Tulosten arvioinnin aika on myöhemmin, mutta nyt voi tuoreeltaan tehdä jo yhteenvedon vaalityöstäni. Työ tosin vielä osittain jatkuu Koivukylän yössä, mutta tukiryhmän toimesta. Itse olen jo lähes kaikkeni antanut, vaikkakin viimeisen illan paniikin tunnistan. Vieläkö olisi jotain tehtävissä? Eipä juuri ole. Huomisessa hesarissa on mainokseni ja siinä se sitten on.
Työ on aloitettu tavallaan jo neljä vuotta sitten, kun edellisten vaalien jälkeen tyhjilleen jääneelle tukiyhdistyksen tilille aloin jälleen kasaamaan kokouspalkkioita, arpajaistuloja, esiintymispalkkioita jne. Ensimmäisen kerran porukalla kokoonnuttiin olohuoneessamme joulukuussa 2009 ja pohdittiin ehdokkuuden lähtöasetelmia. Siitä sitten pikkuhiljaa on vauhti kiihtynyt, huipentuen nyt tähän viimeiseen kuukauteen, jolloin olen kiertänyt, puhunut ja kirjoittanut lähes tauotta (tai ainakin siltä se on tuntunut). Numeroina kampanjani loppukiri on tarkoittanut noin 14 000 euroa, 30 000 postikorttia, 30 bussipysäkkimainosta, 5 suurta pilarimainosta, 750 take away-kahvia, 1400 pussia punaisia pensaskrassinsiemeniä, kymmenkuntaa lehtimainosta, paria tv-pätkää ja kymmeniä sähköposti/facebook lisäkysymysten vastausta.
Mistä sitten puhuttiin? No ei juurikaan Euroopan vakausrahastoista, vaan omaishoidosta, lapsiperheiden taloudellisista vaikeuksista, harmaasta taloudesta, kiinteistöverosta, mahdollisista leikkauksista, perusterveydenhoidosta, ruuhkamaksuista, mediamaksusta, ydinvoimasta, pienyrittäjyydestä, maahanmuuttajista, kerjäläisistä, lasten harrastusmahdollisuuksista, työttömyydestä, ruoan hinnasta, lääkkeiden hinnasta, eläkkeiden taitetusta indeksistä, opintotuesta, vanhempainvapaista, eläkeiän nostamisesta, perintöverosta ja tietysti muista puolueista. Kertaakaan aiemmin eivät ihmiset ole yhtä paljon lähestyneet erilaisten ja asiallisten kysymysten kanssa ja takanani on kuitenkin neljät kunnallisvaalit ja (kohta) kolmet eduskuntavaalit. Aktiivisuus toivottavasti ennakoi aiempaa korkeampaa äänestyprosenttia, jolloin aina voittajana on demoratia.
Tietysti huominen jännittää. Niin puolueen, kuin omalta osalta. Kyseessä on todellinen linjavalinta nyt, annammeko eriarvoistavan oikeistopolitiikan jatkua vai lähdemmekö hitaalle tielle toiseen suuntaan. Ja saanko itse olla mukana palauttamassa hyvinvointivaltiotamme eduskunnasta käsin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti