Kuluneella viikolla järjestettiin vantaalaisten yhdistysten ja järjestöjen kuulemistilaisuus liittyen järjestöavustusten uudistamiseen. Uudistustyö on aloitettu jo aikaa sitten ja vihdoin ollaan edistytty siihen pisteeseen, että lautakuntamme käsittelee työryhmän loppuraportin ja muutosesitykset. Keväällä järjestötoimijat koottiin kaupungintalolle ja nyt oli uusinta ja paikalla oli jälleen arviolta sata henkeä. Kaikista "järjestöryhmistä" oli onneksi edustajia paikalla, joten sain tuntumaa hyvin erilaisten toimijoiden fiiliksistä. Piikkinä todettakoon, ettei lautakunnan jäsenistä kukaan muu ollut paikalle ehtinyt.
Tavoite on saada avustuskäytännöistä helpompia ja saada näkyväksi kaikki erilaiset tuen muodot. Erityistä painetta poliitikkojen puolelta on luoda valmisteluun malleja, jotka lisäisivät läpinäkyvyyttä ja asettaisivat erilaiset hakijat enemmän samalle viivalle. Tässä kohtaa jonkin verran kannatusta, erityisesti Kokoomuksen ja Perussuomalaisten taholta, on saanut pisteytys. Itse olen koko ajan suhtautunut hyvin skeptisesti mekaanisten pisteytysmallien löytymiseen. Nimenomaan oikeudenmukaisten ja neutraalien pistejärjestelmien löytymiseen. Jäsenmäärän, oman varainhankinnan, tapahtumamäärien, koulutusten jne. tarkasteleminen on aina hyvin ongelmallista johtuen yhdistysten erilaisista toimintakentistä ja kohderyhmistä. Oikeastaan ainoa mikä voitaisiin pistetyttää olisi hakemusten ja tilitysten toimittaminen määräaikaan mennessä.
Merkittävää oli myös järjestötoimijoiden hyvin yhtenäinen kanta, että pisteytys ei ole heidän intressissään. Ryhmätöissä käytiin laajoja keskusteluita ja luottaisin, että kokemus ja näkemys, joita toimijat edustivat, on syvempää kuin lautakunnassa. Erityisen jyrkkää suhtaútuminen oli liikuntajärjestöissä ja he myös olivat tyytyväisimpiä nykytilaan. Terveys- ja hyvinvointijärjestöillä kokemusta pisteytyksestä jo onkin, kun sosiaali- ja terveyspuolella sitä avustusvalmistelussa käytettiin hieman huonolla menestyksellä ja ymmärrettävästi järjestöt haluaisivat systeemistä luopua.
Itse pitäisin parhaana järjestöjen ryhmittelyä pienempiin ryhmiin, jolloin voisimme ohjata avustuspotin jakaantumista nykyistä paremmin. Samassa ryhmässä olisivat siis mahdollisimman samankaltaista toimintaa järjestävät tahot. Lautakunnan jäsenille täytyisi myös saada hakijoista laajemmat taustatiedot, jotta tunne kumileimasinjaosta häipyisi. Kaikki tiedothan jo kerätään, mutta kokouspapereissa niitä on hyvin laihasti. Perusasioiden hyvin hoitamisesta saisi plussaa, eli kun paperit yms. olisivat ojennuksessa, niin siitäkin jotain hyvää seuraisi. Vuosittaisia painotuksia voisimme tehdä kaupungin arvojen pohjalta, jotka kuulemistilaisuudessa läsnä olleiden mukaan kuulostivat jo tutuilta ja toiminnassa usein näkyviltä. Painotuksia olisi helppo tehdä mainitsemieni pienempien järjestöryhmien mukaan, eli esim. yhtenä vuonna tuettaisiin lapsi- ja varhaisnuorisojärjestöjä, toisena vammaisjärjestöjä jne. Uudistus ei olisi järin suuri, mutta ainakaan järjestöjen puolelta ei tullut ilmi tarvettakaan suurremontille. Tärkeintä on saada kuvioon läpinäkyvyyttä ja tasa-arvoa ja sen saavuttaminen voisi olla mahdollista ilman koe-eläimiä, eli kokeilematta hyvin riskialttiita malleja.
Ehdottomasti suurin ongelma on tietysti klassinen rahan puute ja joillakin tilojen vähäisyys tai vuoroaikojen sopimattomuudet. Hakulomakkeisiin toivottiin myös yksinkertaistamista ja neuvonnalla on myös kysyntää. Iso huoli oli myös vapaaehtoistoimijoiden jaksamisesta. Kaikenlaisia ajatuksia pyöriikin virkamiesten päissä, kuinka voisimme turvata sen, etteivät ihmiset uuvu. Salista kuului toive risteilystä yhtenä kiitoksena tuhansista henkilötyövuosista ja voi olla, että sellainen saataisiin kruunamaan vapaaehtoistoiminnan vuosi 2011. Vielä voi myös ajatuksiaan ja huomioitaan toimittaa valmistelun loppumetreille vaikkapa osoitteeseen avustusuudistus@vantaa.fi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti