Lueskelin eilen kampaajalla Roosa Meriläisen haastattelua (taisi olla Kodin Kuvalehti) hänen päätettyään olla asettumatta ehdolle seuraavissa eduskuntavaaleissa. Alkuun minihuomio, että pieniä eroja puolueisiin löytää jo retoriikasta henkilövalinnoissa, meillä asetetaan ehdolle ja monilla muilla asetutaan ehdolle. Tämä nyt siis vain sivujuonteena. Pääasia mitä jäin pohtimaan, oli Meriläisen ajatus kiireen ja stressin tyhmentävästä vaikutuksesta. On ihan totta, että arkinen aherrus, kokouksesta toiseen juokseminen saa "pään jumiin". Metsä hukkuu puilta, jos sallitaan vanhat vertaukset. Sama ilmiö toistuu kunnallisessakin päätöksenteossa. Vaalien alla puhutaan ylevästi arvoista ja suurista teemoista, mutta käytännössä päätöksiä huomaakin tehtävän vain reagoivasti, valmisteluun tyytyen. Linja häviää tai poukkoilee ja hyviä selityksiä alkaa löytyä tekoja enemmän. Luottamushenkilöt tietysti päätyökseen tekevät jotain muuta ja aikaa visointiin saattaa olla todella niukalti, mutta eduskunnassa tilanne on toinen.
Eikö ammattilaisuus synny juuri siitä, että arjen kiireessäkin pystyy säilyttämään linjansa, joskus hyvin intuitiivisestikin? Ammattipoliitikon pitäisi pystyä tekemään yksittäisiä päätöksiä niin, että ne tukevat "suurta linjaa", mikä se sitten onkaan. Ja toisaalta ammattilaisuuteen kuuluu mielestäni myös kyky palauttaa The Linja mieleensä ilman suurta ponnistelua, siihenhän löytyy apua esim. kaivamalla puoluekokouspäätökset esiin. Jos aate, mihin päätökset nojaavat, on vahva ja yhtenäinen, ei pitkän tähtäimen tavoitteen tai vision luulisi katoavan. Jos arvot ohjaavat työskentelyä, niin miten kiire voi sen murentaa? Ongelma taitaakin koskettaa enemmän yksilökeskeisiä politiikkoja yksilökeskeisissä puolueissa, politiikkoja jotka ajattelevat omalla visiollaan muuttavansa maailman. Aikaa ymmärrettävästi tarvitaan ja paljon, jos aikoo kehitellä yksin toteuttamiskelpoisen mallin, jonka kaikki hyväksyvät (oli sektori mikä hyvänsä). Kaikenlisäksi täytyy olla todella karismaattinen ja arvostettu henkilönä saadakseen idealleen tilaa, kuulijoita ja kannattajia.
Saattaa siis olla hyvä, että edustaja Meriläinen ja muutama muukin vihreä linjaaja jäävät kotiin lukemaan ja virkistämään aivonystyröitään.
1 kommentti:
Erittäin samaa mieltä. Luultavasti hyvin monet kansanedustajat höseltävät ihan liikaa pikkuasioiden parissa. Sitä vartenhan heillä on avustajat.
Loka-laitinen on jo tänäkin vuonna monta kolumnia kirjoittanut siitä, miten surkealla tasolla eduskunnassa on talous-, ulko- ja puolustuspoliittinen keskustelu. Jos sitä ylipäätään on, se on tyhjänpäiväistä nokittelua ja retoriikkaa.
Tähän osasyynä on nysvääminen, visioiden puute ja - ainakin Suvi-Anne Siimeksen kirjoitusten perusteella - usein myös suoranainen laiskuus. Toivottavasti saataisiin paljon uusia kansanedustajia.
Lähetä kommentti