"Mut mä olin aina eri mieltä"

Eilinen vapaa-ajan ja asukaspalvelulautakunnan kokous kiehuttaa vieläkin. Ajoittain tuntuu jo paremmalta, mutta saan itseni nanosekunneissa provosoitua ja punehtumaan ainoastaan ajattelemalla käytyjä keskusteluita ja virheekseni kokouksen jälkeen lukemaani blogia. Olen yrittänyt suhtautua kaikkiin valittuihin luottamushenkilöihin ennakkoluulottomasti ja kunnioittavasti, onhan iso osa hienoilla äänimäärillä valittuja valtuutettuja tai muutoin vapaaehtoisesti aikaansa yhteisiin asioihin käyttäviä vaikuttajia. Silti vaan tuntuu mahdottomalta ymmärtää ajatuksen juoksua.

Lautakuntamme päätehtävä on edistää ennaltaehkäisevää, ei-lakisääteistä vapaaehtoistoimintaa niin nuorisotyön, liikunnan kuin kulttuurin parissa. Valtavan isona kokonaisuutena meillä ovat työllisyyspalvelut, siis työpajat, kuntouttava työtoiminta jne. Pisteenä ii:n päälle tulee vielä aluetoiminta, eli ei sen vähempää kuin paikallisdemokratian, yhteisöllisyyden ja osallisuuden edistäminen. Ja tuntuu, että puolet lautakunnan jäsenistä on vain vahtimassa, ettei kenellekään jaeta mitään, mihinkään ei investoida eikä ainakaan panosteta lisää laatuun tai määrään. Kaikki mikä ei juuri omaan pirtaan osu, on turhaa. Epäluottamus toimialamme toimijoita kohtaan on kohtuutonta, lähtökohtaisesti suhtaudutaan niin, että kymmenet järjestöt ja yhdistykset vain huijaavat hakemuksissaan, väärentävät tietojaan ja käyttävät aikansa ainoastaan pohtiessaan miten kaupunkia saisi vedätettyä. Ja samaan aikaan samat ihmiset peräänkuuluttavat kolmannen sektorin käytön lisäämistä. Kuinka tuttu onkaan lause: "Kaupungin on turha itse järjestää toimintaa, joka on halvempaa ja tarkoituksenmukaisempaa tehdä yhdessä järjestöjen kanssa." Tätä yhteistyötä on meillä alettu kutsua Vantaalaiseksi tavaksi, sillä jo vuosia resurssit vapaa-ajan toimessa ovat olleet niin pienet, että ainoa mahdollisuus tuottaa lapsille ja nuorille tai vaikkapa eläkeläisille toimintaa, on tehdä tiivistä yhteistyötä yli sektorirajojen. Kaupungin tiloja luonnollisesti tällaisessä tilanteessa käyttävät laajalti "ulkopuoliset tahot", eli nämä kumppanit, kolmannen sektorin toimijat, pienet tai suuret järjestöt. Noheva päätelmä tästä kaikesta taas eilen oli yhdelläkin, että nyt kaupungin tiloja pitäisi muka kunnostaa isolla rahalla, kun käyttäjinä ovat ulkopuoliset. Auta armias.

Säästöpaineissa kaikki varteenotettavat puolueet ovat myös sopineet, että tavoitteena on kaupungin omien tilojen käytön lisääminen, eli käyttöasteen nosto. Ulkopuolelta vuokratut tilat tulevat aina kalliimmaksi. Käytännössä viranhaltijoiden tulisi pystyä ohjaamaan eri toimijoiden leirejä, kerhoja, kokouksia, harjoituksia jne. kaupungin ylläpitämiin tiloihin. Tämä puolestaan on nyt johtamassa siihen, että syntyi jo pientä tahtotilaa "huomioida" kaupungin tilojen käyttö avustuksia myönnettäessä eli leikata niiden järjestöjen tukea, joilla on paljon toimintaa kaupungin tiloissa. Leirien osalta ajatuisimme erityisen kummalliseen tilanteeseen. Vantaan omistamaa Kukonnotkoa käyttäviä "rangaistaisiin" ja ulkopuolelta kalliimmalla leirivuorokautensa ostaville tulisimme myöntämään enemmän leiriavustuksia. Paljon leirejä järjestävien kannattaisi siis tietenkin siirtyä pois kaupungin omasta paikasta ja anoa syntyneet kustannukset rahana. Loppupeleissä maksaisimme enemmän ja oma paikkamme seisoisi sesongin ulkopuolella tyhjänä, kiinteiden kulujen juostessa joka tapauksessa.

Tietenkin olen itsekin sitä mieltä, että avustusten täytyy olla vastikkeellisia ja kuittien kunnossa. Tavoitteen kannalta on minusta kuitenkin hedelmällisempää miettiä, miten saisimme lisättyä järjestöjen toimintaa myös omia tukiamme nostamalla ja hakujärjestelmää selkeyttämällä, kuin pohtia kaikkia keinoja kiristää avustuksia. Varsinkaan kun väärinkäytöksiä ei ole tullut vastaan miesmuistiin.

Oma maailmansa ovat kulttuurin avustukset. Eilen taas selviteltiin tikun kanssa 4500 euron kansainväliseen taiteilijavaihtoon liittyvää päätöstä. Kun taide ei itseä kiinnosta, niin siihen on turha mitään myöntää. Samanaikaisesti kuitenkin hurskastellaan ennaltaehkäisevien mielenterveyspalveluiden puolesta. Vaikka Vantaalla olisi vain 4 ihmistä, joiden arjen jaksaminen olisi kiinni maalaustaiteen ihastelemisesta ja he kokisivat siten voimaantuvansa, niin säästäisimme vuodessa ainakin puoli miljoonaa verrattuna laitoksessa tarjottavaan taideterapiaan. Tosin en usko, että meidän mielenterveyden palveluista huolta kantavat pitävät taide- tai musiikkiterapiaa relevanttina hoitomuotona, mutta kuitenkin. Toki annoimme myös lausunnon siitä, että Tikkurilan Urheilutalo osakeyhtiö siirtyisi itse hoitamaan omat piha-alueensa. Nyt kaluston ja työn hoitaa kaupunki, jolloin tarjoamme yhtiölle vuosittain noin 180 000 euron palvelun. Tämä ei keskustelua herättänyt. Ehkäpä kaupungin "sponsorointi" yhdelle osakeyhtiölle on ok, kun niin moni kaupunkilainen käyttää ko. piha-aluetta. Tosin vielä useampi käyttää esimerkiksi lentokenttää tai Jumboa, joten kai kaupunki voisi sielläkin tarjota auttavaa kättään, jos tällä linjalla kerran ollaan.

Sopuisasti onneksi saimme hyväksyttyä musiikkiopiston ja kuvataidekoulun maksuhuojennusperusteet. Vähävaraisemmille on nyt toivottavasti selkeämmät ohjeet ja kriteerit kuinka helpotusta lukukausimaksuihin taiteen perusopetuksen osalta saa. Esityksestäni perusteisiin lisättiin vielä se, että sisaralennukseen on oikeus näiden molempien oppilaitosten välillä. Jos esimerkiksi perheestä kaksi lasta on musiikkiopistossa ja kaksi kuvataidekoulussa, niin 50% sisaralennus myönnetään samoin kuin tilanteessa, että kaikki neljä olisivat samassa oppilaitoksessa. Kuvataidekoulu ja musiikkiopisto ovat ainoat kaupungin omat taiteen perusopetusta tarjoavat tahot, joten siitä syystä alennukset voidaan kytkeä vain näiden välille meidän päätöksellämme.

Pienistä, yksittäisille perheille tai yhdistyksille merkityksellisistä asioistahan meidän lautakuntamme useimmiten päättää. Summat ovat vaatimattomia ja talkootyötä tuhottomasti. Sitä enemmän ihmetystä minussa herättää valittujen luottamushenkilöiden kunnianhimottomuus. Kai jokainen valtuutettu ja lautakunnan jäsen haluaa jotain saada aikaiseksi?! Äänestäjille ei voi riittää vastaukseksi saavutuksista: "Mut mä olin aina eri mieltä" tai "Ja sit mä sanoin sille, että..." Kunnallispolitiikassa ei päätöksenteon vastuusta pääse olemalla oppositiossa, kun oppositiota ei ole. Jokainen on ihan yhtä paljon vastuussa ja siihen ihmiset ovat meitä äänestäneetkin, ajamaan asioita eteenpäin sekä olemaan luotettavia ja vastuullisia, eikä aina luistelemaan muiden selän taakse. Omasta toiminnastaan voi naapureille antaa vaikka minkälaisen kuvan ja kertoa päätöksistä kuinka tarkoitushakuisesti tahansa, mutta jos yhtään omaa ajatustaan ei ole saanut eteenpäin ja ainoa konkreettinen teko on, että "mä esitin, ettei niille anneta mitään", niin kuka siitä hyötyy?

Alan rauhoittua, onneksi. Kohta lähden Havukosken nuorisotilan avajaisiin. Remontin jälkeen sen alueen nuorilla on toivottavasti viihtyisämmät oltavat ja työntekijöillä tarkoituksenmukaisemmat työskentelyolosuhteet. Tämä päätös oli onneksi menneen lautakunnan ajalta.