Hetan odottelua

Lauantai-illan action. Vietettiin mukavaa iltaa mummilassa, saunottiin, Heta söi reippaasti ison iltapuuron ja kaikin puolin kiva olo. Ja "out of the blue" alkaa yskittää ja sitten alkaa kakominen ja selkään taputtelu. Hyvä ystävämme herra Lima ilmestyi taas kyläilemään. Käskin vaarin soittamaan hätänumeroon ja toivoin vain, ettei Heta ala sinertää ja lopeta hengittämistä. Niin ei onneksi tällä kertaa käynyt, vaan hengitys rohisi, mutta kulki vaivalloisesti onneksi koko ajan. Ensin tuli paloyksikkö ea-kamoineen ja sitten ambulanssi ja heti perässä naapurin mies ilman paitaa. Napurin mies kun sattuu olemaan lääkäri, huvittavalta näytti silti. Katsoivat perusjutut ja Heta lähti vaarin kera Lastenklinikalle. Nyt sitten vaan odotellaan...Ihan pirteältä näytti lähtiessä. Luultavasti vain imevät röörejä ja pääsee aamuyöstä kotiin. Tylsää olisi jäädä osastolle yksin. Matka Sipoosta hakemaan on vaan aika pitkä, vaikka mummi urhoollisesti onkin halukas noutamaan Hetan ja vaarin vaikka kello olisi mitä. Matkat maalla kestävät. Paloyksikkökin tuli n.10 minuttia soitosta, onneksi ei siis ollut tajuttomana koko aikaa. Kotona viimeksi yksikkö tuli 4 minuttia puhelusta, nekin minuutit olivat ihan tarpeeksi pitkiä. Ehkä yritän saada kuitenkin unta, herään sitten vastaanottamaan Hetan, mikäli ei jää sairaalaan ja joka tapauksessa herään kohta syöttämään Eevin. Ei ole elämä yksitoikkoista lapsiperheessä.