30.3.10

Risikko pölkylle

Olen aivan pöyristynyt Heinolan reumasairaalan lopettamisesta. Jotenkin ajattelin koko ajan, että ne onnettomat pari miljoonaa löytyvät tuosta vain ja lopettamisuhka jää myrskyksi vesilasissa. En aidosti uskonut, että edes Kokoomuksessa voitaisiin olla niin markkinahenkisiä, että Reuman sairaala uhrattaisiin. Helpommat potilaat on varmasti järkeväkin hoitaa sairaanhoitopiirien omissa yksiköissä, mutta todellista asiantuntijuutta on tarjonnut ainoastaan Heinola.

Koko ajan on hoettu kuinka on rakennettava osaamiskeskuksia ja tulevaisuutemme on korkean tutkimustoiminnan varassa. Ilmeisesti tämä mantra ei kuitenkaan koske sairaudenhoitoa. Vasta viisi vuotta sitten Reuman sairaala sai laatupalkinnon Euroopan johtavana yksikkönä omalla alallaan. Mitäs siitä, onhan noita. Erityisesti lasten ja nuorten osalta pelottaa mitä hoidolle käy. Kokonaisvaltaisella kasvun tukemisella, myös pitkäaikaissairaiden lasten osalta, ei taida olla merkitystä, jos kerran voidaan säästää muutama miljoona. Vieläpä tämän sairauden osalta päätös tuntuu nykypäivänä ihan uskomattomalta. Työuria pitäisi pidentää, saada jokainen kantamaan kortensa kekoon ja sitten ollaan valmiita uhraamaan ryhmä, jonka hyvällä hoidolla on selkeät tulokset. Huono hoito usein johtaa pysyvään työkyvyttömyyteen tai vajaa työkykyisyyteen, hyvä ja oikea-aikainen hoito puolestaan usein mahdollistaa lähes normaalin aikuisuuden. Omasta lähipiiristäni löytyy juuri tällainen esimerkki.

Meillä ei ylipäätänsä ole Suomessa kuin kolme sairaanhoidon yksikköä, joissa olisi korkealla profiililla keskitytty lasten sairauksien tutkimiseen, hoitotyön kehittämiseen, koulutukseen ja uusien hoitomuotojen kokeiluihin; lastenlinna, lastenklinikka ja reumasairaala. Mitä ihmettä liikkuu Risikon päässä? Miten ihmeessä hoidon laatu, hoitojen aikainen koulunkäynti, eri terapiat ja pitkäaikaisseuranta hoidetaan hajautetusti ja ennenkaikkea nykyisin resurssein? Ja kenelle siirtyy tutkimus- ja kehitystyö?

Toivon sydämestäni, että jollain sosiaali- ja terveysministeriössä vielä silmät aukeavat ja toinen ratkaisu löytyy. Huonolta vaan kuulostaa, että osa lääkäreistä on jo irtisanoutunut ja hoitajia on hakeutunut muuntokoulutukseen. Pahalta myös tuntuu se, että Heinolan varassa olleiden perheiden tuskasta ei pari viikon lehtikirjoittelua enempää kiinnostuttu. Kansanedustaja Merja Kuusisto asiasta tiedotteen laittoi pari päivää sitten, mutta juuri muuta ei minun silmiini osunut. Ilmeisesti Heinola on juuri riittävän kaukana Helsingistä.

23.3.10

Linkkejä

En viitsi kopiooida tekstiä suoraan sivulta toiselle, vaan laitan linkit eilisiin tuotantoihini. Ettei synny kuvaa, että näppäimistö on hiljentynyt - ei vaan pysty kirjoittamaan viiteen paikkaan yhtä aikaa.

Asiaa suomalaisen ruoan kilpailukykytekijöistä pamilaisesta näkökulmasta:
Aulailija

Asiaa lasten ja nuorten kasvun tukemisesta:
Vantaan Demarit

17.3.10

Vapaksen uudistuminen

Tämä viikko on ollut työntäyteinen lautakunnan asioiden osalta. Järjestötapaamisia, nuorisovaltuustolaisten kanssa sähköposteilua/tapaamisen sopimista ja toki kokous. Maanantain kokouksen aluksi kuulimme Jyväskyläläisen konsultin esittelyn hahmotelmasta vapaa-ajan ja asukaspalveluiden toimialan organisaatiouudistukseksi. Valmistelun aikataulu on päätä huimaava. Koko hommasta ei ollut vielä syksyn talousarvioneuvotteluidenkaan yhteydessä mitään puhetta, sitten alkoi tapahtua ja nyt uuden organisaation pitäisi aloittaa 1.6. Sinällään on ihan oikein, ettei kaikkea haudota vuositolkulla ja tässä tapauksessa organisaation mataluus mahdollistaa nopeat ja notkeat liikkeet, mutta jossain kohtaa pitäisi porukan tietää mistä päätetään ja saada osallistua aidosti valmisteluun.

Kaiken taustalla on Vantaa-sopimuksessa sovitun uuden tapahtuma- ja kaupunkikulttuuriyksikön perustaminen. Se on hyvä asia. Vantaalla on merkittävästi kehitysnäkymiä suurten ja pienempien tapahtumien edistämisessä ja kaupunkikuvan kirkastamisessa nimenomaan omaleimaista kaupunkikulttuuria vahvistamalla. Toinen kokonaisuudistusta puoltanut seikka on työllisyysasioiden kasvaminen toimialallamme sille kuuluvaan arvoon. Nykyisin toimialalla on neljä tulosaluetta: nuoriso-, liikunta-, kulttuuri- ja asukaspalvelut. Uudessa mallissa tulosalueita olisi viisi. Asukaspalveluiden tulosalue jakaantuisi kahtia, eli työllisyyspalvelut muodostaisivat oman kokonaisuutensa ja nykyisen asukaspalvelujohtajan virka muuttuisi työllisyysjohtajaksi. Tämäkin on erittäin hyvä linjaus. Iso kysymys sitten onkin, miten edetään kaiken lopun kanssa? Konsultin ja virkamiesten tie olisi nyt se, että viides tulosalue olisi alue- ja tapahtumapalvelut. Meidän toimialamme vastaa siis myös asukas- ja lähidemokratiasta, meillä on 7 aluetoimikuntaa (ja niillä aluekoordinaattorit), Svenska Kommitté, monikulttuurisuusasiat, yhteispalvelupisteitä 3-4 kpl ja erilaisia yhteisöllisyyden ja lukuisia osallisuuden kasvattamiseen panostavia hankkeita.

On valtava näkökulmaero, haluammeko vahvistaa aluetoimintaa lisäämällä tapahtumatarjontaa ja olemassa olevien yhdistysten yhteistoimintaa vai haluammeko hakea uusia uria osallisuuden ja kansalaisyhteiskunnan vahvistamisen suuntaan. Uusi tulosalue voisi mielestäni mieluummin pyrkiä vahvistamaan ihmisten vaikutusmahdollisuuksien lisäämistä ja pilotoida erilaisia malleja, joilla suuressa kaupungissa kuultaisiin myös kylien asukkaita. Erilaisten vapaa-ajan tapahtumien lisääminen ja verkostoituminen on joka tapauksessa mahdollista toteuttaa yksikön, ei tulosalueen toimesta. Itse asiassa uskon, että toimialatasoisena yksikkönä kaupunkikulttuurin edistäminen on jopa vaikuttavampaa. Kaupunkikulttuuri muodostuu kuitenkin osaltaan arkkitehtuurista, elinkeinopolitiikasta, kaavoituksesta, viheralueiden ja koko infran suunnittelusta/kunnosta, asuinalueiden historiasta ja sitten tietenkin alueella asuvien ihmisten tavoista ja tarpeista. Yli toimialarajojen toimiva yhteistyö on siis erittäin olennaista, ei ainoastaan Vapaksen sisällä verkostoituminen.

Vapaa-ajan ja asukaspalveluiden toimiala on Vantaan pienin ja toteuttaa hyvin paljon ei-lakisääteistä toimintaa, mutta palvelut koskettavat kaikkia kuntalaisia ja näkyvät jokaisen arjessa hyvin selkeästi. Mielenkiintoa siis löytyy käyttäjiltä, mutta ei niinkään päättäjiltä, koska liikuteltavat rahat ovat ihan "peanuts". Ja toisaalta johtava puolueemme Kokoomus ei ole koskaan liiemmin kiinnostunut aluedemokratian toteutumisesta. Vantaalla asiaan on kuitenkin satsattu ja olisi todella lyhytnäköistä lopettaa kehitystyö nyt kesken. Poliittista keskustelua ei siis juurikaan ole käyty, vaikka organisaatiouudistus tulee päätökseen jo huhtikuussa.

Hieman siis huolestuttaa, että teemmekö jälleen päätöksiä silmät kiinni, täysin yhden valmistellun mallin pohjalta. Voi hyvin olla, että vaihtoehtojen kartoittamisen jälkeen paras ratkaisu olisi silti ensimmäiseksi valmisteltu, mutta siinä tapauksessa päätös perustuisi kuitenkin johonkin vertailuun ja keskusteluun. Oman "laatikkoleikkini" olen esitellyt meidän valtuustoryhmälle, lautakuntaryhmälle, lautakuntamme muille jäsenille ja jopa kahden sos.dem. osaston aktiiveille, joten omaa korttani olen yrittänyt kekoon kantaa. Vaan ei yksi muurahainen kesää tee ja muita kuluneita sanontoja.

9.3.10

"Jos haluat tehdä hälytyksen, paina 1"

On vaikea ymmärtää miten sisäministeri Holmlundin ajatus kulkee. Hätäkeskusten radikaali vähentäminen ja alueiden laajentaminen ei voi mitenkään parantaa palvelun laatua tai luotettavuutta. Erityisen tärkeää on kansalaisten turvallisuudesta puhuttaessa taata nimenomaan luotettavuus. Vaikka se olisi osittain imagoakin, niin se on kerrankin mittaamattoman arvokasta imagoa. Jo poliisin näkyminen katukuvassa vähentää onnettomuuksia, samaten takaraivossa välkkyvä tieto, että yhdestä numerosta saa aina nopeasti ja takuuvarmasti apua luo perusturvallisuuden tunnetta. Jos kansalaisten luottamus mahdollisen avun saantiin yhteiskunnan turvaamana, usein elämän suurimman hädän keskellä, horjuu, ollaan hyvin heikoilla vesillä.

Ja kuulostaa kieltämättä pahalta, että Keravalta hoidetaan 1,5 miljoonan ihmisen puhelut. Oulu hoitaa kaiken Utsjoelta Kalajoelle. On meinaan pirun pätevää porukkaa noissa hälytyskeskuksissa töissä. Jokainen inhimillinenkin erehdys on liikaa ja virhearvioiden määrä auttamatta kasvaa, jos paikallistuntemus heikkenee ja pitkällinen työkokemus jää vanhalle paikkakunnalle etsimään muita hommia. En oikein jaksa uskoa, että ministeriön hurskas toive toteutuu, että koulutetut ja kokeneet häke:n työnteijät siirtyisivät sankoin joukoin työnsä perässä. Vaihtuvuus on ollut jo kuluineina vuosina niin suurta, että se on herättänyt keskustelua avun tarpeen arvioinnin tasosta ja nyt tilanteen pikku hiljaa korjaantuessa tulee tällainen pommi. Ei hyvä.

Pelastusalan ihmisiltä yritin valmisteluvaiheessa kysellä mielipidettä, mutta ajatuksia pidettiin niin pöyristyttävinä, ettei tuhahduksia ja epätoivoisia naurahduksia yksilöidympää vastauksia oikein saanut. Viranomaisverkon ja nykyisen hälytyskeskustoiminnan kanssa on ollut vielä kehitystyö kesken. Maallikolle kummallisen kuuloisia asioita on ollut hoitamatta, kuten se, että raitiovaunuille ei saada omaa hälytyskoodia. Mutta kun koodistoa miettii Kuopiosta käsin, niin kai se on ihan ymmärrettävää, ettei ratikkaonnettomuuksien todennäköisyys tule ensimmäisenä mieleen.

Arvo nyt sitten tässä kumpi on pahempaa, Kokoomuksen keskittäminen vai Keskustan hajasijoittaminen. Kummallakaan ei tunnu olevan kokonaistuottavuuden kasvattamisen kanssa mitään tekoa.

7.3.10

Yukigassen

Yukigassen, maallikoille lumipallosota rantautui viikonloppuna Helsinkiin. Käytiin tänään Auroran kentällä katsomassa välieriä ja mitalipelejä. Japanissa (yllätys) kehitetty lumipeli rantautui Kemijärvelle, jossa sijaitsee Euroopan liiton toimisto ja pelataan Euroopan mestaruuksista. Norja on saanu kunnian järjestää Pohjoismaiden mestaruudet ja MM-kisat ovat luonnollisesti aina Japanissa. Tavoitteena on, ainakin puolitosissaan, tehdä lajista olympiakelpoinen. Siihen taitaa vielä olla matkaa.

Tänään siis kisattiin aika amatööritasolla, sillä suurin osa pelaajista oli helsinkiläisiä ja tutustuneet lajiin eilen. Hauskalta tuo näytti. Ideana on siis joko eliminoida kaikki toisen joukkueen pelaajat tai saada vastustajan lippu ryöstetyksi. Kenttä on noin lentopallokentän kokoinen ja raja kulkee keskellä. Kentälle on rakenettu kuvan mukaisia palteita kymmenkunta ja sieltä voi sitten vaania hyvää hyökkäyspaikkaa. Pallot ovat kovia, mutta tämänpäiväiset kisaajat olivat herrasmiesmäisiä, eikä kunnon tykkitulta nähty. Juontajana toimi Taivaan tulien myötä Kemijärven uudelleen löytänyt Kari Väänänen ja hänen mukaansa pelistä puuttui myös pohjoisen kisoille ominainen huuto. Kemijärveläisille Yukigassen onkin ilmiö. Iso markkinatapahtuma ja siitähän nytkin oli kyse. Kentän laidalla pyöri Kemijärven kaupunginjohtajasta alkaen pr-porukkaa. Eikä markkinoitavassa tuotteessa vikaa olekaan. Vielä hullumpaa on juosta eukko selässä ja uida jäisessä avannossa kilpaa. Auringon jo lämmittäessä oli oikein viihdyttävää katsella hyväntuulista kisaa ja nautiskella pullakahveista.

Loistava päätös urheilun seuraamis viikonlopullemme. Eilen nimittäin huitastiin ex-tempore Salpparin isoihin katsomaan joukkuemäkeä ja tietenkin tuuli sotki illan. Toinen kierros peruttiin, mutta tulipahan nautittua eväät kirpeässä tuulessa hangessa istuen ja nähtiin ilotulitus. Tuuliverkon rakentamista ehdin pohtia useaan kertaan, kun poikia vedettiin puomilla edestakaisin. Sinällää tuntuisi aina hullulta laittaa satoja tuhansia euroja luonnon hallitsemiseen, mutta kyllä urheilukansaa syö, kun tähdet eivät pärjää. Ei Janne Ahosen alle satametrinen tunnelmaa nostanut. Urheilukansa haluaa tukea suosikkejaan, haluaa nähdä onnistumisia ja haluaa lisäksi kokea suurtapahtumia Suomessa. Nykyisillä kisakriteereillä emme pärjää kovin kauan kattamattomalla stadionilla Helsingissä tai tuuliverkottomalla Lahden kisamontulla. Suurtähdet eivät halua matkustaa turhaan, eivätkä sponsorit maksaa peruuntuneista kierroksista. Lahti on toki yksi perinteikkäimmistä talvikisapaikoista ja osa viehätystä perustuu juurikin luomuun, mutta riittääkö se tulevaisuudessakin? Toivottavasti. Ensimmäiset Lahden kisat, jotka muistan, ovat 1989 hiihdon MM-karkelot ja sen jälkeen olen säännöllisesti paikan päälle lähtenyt. Ei ne tulokset, vaan se makkara, letut ja lämmin kaakao.