Viimeinen valtuustoni Vantaalla sattui olemaan juuri se, jossa valitsimme Jukka Peltomäen kaupunginjohtajaksi. Kevään ajan tunnelma oli kyttäävä ja sähköinen. Viime vaaleissa Kokoomus nousi parilla paikalla suurimmaksi ryhmäksi ja mielissään korvamerkkasi kaupunginjohtajan paikan itselleen. Heikoksi lenkiksi suunnitelmassa muodostui pätevien ja edes sopivien hakijoiden puute. Ei yksinkertaisesti löytynyt porvarileiristä hakijaa, joka olisi vakuuttanut valtuutetut. Peltomäki valittiin suoraan ensimmäisellä äänestyskierroksella. Itse asiassa toinenkin sd-taustainen kandidaatti Elina Lehto-Häggroth olisi todennäköisesti kerännyt enemmistön taakseen. Peltomäki siis valittiin aivan selvästi, suurten kehujen saattelemana. Pätevyyttä, Vantaan tuntemusta, ainutlaatuista metropoliosaamista, elinkeinopolitiikan ymmärtämystä ja ihmisläheisyyttä kiiteltiin yli puoluerajojen. Vain Kokoomuksen ryhmä Tapani Mäkisen suulla nurisi nurkassaan.
Viikko myöhemmin kaupungin sisältä nostettiin kantelu Peltomäen asumisesta entisen työnantajansa vuokra-asunnossa. Aiemmin, kun hän vastasi maankäytöstä ja kaavoituksesta, ei asia ollut ongelma - nyt kaupunginjohtajaksi valinnan jälkeen oli samantien tutkittavaa. Kesä meni, eikä selvitysten jälkeen kaupunginhallitus, saatika -valtuusto, nähnyt syytä Peltomäen hyllyttämiselle. Meinasi kuivua kokoon koko hyvä ajojahti. Onneksi oli vielä ässä hihassa.
En väitä, etteikö Peltomäki oli itse tarjonnut ladattua asetta, mutta silti suhdekohun herättäminen ja tietojen muka huolestunut vuotaminen on kummallista. Onko tapahtumilla todella merkitystä virkatehtävien hoidon kannalta? Vaikeassa taloustilanteessa oleva kaupunki ajautuu tilanteeseen, jossa puuttuu niin maankäytön apulaiskaupunginjohtaja kuin kaupunginjohtajakin (jonka tehtäviä paikkaa rahoitusjohtaja) niin kuka voittaa? Olisiko kuitenkin poliittinen kostonhimo ajanut asukkaiden edun edelle? Ihan turha on minusta selittää näitä avoimuuden vaatimuksilla, kun selkeästi on odotettu vain oikeaa hetkeä. Kokoomusveturi vuodattaa krokotiilin kyyneleitä sanoen, että ratkaisevalla Manchesterin matkalla ei Peltomäki hoitanut täysipainoisesti tehtäviään. Jaa, mistä asti jalkapallo on ollut Vantaan kannalta tehtävien hoidon mittari? Ihan yhtä lailla olisi voinut kuvata Peltomäen katsomossa ja sen jälkeen hurskastella, kuinka uusi kaupunginjohtaja vain istuu matsissa virkamatkalla.
En hyväksy avioliiton ulkopuolisia suhteita, mutta ne on hoidettavissa muutoinkin kuin lööpeillä ja erottamisella. Jos suomalaisen virkamiehen luotettavuuden mitta on uskollisuus ja raittius, niin hiljaiseksi hiipuu hallinto. Säästöjä toki saavutetaan sitenkin, ei se välttämättä huono olisi. Todellisuudessa kyse ei kuitenkaan ole moraalista, vaan poliittisesta pelistä, harvinaisen huonon häviäjän ansasta ja tässä tapauksessa erittäin helposta hiirestä. Jo valittaessa oli tiedossa viritysaineet, tarvitsi vain odottaa milloin napsahtaa.
Todella harmittaa Peltomäen puolesta ja myös vantaalaisten asukkaiden. Pätevä johtaja erosi toisarvoisista syistä. Sääliksi käy Vantaan Kokoomusta. Muilla valtuutetuilla ja demokratialla ei ole merkitystä, kun oma mies pitää saada kalifiksi kalifin paikalle. Kuinka monta ihmistä pitää tallata, ettei jäljellä ole pätevämpiä vaihtoehtoja kuin heidän? Mitä tapahtuu seuraavalle kaupunginjohtajalle, jollei hän ole Martti Lipponen?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti