Eilisen uutiset Norjan järkyttävistä tapahtumista vain pahenivat, kun arvio kuolleista leiriläisistä nousee lähestyen jo sataa. On aivan käsittämätöntä millä motiivein nuori mies teurasti joukon sosialidemokraattisia nuoria. Hallintoon tai poliittisiin päättäjiin kohdistuvaa vihaa jotenkin hahmottaa, mutta tätä ei millään.
Toki turvatasoja pitää tarkastella kaikissa pohjoismaissa, kuten Tuomioja eilen totesi, mutta isompi kysymys on miten saamme fundamentalismin ja vihapuheen aisoihin? Jos sananvapauden nimissä jopa kansanedustajat saavat sanoa mitä tahansa ja oikeuttavat siten toisiin ihmisiin kohdistuvan halveksunnan, syrjinnän ja väkivallan, niin emme ole kovin kaukana katastrofista. Toki kaikilla on oikeus mielipiteeseensä, mutta kaikkea ei ole oikeutta sanoa sivistyneissä länsimaissa ääneen. Valitettavasti. Olen oikeasti sitä mieltä, että nettikeskusteluissa ja mielipidepalstoilla ei riitä, että kirosanat deletoidaan, vaan oikeasti poistaa pitäisi kaikki vihaa provosoiva kommentointi. Jo nyt Norjan tapauksen keskusteluissa löytyy palstoilta ääliöitä, joiden mielestä "sitä saa mitä tilaa, jos kerran hyysää maahanmuuttajia, niin näin käy". Siis mitä?! Länsimäisen kasvatuksen ja jonkilaiset empatiataidot omaava ihminen ei voi oikeasti olla sitä mieltä, että 15-20 vuotiaat nuoret ovat ammuttavissa, koska he kannattavat tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta. Ei vasemmistolainen maailmankatsomus saa tarkoittaa pelossa elämistä. Tähän suuntaan meilläkin kuitenkin mennään. Sen sijaan, että ääriliikkeitä ja populistisia suuntauksia kannattavat olisivat hiljaa ja yrittäisivät toimia kunniallisesti, he lietsovat vihaa ja suuntaavat inhonsa kaikkeen "erilaiseen". Onneksi suurin osa ymmärtää, että kyse on retoriikasta, mutta kun aina löytyy niitä, jotka henkilökohtaisten ongelmiensa tai onnettomien sattumien johdosta ottavat puheet tosissaan ja päättävät toteuttaa pahimmat pelot. Mitä hyväksytympää ja laajempaa viha on, sitä käytetympää ja räjähdysalttiimpaa siitä tulee.
Kaikki lämpimät ajatukseni ovat nyt joka tapauksessa Oslossa. Eilen selvittelin ay-tovereilta kuulumisia ja järkytyksen keskellä oli helpottavaa kuulla, että tutut ovat kunnossa. Suru koskettaa kuitenkin satoja perheitä ja koko sosialidemokraattista liikettä pohjoismaissa. Maailmanlaajuinen leiri alkaa parin päivän päästä Itävallassa ja yhden jos toisenkin hiljaisen hetken viettävät varmasti Utöan tapahtumien johdosta. Nyt jos koskaan on otettava kansainvälisestä kädestä tiukempi ote ja rohkeasti jatkettava matkaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti