Todettakoon alkuun heti, että kannatan kaikkien harvinaisten ja vieläkin harvinaisempien lajien suojelua ja poikkeuksellisen luontoalueen turvaamista jälkipolville. Kannatan ehdottomasti sitä, että Helsingin itäpuolella säilyy pääkaupunkiseudun toinen keuhko - jos toinen symbolisesti on Nuuksio. Entisenä sipoolaisena myös tunnen Sipoonkorven alueen ja olen siellä nuorempana kalliolaskeutunut, retkeillyt ja jopa yöpynyt. En siis halua rakennuttaa alueella ostoskeskusta tai toista Merihakaa.
Ja juurikin edellä mainituista syistä suhtaudun epäillen kansallispuistohankkeeseen, jota nyt täysin kritiikittä ajetaan kuin käärmettä pyssyyn. Kokoomus haluaa kohentaa imagoaan viherpuolueena ja Vihreät ajavat mitä vain, millä jokin asia saa jonkin suojeluun liittyvät leiman tai statuksen. Hanke on kuitenkin minusta hyvin problemaattinen.
Sipoonkorven alueelta löytyy tällä hetkellä erittäin harvinaisia lajeja, niin kasvistosta kuin eläimistöstäkin. Suurimmat harvinaisuudet ovat tavalliselle tallaajalle havaitsemattomia, mutta uskon kun asiantuntijat kertovat kääpälajeista ja eri lahottajista, joita ei löydy enää kuin muutamasta paikasta Eurooppaa. Samaten alueella asustaa eri lintu- ja eläinlajeja, joita ei muutoin ruuhkaisessa Etelä-Suomessa tapaa. Nykyisellään Sipoonkorven vuosittainen käyntimäärä on noin 40 000, kun Nuuksiossa käy kymmenkertainen määrä. Jos siis tavoitellaan itäistä ulkoilualuetta, joka yltäisi vaikkapa puoleen Nuuksiosta, niin kuinka käy näiden äärimmäisen herkkien ja harvinaisten esiintymien? Epäilen vahvasti, että vaikka reitit olisivat tarkkaan rajattuja, niin kato kävisi kovaa tahtia. Sama homma on hehkutettujen mantereelta merenrantaan suuntautuvien käytävien kanssa. Suomessa ei mistään löydy enää yhtenäisiä kulkureittejä mantereelta rannikolle ja nyt ajatus olisi kansallispuistohankkeen myötä turvata nekin. Kukaan ei kuitenkaan suostu vastaamaan miten tämä suhteutuu ratasuunnitelmiin. Jos halutaan Mellunmäestä kohti Porvoota jatkuva metro tai pikaraitiotie, niin eivätkö käytävät kaiken logiikan mukaan katkea? Vai onko jossain jemmassa niin paljon määrärahoja, että rata kulkisi koko matkan tunnelissa? Epäilen tätäkin vahvasti.
Olisi siis rehellistä kertoa suoraan mitä tahdotaan ja miten se toteutetaan. Joko halutaan ulkoilualue, kansallispuisto, jonka luontokeskuksen viereen rakentuu suunnitelmien mukaisesti iso parkkialue kävijöitä varten ja lisäksi rakennetaan rantakäytävien säilyttämiseksi joko ilmasiltoja tai tunneleita (joko eläimille tai radalle) TAI sitten halutaan suojella harvinaiset lajikkeet ja annetaan alueen olla. Suurin syy alueen koskemattomuuteen on kuitenkin ollut laaja yksityinen omistus ja pala natura-aluetta. Maanomistajat eivät halua mailleen luvattomia kulkijoita, yhteydet ovat sellaiset, ettei satojen tuhansien käyntien määrä ole mahdollinen ja toisaalta nykyiset hieman vaatimattomammat reitit palvelevat riittävästi niitä, jotka jalan tai pyörällä paikalle osaavat.
On lapsellisen helppoa ja populistista vain vaatia nopeaa kansallispuiston perustamista ilman mitään suunnitelmaa liikennejärjestelyistä ja rahoituksesta tai ilman kunnollista analyysia miten kävijämäärän kasvu vaikuttaa lajien säilymiseen. On ok, jos itärata ei etene tietoisen päätöksen seurauksena, jos uskalletaan jo nyt todeta, että radan rakentaminen osoittautuu erikoisjärjestelyiden takia liian kalliiksi jne. Mutta on erittäin tekopyhää sen jälkeen moittia hajanaista kaupunkirakennetta tai perheiden kahteen henkilöautoon perustuvaa liikkumista ja pelkään pahoin, että niin keskustelu kuitenkin jatkuu.
Vihreiden Brax sentään suostui sanomaan, että joitain ristiriitaisuuksia kansallispuistohankkeella ja Helsingin kaavoitussuunnitelmilla on, mutta Kokoomuksesta ei olla sitäkään vähää suostuttu myöntämään. Kertonee asiaan perehtymisestä oman viestinsä. Pakko on myöntää, että erityisen innolla odotan todellisten luonnonsuojelijoiden esiinmarssia. Milloin joku huomaa, että harvinaiset lajikkeet ja lajit kaipaavat kenties rauhaa ja tallaamatonta maastoa. Jos Leena Itäsalmesta on vielä voimissaan, niin eiköhän kohta ala näkyä ja kuulua kriittistäkin suhtautumista kansallispuistoiluun nimenomaan luontoarvojen takia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti