Kaiken järjen mukaan keskellä päivää pitäisi tehdä töitä, no en tee, vaan kirjoittelen tänne. Yleensä en ole huomannut kärsiväni mistään syysmasennuksista, mutta ikä kai tuo mukanaan kaikenlaista. Juuri mikään ei tunnu menevän putkeen. Eikä tämä pelkästään syksyyn ajoitu, mutta tähän asti on jokin positiivinen pohjavire kuitenkin tunkenut läpi. Positiivinen tulevaisuuteen katsominen on hankalaa, jollei mitään kannustavia merkkejä ole nähtävissä. Asiat eivät nytkähdä yhtään toivotulla tavalla.
Helppo olisi nyt olla tosiuskovainen. Jollain muulla on suunnitelma varalleni, kaikki tämä on vain ennaltasuunniteltua koettelua. Suuri onni on edessä, kun vain maltan mieleni ja kahlaan arjessa turhia murehtimatta. Vaan kun en nyt niin uskossa vahva ole. Väistämättä miettii, missä kohtaa valitsin väärin, mikä minussa on vikana. Miksi asiat eivät vain voi onnistua!
Ensi perjantaina onneksi on edessä pieni hengähdys. Mennään Riihimäen teatteriin katsomaan Jäniksen vuosi (sovitusta kehuttu kovasti), yövytään hotelli Linneassa ja syödään hyvin. Eihän se todellisuutta miksikään muuta, mutta varmasti nostaa mielialaa. On taas muutaman päivän valmiimpi kohtaamaan marraskuun.
2 kommenttia:
hauskasti otettu jumala syysmasennuksen syyksi.
Ei, vaan nimenomaan syysmasennuksesta pelastajaksi. Jos vain jaksaisi uskoa, että kaikki korjaantuu jonkun muun toimesta, kunhan vaan maltan odottaa. Mikäs tässä sitten olisi itsesäälissä kieriessä, ei tarvitsisi paineita lisätä pohtimalla ratkaisuja.
Lähetä kommentti