Vanhemmuutta ruotsalaisittain

Yllätin aamulla itseni nyökyttelemästä pääministeri Jyrki Kataisen lausunnolle. Päivän hesarissa Katainen nosti kissan pöydälle ja linjasi, että osa-aikatyön mahdollisuuksia pienten lasten vanhemmille on lisättävä. Otsikossa tosin vaadittiin kotiäitejä töihin, mutta aivan yhtä totuudellisia otsikkoja olisivat olleet ”Isät kotiin Ruotsin malliin” tai ”Pienille lapsille lyhyemmät hoitopäivät”. Katainen nimittäin perusti avauksensa opintomatkansa kokemuksiin ja hyviin tuloksiin, joita naapurissamme on saavutettu joustavoittamalla vanhempainrahajärjestelmä.

Kokoomuslaisittain ilmaistuna pienten lasten äitien Suomea paremman työssäkäyntiasteen takana on yritysten halu palkata osa-aikaisia. Ei Suomessakaan naisvaltaisilla aloilla osa-aikaisten käyttö vähäistä ole, se on vaan suunnattu aivan toisin. Meillä lyhyttä työaikaa tehdään usein vastentahtoisesti ja alle 3-vuotiaiden hoidossa vaihtoehdot ovat aika lailla on-off. Joko olet töissä tai kotona, välimallit eivät ole taloudellisesti järkeviä.

Ruotsissa sen sijaan koko vanhempainvapaajärjestelmä on rakennettu jaettua vanhemmuutta ja työn ja perhe-elämän yhteensovittamista tukien. Molemmille vanhemmille on kiintiöity oma osuutensa vanhempainvapaasta, eli kummallekin vanhemmalle on korvamerkitty kaksi kuukautta yhteensä 16 kuukauden vapaasta, mutta suurin osa vapaasta (12 kuukautta) on perheen itsensä päätettävissä. Vanhempainraha jaetaan tasan vanhempien kesken ja vanhemmat voivat nostaa sitä siihen saakka, kun lapsi täyttää 8 vuotta, enintään 480 päivärahan verran. Yhdessä sopien voi esimerkiksi äiti nostaa myös isän osuuden rahasta.

Vanhempainrahan voi halutessaan ottaa yhtä päivää kohden täysimääräisenä, kolmena neljäsosana, puolena, yhtenä neljäsosana tai jopa yhtenä kahdeksasosana. Vanhemmilla on siis halutessaan ”isomman ja pienemmän rahan” päiviä, joiden mukaan he voivat säädellä lastenhoitoa ja työntekoa. Suomen kaltaista hoitovapaata ei ole lainkaan. Luontevaa on siis palata aika pian lapsen ensimmäisen ikävuoden jälkeen työelämään osittain ja siten venyttää vanhempainrahakauden kestoa mahdollisimman pitkälle, jopa kouluikään saakka. Lapsen hoitopäivät eivät veny, työtilanteesta riippuen isä, äiti tai jopa joku muu lähisukulainen voi ottaa hoitovastuun ja silti vanhempien työssäkäyntiaste pysyy hyvällä tasolla.

Ruotsissa vanhempainpäivärahan tasa-arvoinen jakaminen on murtanut sukupuolirajoja. Työnhaussa naiset eivät joudu selittelemään perhekuvioitaan, eivätkä pitkät hoitovapaat vaikuta ammattitaidon säilymiseen, eläkekertymään tai uuden työn löytämiseen negatiivisesti. Löytyisikö tästä myös ratkaisu vanhemmuuden kustannusten tasaisempaan jakoon? Toivoa sopii, ettei Kataisen ja Häkämiehen ystävyys viilennyt yhdessä yössä, vaan nyt olisi oikea hetki saada elinkeinoelämän edustajat Kokoomuksen linjoille ja tukemaan joustoja pienten lasten vanhemmille.