PARAS koulujen ja vapaa-ajan osalta

Kotiuduin tovi sitten HEV-sektorikokouksesta, eli Helsinki-Espoo-Vantaa sivistystoimen sd-luottamushenkilöt ja virkamiehet oli kutsuttu kuulemaan ja keskustelemaan PARAS-hankkeen annista kulttuuri-, liikunta-, nuoriso- ja koulutoimen osalta. Vantaan apulaiskaupunginjohtaja Aulis Pitkälä taustoitti tilannetta ja sitten pyöriteltiin aihetta porukalla.

Koulutoimen osalta homma on selkeämpi, vaikea, mutta selkeämmin hahmotettavissa. Tiedossa on tarve saada lisää aloituspaikkoja toisen asteen ammatilliseen koulutukseen ja ammattikorkeakouluihin, huoli erityisopetuksen kasvavista tuntimääristä jne. Lukioverkon selvitys on meneillään, eli suomeksi sanottuna tarkoittanee koulujen sulkemisia ja suurempien "yksiköiden" tavoittelua. Ensiarvoisen tärkeää on tietysti kasvattaa oppilaaksiottoalueita yli kuntarajojen, jotta meille erityisen tärkeä periaate lähikoulusta toteutuisi (erityisesti peruskoulussa). Pitkä on tie, epäilisin. Yksikköhinnat heittelevät valtavasti kuntien välillä, Vantaa tuottaa lukiopalvelut selkeästi muita halvemmalla. Laatua ei silti ole menetetty, aina tietysti löytyy heikompia kouluja, mutta niin löytyy muistakin pääkaupunkiseudun kunnista. Keskustelussa nousikin esiin tärkeä seikka kustannusten ja laatutavoitteiden homogenisoinnista, tavoitteiden tulee olla kaikilla samat, jotta ylikunnallinen kouluverkko toimii. Ammatillisen koulutuksen puolella avainasemaan nousee koulutuksen järjestäjien ja kuntien yhteistoiminta. Valmistelussa jo pitkällä on mm. Evtekin ja Laurean pohjilta perustettava osakeyhtiö-malli, jolle haettaneen toimilupaa jo ensi tammikuussa. Koulutuskuntayhtymien "aina avoin perälauta" pyritään tukkimaan uudella yhtiömuodolla. Saas nähdä. Olen liian huonosti perehtynyt muiden maiden vastaaviin esimerkkeihin, jotta voisin suoraan sanoa mitä mieltä olen oy-muodosta ja pelkään, että niin ovat monet muutkin luottamushenkilöt. Toivottavasti ei mennä vauhtisokeina rytisten ryteikköön. Logistiselle uudistamiselle sen sijaan olisi erityisesti sairaanhoidon ja tekniikan- ja liikenteen oppilaitosten kohdalla tilausta. Ironista, että teli-oppilaitoksissa yhtenä linjana on usein logistiikka :) Mutta siis kampus-ajattelu on mielestäni paikallaan myös toisen asteen koulutuksessa. Uusia ammattilaisia tarvitaan kipeästi, ammatilliseen koulutuksen kustannustehokkuuteen, houkuttelevuuteen ja laatuun on kiinnitettävä enenevässä määrin huomiota.

Nuorisopalveluissa yhteistyö on monessa suhteessa paljon muita sektoreita pidemmällä. Nuorethan eivät ole koskaan tunteneet kuntarajoja, tiloja ja tapahtumia on koluttu aina ristiin rastiin. Ja toisaalta lakisääteisten tehtävien puute uhkaa jättää nuorisotoimet keskustelun ulkopuolle. Erityisopetusta tarvitsevien nuorten määrä näkyy tottakai myös nuorisotyöntekijöiden arjessa lisääntyvänä erityisnuorisotyönä, eiväkä ongelmat pysähdy kunnan rajalle. Ja ainakin Helsingissä käydään keskustelua lähitalojen kohtalosta, pitäisikö toiminta keskittää suurempiin tiloihin vai pitää yllä mahdollisimman kattavaa verkostoa. Minun vastaukseni on kyllä lähitoiminnalle, samalla tavalla kuin kuntien pitää panostaa lähiliikuntapaikkoihin. Suurempia hankkeita on järkevä jakaa, hiihtoputki yksille, moottorirata toisille jne. Kuriositeettina, kuka haluaa hiihtoputken riskit tai moottoriradan melut...

Kovasti on kaikenlaista tälläkin saralla meneillään ja virkamieskunnat valmistelevat asioita kiivaaseen tahtiin. Kysymys kuuluukin, missä ja milloin linjat vedetään? Björklund sanoi tänään viisaasti, että poliitikkojen tehtävä olisi nyt keskustella siitä mitä halutaan, ei miten halutaan. Kyllä virkamiehet palikoita sitten vääntelevät. Ongelma vaan on se, että asioiden noustessa luottamushenkilöiden keskuudessa keskusteluun, on valmistelu jo niin pitkällä, että suuria linjoja on ihan turha vedellä. Neuvottelukunnan alaiset työryhmät ja ylin virkamiesjohto tekee PARAS toimia niin vauhdikkaasti, etteivät edes kaupunginhallitusten jäsenet ole aina kärryillä, puhumattakaan lautakuntien edustajista. Voi olla, että asiat etenevät parhaiten, kun kunnallispoliitikot eivät asioihin sotkeennu, mutta hassulta tuntuu. Mitkä ovat sosialidemokraattien tavoitteet vaikkapa kulttuuripalveluiden osalta? Vastaus tietysti voi olla, että vallitseva tilanne on hyvä, jatketaan näin. Tärkeää olisi kuitenkin pohtia vastaus yhdessä. Toki varsinainen HEV-konferenssi on vasta tuloillaan, mutta ei yhdessä päivässä metropolia rakenneta, senhän sanoo vanha sananlaskukin - vai oliko se Rooma.

Ehkä järkevintä kaiken kaikkiaan olisi keskittyä vaikeimpien kysymysten läpiviemiseen, eli maankäyttö- ja asuntopolitiikan tehostaminen ja koulutuksen järkeistäminen nostettaisiin ykkösiksi ja muita asioita tarkasteltaisiin ajan myötä. Tai sitten mennään näin, luovassa kaaoksessa ja yllätetään itsemmekin (ja erityisesti kuntalaiset) lopputuloksesta - sehän saattaa olla loistava.