Pääministeri Katainen tarjoili tänään Suomen Yrittäjien oppisopimusmallia. Ennen itse asiaan menemistä toteaisin, että taas esimerkki, että on ok, kun oikeisto puhuu kauppakamareista hallitukseen samalla suulla, mutta vasemmiston ei pidä likistellä palkasaajaliikettä tai heti alkaa huuto ulkoparlamentaarisesta vallankäytöstä. Mutta sitten siihen asiaan.
Yrittäjien mallista en ihan tarkkaa tolkkua saanut (kesällä yhden paneelin verran siihen tutustuin), mutta pääpiirteissään idea kai on, että nuorelle oppisopimusopiskelijalle voisi maksaa alkuvaiheessa alle harjoittelijankin palkan. Ehdottoman kannatettavaa on ajattelu, että tehdään lähes mitä vain, jotta useampi ja pienempikin yrittäjä ottaisi oppisopimuskoulutettavia ja osallistuisi osaltaan nuorisotyöttömyystalkoisiin. Epäilyjä sen sijaan herättää, että tulisiko paikkoja yhtään sen enempää ja toisaalta alettaisiinko oppareita hyödyntämään uutena halpatyövoimana. Jo nyt nuorten työsuhteilla kikkaillaan, palkanosia jätetään tietoisesti maksamatta ja harjoittelijoita hyödynnetään korvaamaan vakituista henkilökuntaa. Ei siis ihme, että erityisesti ammattiyhdistysliike suhtautuu nuivasti avauksiin palkka-alesta.
Toisaalta...Jos puhutaan oikeasti nuorista (15-16-vuotiaat), jotka ovat peruskoulun jälkeen jääneet jostain syystä ilman koulutuspaikkaa, niin vaihtoehtoja ei liikaa ole. Nuorisotakuun mukaisesti jokaisella pyritään löytämään työpaja-, opiskelu-, harjoittelu- tai työpaikka. Mikäli oppilaitosmuotoinen ammattiin opiskelu on poissuljettu, niin jäljelle jää todennäköisesti työpaja tai harjoittelu, eikä kummastakaan saa normaalia palkkaa tai palkkaa ylipäätänsä. Mikä ero sitten olisi siihen, että nuori olisi suorassa oppisopimussuhteessa luotettavaksi todennettuun yrittäjään ja ansaitsisi jotain? Tärkeintähän on kuitenkin löytää jokaiselle mielekäs paikka.
Suoraan peruskoulusta tupsahtanut nuori ei missään tapauksessa pysty korvaamaan vakituisia työntekijöitä. Taidot ja tiedot ovat luonnollisesti vajaat, mutta myös laki asettaa niin paljon rajoitteita alaikäiselle työntekijälle, että harvalla alalla hän pystyisi itsenäisesti työskentelemään varttia pidempään. Työpaikkaohjaaja on täten käytännössä koko ajan sidottu 16-vuotiaaseen työntekijään ja niin pitääkin olla, jotta kehitystä tapahtuu ja henkilökohtainen opetussuunnitelma toteutuu. Tämä toki asettaisi valtavat resurssointipaineet oppisopimustoimistoille, joiden tulisi tosissaan seurata, että kouluttaminen sujuu sovitun mukaisesti.
Mitäs sitten, kun ikä ja taidot karttuvat? Kesän paneelikeskustelussa oli esillä malli, jossa palkan osuus kasvaisi ammattitaidon mukana ja viimeisenä vuonna oltaisiin jossain nykyisten harjoittelijan palkkojen tietämillä. Äkkiseltään kuulostaisi reilulta.
Jos siis kyse on siitä, että yrittäjät todella vain vilpittömästi haluavat kantaa kortensa kekoon, niin eikö käytännössä kokonaan yhteiskunnan kustantama oppisopimus voisi koskea vain suoraan peruskoulusta tulevia, syrjäytymisvaarassa olevia nuoria? Jos taas todellinen tarkoitus on saada kätevästi kevyempiin hommiin halpatyövoimaa, niin pitäkää tunkkinne.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti