Ilta kului pitkässä vapaa-ajan ja asukaspalvelulautakunnan kokouksessa. Selostusasioissa kuulimme romanikulttuurikeskuksen valmistelusta, joka on osa oppisopimusopiskelija Mertsi Lindgrenin opintosuunnitelmaa. Esikuvana hankkeella on tavallaan saamelaiskulttuurin keskus, joka lähes 10 vuoden valmistelun jälkeen on saanut valtioltakin rahoitusta ja aukeaa tulevana vuonna Inarissa. Romanikulttuuria mm. moniaistillisen tilan avulla esittelevä keskus sopisi hyvin Vantaalle ja ennenkaikkea vahvistaisi Suomen asemaa vähemmistökulttuurien edistäjänä. Valmistelun jatkaminen ja hankkeen rahoituksen hakeminen sai tukea lautakunnalta ja kaupunkijuhlassa toukokuussa keskus simuloidaan "maistiaisiksi". Kulttuurien tuntemuksen lisääminen ja tukeminen osana integraatiota ymmärrettiin siis mainiosti.
Vaan toista oli taas, kun päästiin lautakuntamme leipälajiin, eli lukuisten avustusten jakoon. Niin nuorten syrjäytymisen ehkäisyyn tarkoitetun avustuksen kuin terveyden- ja hyvinvoinnin järjestöjen tukien kanssa persut äänestyttivät valmistellut esitykset parin maahanmuuttajien toimintaan haettujen avustusten osalta. Näin on oikeastaan aina. Oli hakemuksen sisältö mikä tahansa, on joka kerta perustelu se, että maahanmuuttajien oman toiminnan tukeminen eriyttää eikä integroi. Tänään kyseessä oli esimerkiksi 800 euron esitys somalitaustaisten naisten ompelukerhon järjestämiseen. Käsillä tekemisen lisäksi tapaamisissa on tavoitteena opetella käytännön suomenkieltä. Jos hakija olisi ollut Hakunilan ompelijat, olisi esitys mennyt taatusti sukkana läpi. Nyt listasta kävi ilmi hakijan nimestä, että kohderyhmä on nimenomaan somalinaiset ja kuka tahansa jäsenistämme olisi voinut jo ennen kokousta sanoa, että persujen ryhmä esittää avustuksen hylkäämistä. Ja syynä tietysti se, että ko. naisten tulisi hakeutua kantasuomalaisten yhdistysten toimintaan, eikä heille pidä järjestää omaa, eriyttävää toimintaa. On vaan hyvin vaikea kuvitella, että usein jopa luku- ja kirjoitustaidottomat naiset hakeutuisivat yhtäkkiä oma-aloitteisesti paikallisten marttojen kerhoihin. Matalan kynnyksen toimintaa järjestetään kaikille muillekin syrjäytymisuhan alla oleville, mutta vain maahanmuuttajataustaisten kohdalla käydään keskustelua tässä hengessä. Miksi työttömille pitäisi olla omaa erillistä toimintaa, eikö senkin pitäisi samalla logiikalla eriyttää työssäkäyvästä väestöstä?
No, kaikki äänestykset menivät 14-2, kun yksi jäsen oli poissa. Iloisia uutisia oli terveyden- ja hyvinvoinnin järjestöjen osalta se, että avustuspottia pystyttiin hieman tänä vuonna kasvattamaan parin vuoden leikkausten jälkeen. Esimerkiksi MLL:n Uudenmaan piirille pystyimme osoittamaan 18 000 euroa, joka on 5000 euroa enemmän kuin viime vuonna. Lastenhoitopalvelu ja perheiden tukihenkilökoulutuksen ovat Vantaalla kasvattaneet suosiotaan valtavasti kuluneen vuoden aikana. Perheiden vaikea tilanne näkyy järjestöjen tarjoaman tuen kysynnän kasvuna. Näkyisi toki muuallakin, mutta kotipalvelut on jo lapsiperheiltä viety lähes kokonaan, joten suoraan käännytään kolmannen sektorin puoleen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti