31.3.09

Haloo, arki kutsuu ministereitä

Pakko on tapojeni vastaisesti hieman avautua työasioista. Meneillään on monta lakiuudistusta, jotka koskevat yksityisten palvelualojen työpaikkoja. Jos kaikki esitykset saavat lopullisen muotonsa juuri niinkuin hallitus esittää, niin johan ovat sopan keittäneet työntekijöille. Eikö kellään ole käsitystä mitä arjessa tapahtuu...Kirjoitanpa ihan todennäköisen esimerkin, mihin liikeaika-, arpajais- ja tupakkalain yhdistämisellä joudutaan:

Keskustassa sijaitseva vähittäistavarakauppa on auki lauantai iltana klo 23.30 ja kassalla istuu yksinään lisätienestejä hankkiva nuori opiskelijatyttö. Vartija kiertää useamman korttelin alueella. Ilta on hiljainen, sillä kukaan ei tee ruokaostoksia keskellä yötä. Sisään paukahtaa nuorisoporukka, osa enemmän ja osa vähemmän humalassa. Osa linnoittautuu peliautomaatille, osa tutkii lukittua kaljakaappia ja loput tivaavat tupakkatuotteiden myyntilistaa. Tupakat ovat tytön jalkatilassa piilossa näkyvistä. Mielessä käy, että porukasta varmasti osa on alaikäisiä. Mielessä käy myös, että peliautomaattien alaikäisvalvonnan rikkomisesta saa vähimmillään sakot, samaten alaikäiselle tupakan myymisestä - pahimmillaan potti olisi vuosi vankeutta. Tilanne on kuitenkin uhkaava, mitä sanoa, ettei suukopu äiy käsikähmäksi? Noudattaako lakia vai varmistaa oma työturvallisuus...

Arkea ymmärtävä tietysti neuvoisi, että tietenkin pitää toimia tilanteen mukaan oma turvallisuus turvaten, mutta eivätpä lakiesitykset tunne lieventäviä asianhaaroja. Niinpä ainoa vaihtoehto olisi luottaa todennäköisyyksiin, eli ei kenellekään kuitenkaan ole resursseja valvoa, että lait alaikäisvalvonnasta toteutuvat, kiinnijäämisen riskiä ei siis juuri ole. Hurskaita toiveita voisivat ministerit kuitenkin esittää lehtien kautta, niitä varten ei varmaan tarvitsisi työllistää valtavaa joukkoa virkamiehiä ja kansanedustajia ja kirjata toimimattomiksi laeiksi.

Ei kommentteja: