Viime yö oli aika viileä. Vielä viileämpää olisi ollut viettää se rappukäytävässä, vinttikomerossa tai pahimmillaan porttikongissa. Töihin olisi ollut ikävä lähteä käymättä pesulla, vaihtamatta vaatteita ja kantaa mukanaan koko omaisuuttaan. Kansainvälisiin ihmisoikeuksiin on kirjattu oikeus asuntoon, mutta edes Suomessa se ei toteudu.
Asunnottomien yö (17.10.) ei koskaan herätä suurta keskustelua, vaikka jokunen kannanotto onneksi mediassa huomioidaan ja ihmiset ehkä hetkeksi havahtuvat miettimään miten huolehdimme koko porukasta. Tilastoidusti nuoria asunnottomia on noin 1400. Asunnottomia perheitä on satoja. Eikä kyse ole useinkaan päihteistä ja omasta piittaamattomuudesta. Monen asunnottoman miehen tarina lähtee erosta, tulee taloudellisia vaikeuksia, asunnon menetys, sitten menee työ/opiskelupaikka ja lopulta jäljelle jää vain pullo. Ja pullo kädessä hortoilevaa vain väistellään. Vaikka hortoilijalla olisi ikää kaksikymmentäviisi.
Nuorisoasuntoliitto esittää, että nuorten yhteiskuntatakuuseen liitettäisiin myös oma asunto. Erittäin hyvä avaus ja harmittaa, ettei jo aiemmin kukaan tajunnut asioita niputtaa yhteen. Ilman omaa kotia on turha kuvitella muun elämänhallinnan onnistuvan. Harva työnantaja pitää plussana, jos osoitteeksi ilmoittaa poste restante. Enkä kyllä usko kenenkään kykenevän täysipainoiseen opiskeluun tai duuniin, jos päällimmäisenä mielessä on seuraavan yöpaikan ratkaiseminen.
Asunnottomuus olisi osittain ratkaistavissa ihan vain rakentamalla. Sipoossa 24:n nuorisoasunnon rakennuspäätöksen tekemiseen meni kahdeksan vuotta. Sivuhuomautuksena, että hyvin moni päätöstä hidastaneista väittää edelleen haluavansa Sipooseen lisää kohtuuhintaista vuokra-asumista. Jos jokainen pääkaupunkiseudun kunta kantaisi vastuunsa, niin olisi muutaman vuoden juttu osoittaa asunto jokaiselle nuorelle, perheelle ja jopa pitkäaikaisesta asunnottomuudesta kärsivälle. Mutta kun kysytään, haluatko naapuriisi sosiaalista asuntotuotantoa tai päihdekuntoutusyksikön, niin tiedämme mitä suurin osa vastaa. Mieluummin väistellään, vaikka pullo olisi jo kädestä pudonnutkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti