Pitkä viikonloppu takana. Aslak vietti viime viikon syyslomaa ja torstaina paettiin lähes kahdestaan lomalle. Eevi siis roikkui mukana, mutta niin pieniä ei kai lasketa. Torstai aamuna suunnattiin kohti Turkua. Ei ollut aurinkoista, vaikka aina niin lupaavat, vaan eipä haitannut yhtään. Päivä kului nuorisoasuntoliiton hallituksessa, mutta illalla vaihdettiin vapaalle. Hyväuskoisesti ajoimme Turkuhallin pihaan autolla, muutama tunti TPS-Kärpät peliä aitiossa kaupungin vieraanvaraisuudesta nauttien (kai joku siellä pelasikin) ja sitten kotiinpaluu menikin pirssihommiksi. Eevi vietti laatuaikaa kummitädin hoivissa. Ja mikä vapauden tunne! Eevi oli syönyt reippaasti sosetta, juonut vähän velliä ja uuvahtanut kasin jälkeen tuutulaulun hyräilyyn. Käsittämätöntä tilannetajua pikku-akalta. Vähän vapaata hyvällä omallatunnolla.
Perjantaina oli siis auton haku edessä. Eevi turvaistuimessa ajoimme taksilla hallin hehtaariparkkikselle, jossa Skoda orpona odotti noutajaa. Pyörähdys naapuriparkkiin ja visiitti kirja- ja ruokamessuilla. Ruokamessuilla "jakokrääsä" on todella jees :) Esimerkiksi marianne-murusten maistelu pehmiksen kera sopii minulle paljon paremmin kuin ilmaiskynät.
Illaksi suuntasimme Tampereelle, voi rakas vanha nääsville. Ensin aikaiselle illalliselle ravintola Mylläreihin. Yksi parhaista pihvi-kokemuksistani aikoihin, pippurivaahdon ja uuniperunan kera. Sitten majoittuminen Villaan ja suunta Komediateatterille Juoruja!-näytökseen. Eeviä katsoi "Ulla Kangasalta". Eli edellisenä päivänä buukkasimme Tampereen MLL:n kautta hoitajan hotellille, kätevää. Todella mukava rouvashenkilö, Eevi tykästyi silminnähden heti. Taas soseet ja unet kuin vanhalta tekijältä. Voidaan siis vetää johtopäätös, että Eevi ei ole kasvanut minuun kiinni.
Komediateatterin remontti on valmis ja talo on kerrassaan upea. Tosin vanhan työtilani tilalla on miestenvessa, ei kovin ylentävää. Uuteen katsomoon voi ostaa nimikilven tuolin selkämykseen, vähän houkuttelisi, mutta pitää vielä pohtia. Halvimpia oli enää muutama jäljellä. Juoruja oli ihan ok, en ole kovin suuri farssien ystävä, mutta viime teatteri-illasta on niin kauan, että mikä vaan menee. Varsinkin, kun väliajalla voi ottaa kahvin kanssa Amareton...
Lauantaina vierailtiin Tallipihalla ennen ajomatkaa Sipooseen. Hetalle tumput tuliaisiksi ja Kultasuklaasta matkaevästä. Tehokkaalla ajankäytöllä kaksi päivää tuntui viikon lomalta. Olo on edelleen rentoutunut ja kaikki tuntuu mahdolliselta. Jopa viikko ilman autoa, huollot on iloinen asia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti