Puoluesihteerimme Mikael Jungner pisti itsensä likoon kertomalla eroavansa, mikäli Lipposen kannatus ei vastaa odotuksia. Näin nyt kai voisi tuloksen tulkita. Huomenna on toimittajien kahvitilaisuus puoluetoimistolla ja asiaan saadaan varmuus, mutta ennakoisin, että Mikael todellakin ilmoittaa, ettei ole enää käytettävissä kesäkuun puoluekokousvalinnoissa. Sopivan ja pätevän ehdokkaan etsintä lähtee avoimesti ja todenteolla käyntiin todennäköisesti torstaina, jollei jo huomenillalla.
Mikaelin kausi puoluetoimistolla jäi hyvin lyhyeksi ja ehkä hyvä niin. Hän ei taatusti ehtinyt toteuttaa haluamiaan uudistuksia, mutta nyt aukeaa hyvin nopeasti mahdollisuus päivittää puoluesihteeriajatteluamme. Itse pidän auttamattoman vanhanaikaisena systeemiämme valita puolueen operatiivinen johto puoluekokouksessa 500 hengen voimin. Jos ajatellaan, että puoluesihteerin päävastuulla on puoluetoimiston johtaminen ja siten välillisesti piirien toiminnan ohjaaminen ja resurssointi, valtakunnallisten vaalien kampanjoista vastuun kantaminen ja toimivan yhteyden varmistaminen eduskuntaryhmän ja puoluetoimiston välillä, niin ei ole juurikaan perusteita sille, miksi tehtävä on määräaikainen luottamustoimi. Nykyaikainen tuloksen tekeminen vaatisi toimitusjohtajaa, joka ymmärtäisi tietenkin poliittisen pelikentän lainalaisuudet ja pysyisi asiakysymyksissä kärryillä, mutta jonka focus olisi ihmisten ja järjestötoiminnan johtamisessa. Kun haetaan malleja muualta Euroopasta tai muista järjestöistä, niin äkkiä huomataan, että aktivointi, innostaminen, jatkuva kampanjointi ja hallinnon kehittäminen ovat usean kokopäiväisen työntekijän hommia - kun meillä ajatellaan, että yksi voi oman toimen ohella kaiken kuitata.
Olen siis edelleen sitä mieltä, että puoluesihteerimme ei voi olla yhtä aikaa kansanedustaja. En oikeasti käsitä, miten on mahdollista hoitaa kaksi kokopäiväistä (tai jopa yli) työtä yhtäaikaa hyvin. On selvää, että toinen työ kärsii ja ainakin tähän asti "häviäjä" on jokaisen kohdalla ollut puoluesihteerin työ. Puoluetoimisto on kuitenkin niin pieni, ettei vastuun siirto esimerkiksi järjestö- ja hallintopäällikölle ole oikein mahdollista, tai sitten heidän varsinainen työnkuvansa kärsii. Puoluesihteerin on haluttu olevan myös osa poliittisten ulostulojen kasvogalleriaa, mutta minusta siihen ei ole tarvetta. Puheenjohtajisto vahvistettuna ek-ryhmän ja puoluevaltuston johdolla ja satunnaisilla vapaa-ajattelijoilla on ihan riittävän laaja edustus ja taatusti erilaista osaamista sisältävä joukko. Luontevampaa on myös mitata luottamusta kahden vuoden välein varapuheenjohtajien ja puheenjohtajan osalta, kuin puoluesihteerin, jonka pätevyyttä esimerkiksi esimiehenä, on valtaisalla joukolla lähes mahdotonta arvioida. Päätöksen tulisikin olla minun mielestäni puoluehallituksen käsissä. Toistaiseksi voimassa olevassa työsuhteessa oleva "toimitusjohtaja" saisi aivan erilaisen työrauhan ja mahdollisuuden pitkän linjan suunnitteluun ja työnhaku olisi ihan normaali prosessi papereineen, haastatteluineen ja salassapitoineen.
Seuraava puoluesihteeri toki valitaan vanhan kaavan mukaan, mutta toivoisin, että puoluekokousedustajat (ehkä minäkin siinä joukossa) suhtautuisivat valintaan enemmän ammattijohtajaa, kuin julkisuudessa näkyvää poliitikkoa etsien. Täydellistä pakettia ei taatusti löydy, koska sellaisia ei ole, mutta erittäin hyviä ja kokeneita ehdokkaita on varmasti tyrkyllä. Ja sääntömuutoksiin valintatavasta pitäisi suhtautua vakavasti ja tarkkaan pohtien, ei jäsenistön vaikutusvalta mihinkään murene, vaikka puoluesihteerin palkkaisikin pienempi - kuitenkin puoluekokouksen valitsema - taho.
5 kommenttia:
Hyvä kirjoitus. Tuohon suuntaan minäkin kehittäisin puoluesihteerin hommia. Lisäksi tosiaan tarvittaisiin myös sellaisia muutoksia järjestörakenteeseen, että puoluesihteerillä olisi myös valtaa. Nyt monet asiat jäävät hyviksi aikomuksiksi, kun piirit ja isot yhdistykset viis veisaavat uudistuksista ja toimivat vaan niin kuin ennenkin. Tai sitä ennen...
Ensio Vatanen
Juankoski
Kiitos. Valta voi toki olla myös ansaittua, eli hyvän johtajan valta, joka tulee keskinäisen arvostuksen kautta, on paljon sääntöjen suomaa valtaa suurempaa. Toki rakenteissamme ja asenteissammekin on jähmeyttä, mutta uudistuksetkin tapahtuvat tarvittaessa sukkelaan, mikäli luottamus on kohdillaan.
Hanna
Hanna, jätät yhden - ja ehkä kaikkein tärkeimmän - asian mainitsematta. Puoluesihteerin pitäisi olla myös puolueen aatteellisen toiminnan johtaja, erityisesti silloin kun puolueen puheenjohtaja on ministeri ja kansanedustaja.
Tunnut redusoivan puoluesihteerin toimenkuvan järjestö- ja hallintopäälliköksi, mutta eikös puoluetoimistolla ole jo sellaiset toimenkuvat? Ja nämä ihmiset valitaan muutoin kuin puoluekokousmenettelyllä.
Sosiaalidemokraattisen liikkeen helmasynti on ollut aatteellisen toiminnan minimointi viimeiset kaksikymmentä vuotta. Tässä mielessä viimeiset puoluesihteerit ovat olleet virhevalintoja: löytyy järjestömiestä, kabinettimiestä, mediamiestä ja sitten on yksi vaikeasti luokiteltava nainen (ei kuitenkaan ideologi millään mittareilla).
Kuka sen aatteellisen toiminnan organisoisi ja sitä johtaisi, jos ei puoluesihteeri? Väitän että SDP:n kannatuksen lasku johtuu aatteellisen sisällön keveydestä, ei mistään muusta.
Puolueen aattellisen toiminnan johtaminen on minusta aivan yksiselitteisesti puheenjohtajan vastuulla.
Toki puoluesihteerin pitää olla työssä mukana ja varmistaa - kuten kirjoitin - että poliittiselle valmistelutyölle ja viestin eteenpäin viemiselle on parhaat resurssit käytössä, mutta polittisen sisällön vastuu ei minun mielestäni ole puoluesihteerillä, vaan muulla puoluejohdolla. Juuri tästä syystä minun mielestäni pitäisi hakea enemmän "toimitusjohtajaa" kuin poliittista toimijaa - tai jotain sekoitusta.
Vähän kiireessä äsken vastasin,joten jatkan vielä, että kirjoitukseni ei sinällään käsitellyt ketään puoluesihteereistämme henkilöinä, vaan valintatapaa ja perinteitä, mitä puoluesihteeriltä odotetaan. Jos tarkastellaan vaikka lyhyttä jaksoa ek-vaaleista 2007 vaaleihin 2011, niin puolueella on ollut 4 järjestöpällikköä, 2 ohjelmapäällikköä (nyt ei ollenkaan), viestinnän väen vaihtumisessa en ole edes enää kärryillä ja lisäksi muu henkilöstö on siirtynyt toisiin tehtäviin/eläköitynyt/pitkillä sairaslomilla.
On mahdoton ajatella, että poliittinen pitkän linjan työ olisi johdonmukaista ja tulosta tuottavaa, kun ovet käyvät johonkin suuntaan koko ajan - myös ylimmän johdon osalta. Minusta kaivattaisiin todella puoluesihteeriä, joka sitoutuisi tehtävään pidemmäksi aikaa ja jolle siihen suotaisiin mahdollisuus.
Lähetä kommentti