Paavo Lipposen nimi nousi tänään presidenttiehdokkaiden joukkoon julkisesti ja johan tunnelmat muuttuivat. Ja miksipä ei. Lipponen kieltämättä olisi erittäin vahva ehdokas ja Niinistön asema muuttuisi aika lailla. Suosion huipulla paistattelu pitäisi vaihtaa pikaisesti poliittiseksi sisällöksi ja erittäin vahvoiksi ja pitäviksi avauksiksi. Lipposen taitoja, tietoja ja verkostoja ei voi kukaan kiistää.
Sattumoisin kuuntelin tänään lyhyen alustuksen verran Kataisen erityisavustaja Jussi Kekkosta. Hänen kuvauksensa nykyhallituksesta ja sen ohjelmasta kuvasi hyvin Kokoomus-johtoista politiikkaa. Aika lailla suora sitaatti näin: "Tähän hallituspohjaan ajauduttiin ja ohjelma on kuuden puolueen kompromissi. Ohjelmassa ei siis ole punaista tai sinistä lankaa, vaan yksittäisiä toimenpiteitä. Suuri missio - esimerkiksi Lipposen hallitusten aikaan Suomen lännettäminen ja talouskasvun nostaminen - puuttuu ohjelmasta." Edellisten sateenkaarihallitusten aikaan oli siis vahvalla näkemyksellä ja johtajuudella löydettävissä linja usean erimielisen toimijan kesken onnistuneesti, mutta nyt on tyytyminen löyhiin kompromisseihin. Jos tämän tunnustavat suurimmankin porvaripuolueen edustajat, niin mistä löytyy vastus, jos Lipponen todella ehdolle haluaa? Eikö presidentiltä nimenomaan toivota kansaa kokoavaa näkemystä ja kykyä näyttää suuntaa vaikeissakin olosuhteissa?
Yhdyn siis toimittajien jo käynnistyneeseen spekulaatioon, että varmasti kaipuuta vahvaan, kekkosmaiseen johtajuuteen on. On eri asia, voiko tänä päivänä presidentti mitenkään ottaa sitä roolia, mutta luulen, että mielikuva riittää. Ja Lipponen, jos kuka, tuon mielikuvan täyttää. Ikää toki on hieman enemmän kuin muilla mahdollisilla kandidaateilla, mutta terävyys ei ole mihinkään hävinnyt ja olemus on minusta vetreämpi kuin vaikkapa viimeisinä puhemiesvuosina. Kansainvälistä politiikkaa Lipponen taatusti seuraa edelleen enemmän kuin moni aktiivipoliitikkomme, eikä verkostotkaan taatusti ole kadonneet.
Vaikken koskaan ole itseäni kovin "lipposlaiseksi" mieltänyt, niin tässä tilanteessa pidän häntä kyllä erittäin varteenotettavana Niinistön haastajana. Tai ehkäpä vielä enemmän ehdokkaana, jonka loppupeleissä Niinistö joutuisi haastamaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti