Hoitoon heti

Demareiden populismia. Näin kuitattiin valtuuston oikealta laidalta saman tien Vantaan Sosialidemokraattien tämänpäiväinen ulostulo terveysasemiemme tulevaisuudesta. Taustalla ovat jo tehdyt päätökset 2010 talousarvion osalta ja ns. Vantaa-sopimus. Vantaa-sopimuksessa on kirjattu, että kolmella terveysasemallamme tullaan jatkossa tarjoamaan myös erikoissairaanhoidon palveluita ja terveysasemaverkko pidetään nykyisellään, joiltain osin tehdään selvityksiä ja talousarviossa sitten osoitettiin varat tämän päälinjan mukaisesti. Yhteinen ymmärrys ja tahto on, että erikoissairaanhoidon kulujen suhteeton kasvu pitää saada taittumaan ja muualta on pystyttävä säästöä synnyttämään palvelutasoa laskematta.

Me olemme omassa ryhmässämme asiaa pohtineet ja keskustelleet syksyn sopimuksista asti ja vihdoin julkistimme kantamme. Huhtikuussa sosiaali- ja terveyslautakunnan on tarkoitus tehdä päätöksiä terveysasemien toiminnan tulevaisuuden suhteen. Koko kannanottomme voi lukea tästä. Lähtökohtamme on, että kehittämistyön pohjana täytyy olla nykyisen laajuinen terveysasemaverkosto. Lisäksi Aviapolis-alueelle on saatava oma lähiterveysasema. Lähiterveysasemille on merkittävä rooli erityisesti ikääntyneiden, lasten ja työttömien perusterveydenhoidon osalta. Toimintaa täytyy kuitenkin aika lailla kehittää, jotta palvelua oikeasti saa silloin kun hätä on, ja hoitoketjun täytyy olla mahdollisimman tarkoituksenmukainen ja nopea. Tämä siis tarkoittaa sitä, että sairaanhoitajien työpanos on saatava hyödynnettyä maksimissaan, lääkärien vastaanottomääriä on pystyttävä kasvattamaan ja sähköisen asioinnin käyttöönottoa on joudutettava. Paljon on siis kiinni henkilöstöjohtamisesta ja työnkuvien kehittämisestä. Molemmat osa-alueet ovat valtakunnallisestikin luvattoman heikoilla julkisen terveydenhuollon puolella. Tekniikan täysimääräisellä hyödyntämisellä pystytään tuottavuutta kasvattamaan vielä paljon. Aukioloaikoja on pystyttävä pidentämään kysyntää vastaamaan.

Lähiterveysasemien työn kehittäminen ja työrauhan turvaaminen tuo jo muutaman vuoden sisällä säästöjä erikoissairaanhoidon pienentyvinä kuluina. Tänä vuonna olemme (ali)budjetoineet erikoissairaanhoitoon 165 miljoonaa ja perusterveydenhoitoon 66 miljoonaa. Yksi erikoissairaanhoidon lähete on laskennallisesti 3000 euroa. Siis jokainen aikaisemmin aloitettu hoito, lyhentynyt jonotusaika ja oikein kohdennettu toimenpide pienentää HUS:n laskua. Samaisesta syystähän osa tavallisimmista erikoispuolen palveluista halutaan jatkossa tuottaa itse Vantaalaisilla terveysasemilla, joiden veikkaisin olevan Tikkurila, Myyrmäki ja Koivukylä. Jo tämän vuoden aikana olisi tarkoitus tarjota lastenlääkärin, ortopedian, sisätautien ja kirurgian hoitoa ilman isompiin sairaaloihin ja hoitotakuun mukaisiin jonotuksiin ohjaamista.

Mitään järkeä ei kuitenkaan olisi lakkauttaa lähiterveysasemia. Mitään säästöä ei synny siitä, että kolmen aseman laajennuksiin investoitaisiin, maksettaisiin kroonikkojen kuljetuksia ja pahimmillaan ihmisten hoitoon hakeutuminen pitkittyisi ja tavoitellut kulut valuisivat jälleen erikoissairaanhoitoon. Vantaalla asuu lähes 200 000 ihmistä, eli yhden aseman pitäisi pystyä vastaamaan n.65 000 ihmisen hoidosta. Iso osa asukkaista toki käyttää pääasiassa työterveyshuoltoa, mutta sen varaan ei voida mitoituksia tehdä. Aika kauan on paukutettu, että ideaalikoko perusterveysaseman palvelualueeksi on 20 000 asukasta. Sen alle ollaan kuulemma tehottomia ja sen yli sama juttu. Vantaalla olisi kuitenkin hyvät edellytykset päästä juurikin tavoiteltuihin palvelualueisiin. Länsimäessä asukaspohja on riittämätön tuohon, mutta yhteiskäyttö Helsingin kanssa muuttaisi tilanteen optimaaliseksi.

Lähiasemien ennaltaehkäisevää roolia pitäisi siis tukea ja viedä pidemmälle. Erikoislääkäreiden pitää pystyä liikkumaan tarpeen mukaan ja lähiasemien palvelua pitää kaiken kaikkiaan viedä kohti yhden luukun periaatetta. Saman katon alta olisi pystyttävä tarjoamaan myös sosiaalipuolen apua, mahdollisesti neuvolapalveluita ja omalääkäreistä voitaisiin tarpeen vaatiessa siirtyä vaikkapa omahoitajiin. Monen säännöllisissä kontrolleissa käyvän kroonikon kannalta tarkoituksenmukaisinta olisi olla hyvä palvelusuhde esim. diabeteshoitajan kanssa. Sairauspoissaolojen suhteen tulisi terveydenhoitajan kirjoittama todistus kelvata, mutta tämä onkin usein enemmän TES-kysymys. 

Kokoomuksen kanta onkin suuri kysymysmerkki. Jos nykyisten asemien säilyttäminen on populismia, mutta he eivät ole lakkauttamassa mitään asemia, niin miten tästä mennään eteenpäin? Asioiden on muututtava, nykyinen kulukehitys on sietämätön. Terveysasemilla myydään ei oota vastaanottoaikojen suhteen, vakansseja ei saada täytettyä ja potilaita juoksutetaan ympäri pääkaupunkiseutua. Palvelun laadun on siis parannuttava ja verorahoille on saatava vastinetta. Helppo ratkaisu on nostaa kädet pystyyn ja sanoa, että kilpailutetaan ja ulkoistetaan. Näin ovat tehneet muun muassa Karjaa ja Kouvola - ja molemmat maksavat valtavaa laskua ja yrittävät vedellä päätöksiään takaisin.

Meillä on kuitenkin sama linja kuin Vantaa-sopimusta tehdessä, kun oikeasti haluamme kehittää lähiterveysasemiamme nykyiaikaisesti, niin tulostakin tulee eikä karsimiselle ole syytä. Esimerkiksi 10 % lisäys ensi vuoden budjettiin tarkoittaisi  noin 6 miljoonaa euroa. Jo tuolla summalla pystyisi pahimpia ongelmia korjaamaan ja mikä tärkeintä, antaisi työrauhan henkilöstölle ja johdolle mahdollisuudet tehdä pitkäjänteistä työtä ja sitoutua hommaansa. Nyt asemamme ovat liipasimella koko ajan eikä edes homevaurioita viitsitä korjata. Kuka itse tekisi tuottavaa työtä tällaisessa ympäristössä? Joskus aiemmin olenkin kirjoitellut, että yksityisen ja julkisen terveydenhuollon ero jo käytettävän kaluston suhteen on sama kuin lääkärille asettaisi vierekkäin ferrarin ja ladan ja kysyisi kumman otat. Aina joku ottaa ladan ja hyvä niin, mutta jotain tarttis tehdä tai suossa ollaan. Hetkeäkään en usko, että voittoa tavoitteleva yritys tai palvelusetelit ratkaisisivat kansanterveytemme ongelmat ja ikääntymisen myötä kasvavan palvelutarpeen. Kaarin Taipale tiivisti asian hyvin kolumnissaan suurin piirtein näin että, perusterveydenhoitommehan on onnistunut hyvin, kun potilaita on erikoissairaanhoidossa vähän, mutta kuka on kuullut liiketoiminnasta, jossa asiakkaita pyrittäisiin vähentämään?