Anne Moilanen kirjoitteli eilisessä kolumnissaan Ilta-Sanomissa otsikolla Marsilaisten SDP. Teksti oli varmasti tarkoituksellakin yliampuva, mutta ei kai kukaan itseään kunnioittava kolumnisti tahallaan asiavirheitä tee? Tästä syystä jäikin sellainen vaikutelma, että kaipa tuo tosissaan on ja siitä sitten syntyi suurempi huoli, että onko hieman paremmin voivalla kansanosallamme todella sellainen kuva tämänpäivän Suomesta, että demareiden ulostulot työelämäkysymyksissä tuntuvat marsilaisten koodikieleltä.
Aloitetaan EU- ja ETA-alueen ulkopuolisen työvoiman käytön saatavuusharkinnasta. Nimihirviöstä huolimatta kyseessä on ehkä yksi yksinkertaisimmista työvoimapoliittisista virityksistä. Kun työnantaja haluaa palkata ihmisiä töihin em. alueiden ulkopuolelta, hänen pitää ensin käydä kotimaan työvoiman saatavuus tilanne läpi työvoimaviranomaisten kanssa ja jos todellakaan osaavaa väkeä ei löydy, niin eikun rekrytoimaan. Yksittäisten huippuosaajien kanssa tällä ei ole mitään tekemistä, heitähän metsästetään ja pyydetään ihan eri reittejä pitkin. Moilanen kuitenkin toteaa: "Urpilainen on laususkellut, että Suomeen ei pitäisi ottaa ulkomaalaisia työntekijöitä niiltä aloilta, joilla Suomessa on työttömyyttä - - Mitä Urpilaisen epämääräisen ulkomaalaisvihamieliset puheet merkitsisivät käytännössä, ei tiedä kukaan." Ei tarvitsisi kovin paljon tehdä taustatyötä, kun selviäisi, että tällä hetkellä valtaosa EU- ja ETA-alueen ulkopuolisista työntekijöistä työllistyy keittiötyöntekijöiksi ja siivoojiksi, ei siis huippuosaajiksi kansainvälisiin yrityksiin tai paikkaamaan huutavaa lääkäripulaa. Samaan aikaan neljännes Suomen maahanmuuttajista on työttömänä ja esimerkiksi ravintola-alalla laman aikana palkansaajien määrä laski 5 %, eli osaavaa työvoimaa olisi vapaana. Mikä sitten on työnantajan motiivi tuoda työntekijänsä hyvin kaukaa, eri kultuurista, lähes aina kielitaidottomina siivoamaan tai tekemmän peruskeittiötyötä? Olisiko kenties oiva mahdollisuus teettää ylipitkiä päiviä, maksaa reilusti alle suomalaisten palkkanormien, irtisanoa milloin huvittaa? Näin ainakin näyttäisi tutkimusten mukaan olevan. Tämän päivän Suomessa ei ole mitenkään harvinaista, että työmarkkinoitamme tuntemattomia käytetään todella härskisi hyväksi. Julkisuudessa näkyvimmin ovat olleet kiinalaiset kivimiehet ja viime aikoina Kouvolan China-centerin naistyöntekijät.
Saatavuusharkita on yksi tapa valvoa mille aloille Suomeen tuoda työntekijöitä, minkälaisiin yrityksiin ja mihin tehtäviin ja toisaalta voidaan estää suuren työttömyyden aloilla ulkomaisen työvoiman tuonti. Kenen oikeustajuun mahtuu, että vaikkapa Raili 53 v. saneerataan siivoustyöstään ulos yt-neuvotteluiden tuloksena ja tilalle tuodaan filippiineiltä työntekijä, jolla teetetään epämääräisiä työvuoroja alle minimipalkan? Kyse ei todellakaan ole ulkomaalaisvihamielisyydestä, vaan ihmisarvoisesta kohtelusta. Ei yksinkertaisesti ole oikein pyrkiä halpatyövoiman käyttöön ja sen ohella jättää koulutettuja, kokeneita ihmisiä työttömäksi. Aivan samoin perustein on väärin korvata vakituista henkilökuntaa vaikkapa ilmaista työtä tekevillä harjoittelijoilla. Siinäkään ei ole kyse opiskelijavihamielisyydestä, vaan siitä, että sovittuja työehtoja ja palkkoja ei saa polkea. Jos me täällä annamme periksi, niin mitä tapahtuu heikommin kehittyneissä maissa? Tällä logiikalla voi saman tien lopettaa kaikki lapsityön vastaiset kampanjat, peli on menetetty.
Mars-linjalle Moilanen asettaa myös SDP:n sitoutumisen eläkeiän säilyttämiseen nykyisellään. Voi olla, että me demarit olemme ulkoavaruudessa, mutta viereisellä linnunradalla on Moilanenkin. Meillä eläkeikä on jo Saksaa korkeampi toisin kuin hän antaa ymmärtää. Eläkkeelle voi jäädä 63-68 iässä, jos sinne asti jaksaa. Ongelmahan on se, että suomalaiset jäävät eläkkeelle keskimäärin 59 vuotiaina, eli reilusti alle minimirajankin. Jo puolet siirtyy elääkkeensaajiksi työkyvyttömyyseläkkeen kautta ja siellä keski-ikä on noin 52 vuotta. Tuosta porukasta vuosittain yli 4000 on alle 35-vuotiaita! Mitä ihmeen merkitystä työurien pidentämisen kannalta olisi siis sillä, että lakisääteinen vanhuuseläkeikä olisi vaikkapa 75 vuotta?
Mielenterveysongelmat ovat jo suurin syy työkyvyttömyydelle. Toisaalta perinteisissä "duunariammateissa" ovat edelleen tuki- ja liikuntaelinsairaudet sekä työtapaturmat erittäin yleisiä. Lisäksi kasvavat tulo- ja terveyserot ovat johtaneet siihen, että matalammin koulutettujen, fyysistä työtä tekevien miesten keskimääräinen elinikä on jopa kymmenen vuotta akateemisia alempi. Osa yrityksistä on tähän herännytkin. Esimerkkeinä vaikkapa Lassila & Tikanoja tai Abloy, joiden ikäohjelmat ja työkyvyttömyyden ehkäisytoimet ovat tuottaneet työntekijöiden kannalta hienoja tuloksia ja lisäksi säästäneet yrityksille sievoisia summia. Kyse on pienistä teoista, kuten vuorotteluvapaan mahdollistamisella, vuorotyön vähentämisestä ikääntyneemmillä, yksintyöskentelyn vähentämisestä, korvaavan työn etsimisestä, hyvästä esimiestyöskentelystä, kunnollisesta työterveyshuollosta, työn oikeasta mitoittamisesta, määräaikaisuuksien karsimisesta minimiin jne.
Kuten voi huomata, olemme edistyneet homeisissa ay-bunkkereissamme (Moilasen ilmaisu) sen verran, että olemme rakentaneet periskooppeja, jolla saamme terveisiä työpaikoilta. Ilmeisesti tiede- ja taidetyöläisillä ei jaksamisen kanssa ongelmia ole...Sanontahan tosin kuuluu, että varmin tapa päästä silpputyöläiseksi onnettomalla sosiaaliturvalla on olla nainen ja väitellä tohtoriksi humanistisilta aloilta.
Kokonaan oma kokonaisuutensa on osatyökykyisten työllistäminen. Suomessahan käytetään osatyökykyisiä hyvin niukalti, johtuen osaltaan kunnallisten työohjaajien vähäisyydestä. Potentiaalia olisi kuitenkin vaikka millä mitalla. Esimerkiksi kehitysvammaisista noin 3500:lla olisi edellytyksiä tehdä jotain työtä, mutta vain 400 on paikkansa löytänyt. Näkövammaisista puhumattakaan. Moilasta ei kuitenkaan huoleta yhteiskuntamme vammaisvihamielinen suhtautuminen, vaan oikea ratkaisu on mekaanisesti nostaa lakisääteistä vanhuuseläkeikää. Tässä kohdassa vertailu Saksaan olisi paikallaan. Heillä on yrityksille asetettu prosentuaaliset määrät, kuinka paljon pitää osatyökykyisiä olla palkkalistoilla. Jokaisen työntekijän työkyky määritellään ja yritys voi itse päättää, palkkaako se yhden hyvin vajaatyökykyisen vai esimerkiksi kymmenen lähes täysin työkykyistä. Näin kaikille kansalaisille on turvattu pääsy työmarkkinoille ja toisaalta yhteiskunta saa käyttöönsä maksimin käytettävästä työvoimasta ja siten verotuloista.
Moilanen julistaa, että on päivänselvää, että eläkeikä nousee kaikkialla Euroopassa. Niinpä. Juuri sen takia meillä tehtiin jo 2005 erittäin innovatiivinen eläkeuudistus, joka on tuottanut tulosta. Tietenkään tulokset eivät näy hetkessä, mutta koko ajan parempaan suuntaan on menty - porkkanat toimivat keppiä paremmin. Vielä kun olisi poliittista kykyä asettaa työnantajille porkkanoita pitää henkilöstöstään huolta siten, että he jaksaisivat edes 63-vuotiaiksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti