kotiin. Tampereen ja Turun asemilla on henkilöstöpulaa, eli autovaunuille ei löytynyt siirtäjää ja juna olikin tunnin myöhässä. Pyhien välissä yöjunat olivat myös tupaten täynnä, vanhempieni ja siskojeni lähtiessä ei Kemijärveltä enää ollut yhteysmahdollisuutta, vaan piti ajaa aiemmalle junalle Rovaniemelle ja ottaa hajapaikkoja. Ymmärrän koko ajan vähemmän VR:n logiikkaa pohjoisen junareittien suhteen. Matkustajia ainakin sesonkiaikoina olisi huomattavasti enemmän kuin mitä nyt pystytään kuljettamaan ja Kemijärveltä asti. Siis sähköt radalle!

Eevi oppi loman aikana seisomaan tukea vasten ja taputtamaan! Yhtäaikaa esiteltynä uudet temput eivät vielä suju, vaan lopputuloksena on suorinvartaloin, polvet taittaen nenälleen, josta ei tyylipisteitä juuri heru. Kohta kävellään...

Ja viimeinen viikonloppu kotiäitinä. Tiistaina alkaa työt, kamalan ihanaa. Vielä ei ole kuin kaksi lounasvarausta, kuka lähtee syömään?