Hallinto palveluita vastaamaan - ei toisinpäin

Tämän päiväisessä Sipoon Sanomissa oli alla oleva mielipidekirjoitukseni. Alkuperäinen juttu käsitteli jälleen kerran Sipoon kuntarajojen tulevaisuutta.

Keskeneräinen ja todennäköisesti hyvin lyhytaikainen hahmotelma uudesta kuntarakenteesta poiki suuren jutun Sipoon sanomiinkin (19.1.2012). Sipoon yhdistymisen, ennallaan säilymisen tai jopa jakamisen osalta spekulointi on minusta ennenaikaista, mutta silmiin pisti kuitenkin muutama kommenttipuheenvuoroissa esiintynyt omituisuus. RKP:n Christel Liljeström toppuutteli ihan oikein huolta Sipoon hallintomallista, mutta ei vahvan peruskunnan roolia tarvitse valtionhallinnon työryhmiltä odottaa, kuten hän pohti. Asukkailla on oikeus saada kattavat julkiset palvelut iästään riippumatta ja se on peruskunnan vastuu. Etuliite vahva taas viittaa siihen, että palvelut todellakin tarjotaan oman kunnan tasolla, ei erilaisten yhtymien ja sopimusten varassa hyvin laajalla maantieteellisellä alueella. 

Vastuun sysääminen muualle on ollut vuosikymmeniä kestänyt ongelma ja aiheuttanut aika nurinkurisen tilanteen. Sipoo, joka kasvaa voimakkaasti ja on hyvin tulevaisuusorientoitunut, joutuu järjestämään ison osan palveluistaan muiden tuella tai luottamaan siihen, että kuntalaisilla on mahdollisuus ostaa palvelunsa yksityisiltä toimijoilta ja kaikki yli minimitason menevä, kuten uimahallit, pelastustoimi, korkeakoulut tai kulttuurilaitokset, oletetaan olevan muiden investointeja. En väitä, että Sipoon pitäisikään kaikkea tarjota, kun sijaintimme on niin loistava Helsingin, Porvoon ja kuuma-kuntien kyljissä, mutta on ymmärrettävä, että olemme saamapuolella lähes joka sektorilla. Poliittinen henkien sota itsenäisyyden puolesta on vienyt huomion julkisten palveluittemme todellisesta tasosta.  Kokoomuksen Ari Oksanen todensi tämän sokean pisteen kommentissaan, jossa hän sanoi, ettei Sipoolla ole paineita kuntaliitosten osalta, sillä palvelumme ovat hyvällä tasolla. Peruspalvelut toki löytyvät ja ovat ok, muttei niitä kovin erityisinä voi pitää. Sairaanhoidon osalta päivystystoiminnasta on luovuttu kokonaan, poliisin osalta ovat jäljellä enää lupapalvelut, lasten päivähoitoaika päättyy kaikissa ryhmissä klo 17 ja ryhmäkoot ovat maksimissaan, vuoropäiväkoti löytyy vain Paippisista, vanhusten asiointiliikkumisen tuki on riittämätöntä ja sisäinen julkinen liikenne on kauniisti sanottuna puutteellinen – ja listaa voi jatkaa. Aina ei laatu korvaa määrää, vaan asumisen kehittämisen lisäksi työtä on asukkaiden sujuvan arjen näkökulmasta vielä paljon. Keskustelu rajoista tuntuukin energian hukkaamiselta, sillä paras peruste itsenäisyydelle tulevaisuudessakin on laaja, laadukas, sopivasti räätälöity ja monipuolinen palvelutarjonta yhdistettynä tasapainoiseen talouteen.