Nuorisotyöttömyys on yksi vaikemmista kysymyksistä juuri nyt niin valtakunnallisella kuin kunnallisellakin tasolla. Kunnallisella ehkäpä vielä enemmän, koska täällä ruohonjuurellahan kaikki projektit, työpajat, kuntouttava työtoiminta, ohjaus jne. toteutetaan ja hallitus viisaudessaan on valmis rahoja leikkaamaan jo ensi vuoden budjetista. Talous toki näyttää epävarmoja toipumisen merkkejä, mutta nuorten työllistyminen ei tapahdu hetkessä, päinvastoin, historian valossa näyttäisi siltä, että nuorten työllisyysaste ensiksi laskee muuta väestöä nopeammin (poislukien yli 55-vuotiaat) ja nousee taantuman jälkeen hitaammin. Tällä hetkellä koko maassa työttömiä on noin 300 000, joista nuoria noin 40 000. Vantaalla alle 25-vuotiaita työttömiä on tällä hetkellä noin 1600. Onnettomia lukuja.
Mitä pitäisi tehdä? Karkeasti porukan voi jakaa kahteen osaan; niihin, joiden työllistymisen esteenä on ainoastaan avoimien työpaikkojen puute ja niihin, joilla esteenä on lisäksi puutteita koulutuksessa tai ongelmia joko terveyden tai elämänhallinnan kanssa. Suurin osa onneksi kuuluu siihen joukkoon, jotka ovat joutuneet vain taantuman jyräämiseksi. Tarkoitan tällä sitä, että 90-luvulta vakiintuneet pätkätyöt ja vuokratyö ovat suurelta osin nuorten työllistymisväyliä ja ensimmäisenä lähtöjonossa. Nuoria käytetään valitettavan usein puskurityövoimana tasoittamassa suhdanteita, jolloin on aivan samantekevää kuinka hyvin on työnsä ja asiansa hoitanut, työsuhdetta ei jatketa tiukempina aikoina. Työmarkkinoiden uusille tulokkailla on vähemmän suhteita, luonnollisesti lyhyempi työhistoria/cv ja siten hankalampaa löytää uutta työtä. Näin ollen tämän porukan kanssa apukeinoina toimii erittäin hyvin tehostettu työnhaku yhdessä työ- ja elinkeinotoimiston kanssa. Myyrmäessä aloitti loppukeväästä juuri tällainen alle 25-vuotiaiden oma TE-toimisto, jonka tavoite on hakea yhteyksiä yrityksiin ja poistaa kohtaanto-ongelmia näiltä osin. Toiminta on lisäksi laajenemassa siten, että syksyllä samoissa tiloissa aloittaa saman toiminnan puitteissa hanke, jonka kohderyhmänä on nuoret maahanmuuttajataustaiset työttömät. Olennaistahan on löytää nuorelle työ- tai harjoittelupaikka ennenkuin työttömyys venyy yli kolmen kuukauden, sen jälkeen usein kuvaan alkaa astua muita ongelmia ja motivaatio työnhakuun laskee olennaisesti.
Enemmän resursseja ja aikaa vaativatkin ne nuoret, joilla koulutus on jäänyt kesken tai joilla on muita ongelmia arjessaan. Aika, monialainen yhteistyö ja henkilökohtaisuus ovat avainkysymykset, jolloin toiminta syö myös kiitettävästi rahaa. Lähes jokainen kuitenkin jo muistaa ulkoa, että yksi yhteiskunnasta pysyvästi syrjäytynyt nuori maksaa noin miljoonan, joten kymppitonnin sijoitus ei paljon paina, jos on kykyä ennaltaehkäisevään ajatteluun. Erilaiset työpajat, kuntouttava työtoiminta, päihdekuntoutus, tuettu asuminen ja usein velkaneuvonta vaativat osaavaa henkilökuntaa ja rahaa. Jos on intoa ja politiikoilla tahtoa, niin syrjäytymisuhan alla olevat tai jo syrjäytyneetkin nuoret on mahdollista poimia vaikka yksitellen ja lähteä rakentamaan uutta tulevaisuutta. Kuten sanottua, monen kohdalla työ on hidasta, jopa vuosien mittaista, mutta se on inhimillisesti katsottuna ainoa mitä voimme tehdä.
Palatakseni isoon joukkoon, joiden työttömyyden syy on vain väärä ikä vääränä aikana, niin ehdottomasti tehokkain keino on kuitenkin tehokas elinkeinopolitiikka. Työvoimavaltaisten alojen kasvun tukeminen, esimerkiksi verotuksen ja kaavoituksen keinoin, on paras tapa saada nuorillekin töitä. Uudellamaalla ja erityisesti Vantaalla työpaikkoja syntyy nimenomaan vähittäis- ja tukkukaupan sekä logistiikan aloille. Eniten avoimia työpaikkoja on tälläkin hetkellä nimenomaan kaupan alalla. Vaikka ala koetaankin usein läpikulkuhommana, niin se tarjoaa monelle nuorelle juuri tarvittavan turvan vaikeimpien aikojen yli. Koulutuksen ja koulutukseen ohjaamisen tulisi olla työelämälähtöistä ja oppisopimuspaikkojen määrää pitäisi kasvattaa edelleen. Tosin oppisopimukseenkaan ei pitäisi ohjata vain sen takia, että saadaan tilastot paremmiksi. Jos ala ei miellytä, ei motivaatio riitä nuorella, eikä kyllä työnantajallakaan. Olennaista on kuitenkin, että oppareita oikeasti ohjataan ja perehdytetään, eikä käytetä jälleen uutena porukkana paikkamaan heikkoa taloudellista tilannetta ja osaltaan säästetä henkilöstömenoissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti