Ruokavälkkä Bluesin tahtiin

Ruoka loppuu kouluissa kesken ja perunat ovat kylmiä (Sipoon Sanomat 27.9.). Ruokapalveluntuottaja Blue Service on viime viikot ollut vastaavanlaisen julkisuuden keskiössä, kun samainen yritys ei löydä tarpeeksi henkilökuntaa Vantaalla, Mäntsälässä vanhojen työntekijöiden palkat ja työehdot heikkenivät BS:n aloitettua ja Espoossa ruoan laatu on saanut saman tuomion kuin Sipoossa. Nähtävissä siis on, että kyseinen yritys voittaa kilpailutukset harhaanjohtavilla tarjouksilla ja toisaalta kuntien hankintaosaaminen ruokapalveluissa on luvattoman heikkoa. Hälytyskellot eivät soita, vaikka jo tarjouksesta olisi pääteltävissä, ettei palvelun tuottaja pysty tarjotulla hinnalla noudattamaan työehtosopimuksia tai takaamaan aterian tasoa.  Halvimman hinnan sijaan tulisi kilpailuttaa laatua, eli jo tarjouspyynnössä kirjata tilaajan toiveena realistiset henkilöstömitoitukset, toiveet raaka-aineiden käytön osalta, asettaa edellytykset henkilöstön osaamiselle, työsuhdeturvasta huolehtimiselle ja yrityksen yhteiskunnallisten velvoitteiden hoitamiselle. Hankintalaki ei mitenkään estä suosimasta lähiruokaa tai täysiä työtunteja. Hyvää ja laadukasta palvelua on saatavilla vain, mikäli sen tekijät voivat hyvin ja käytössä ovat kunnolliset raaka-aineet, riittävän ajan puitteissa. Halvin hinta näkyy nimenomaan mauttomana ruokana, väärinä mitoituksina ja vaihtuvana henkilökuntana. Kouluissa keittiöhenkilökuntakin on osa aikuisten kasvattajien verkostoa, joiden vastuulla on muutakin kuin kuljetuspakkien lämmittäminen.

Palvelutarjoajia oli kuulemma vähän. Tässäkin voisi tilaaja, eli Sipoo, toimia toisin. Kokonaiskilpailutuksen sijaan ruokahuolto pitäisi pilkkoa pienempiin osiin, jolloin myös pienemmät yritykset voisivat tarjouskilpailuun osallistua. Kiinteistö- ja käyttäjäpalvelut työllistävät Suomessa noin 70 000 ihmistä ja yli 90 % alan yrityksistä työllistää alle viisi henkeä, joten on selvää, ettei suurempiin kokonaisuuksiin löydy kovin helposti toimijoita. Kuntamonopolin korvaaminen yritysmonopolilla ei kuitenkaan ole kokonaistaloudellisesti ajateltuna kuntalaisten kannalta mitenkään parempi vaihtoehto. Tilaajan puutteellinen osto-osaaminen yhdistettynä tuottajan monopoliasemaan, antaa yritykselle vallan määritellä hinnan lisäksi laatu. Kunnan palveluissa järjestämisvastuusta ei pääse ulkoistamalla, vaan valtuutettujen on oltava kilpailutusprosesseissa aktiivisina osapuolina alusta alkaen ja valvottava, että kuntalaisten paras toteutuu. Parhaaksi joskus riittää, että tomaatti maistuu tomaatille ja lihapullia riittää kaikille.

(Mielipidekirjoitus Sipoon Sanomiin erinomaisen artikkelin jatkoksi, julkaisevat jos julkaisevat)