Yleensä en ole juurikaan mennyt sorkkimaan vanhusten hoitoon tai eläkkeisiin liittyviä kysymyksiä, mutta eilen Vantaan Sanomissa oli kirjoitus, johon oli pakko kommentoida. Minä en ainakaan halua rahoittaa kenenkään pakonomaista kotona asumista (ja kutsua sitä kotihoidoksi) ja tarjota vaihtoehtona vain sairaalan vuodepaikkaa. On meillä muuhunkin varaa ja osaamista. Kuvassa Pälkäneen palvelutalo ja alla lehteen lähettämäni kirjoitus.
Ihmisarvo kunniaan palveluasumisella
Vanhusten hoito on yksi suurimmista kysymyksistä sosiaali- ja terveyspolitiikassa niin Vantaalla kuin koko Suomessa. Teemu Hiilinen vaati (VS 3.9.), että Vantaallakin tulisi vanhusten hoitoa kehittää enemmän kotihoidon suuntaan. Olen asiasta täysin eri mieltä. On totta, kuten Hiilinen sanoo, että kotihoito on tiettyyn pisteeseen asti halvempaa kuin laitoshoito, mutta onko se inhimillisempää ja onko vanhakantainen laitoshoito oikea vertailukohta? Miksi ihmisen on jaksettava kotona mahdollisimman pitkään omasta tahdostaan riippumatta, jos viimeiset vuodet voisi viettää helpomminkin?
Yhä useamman ikäihmisen kohdalla kotihoito tarkoittaa pitkiä yksinäisiä päiviä sekä rapistuvaa henkistä ja fyysistä kuntoa. Mikäli kaupungin toimesta halutaan turvata laadukas kotihoito ja muu toiminta, olisi järjestelmään panostettava hurjia summia. Monet ”kotihoidossa” olevat tarvitsisivat oikeasti omahoitajan, ihmisen, joka olisi läsnä vuorokauden ympäri. Lööppejä on helppo tehdä vanhustenkodeissa sattuneista laiminlyönneistä, mutta nimenomaan säästöjä hakeva kotihoito johtaa paljon laajemmalti luonnollisina pidettyihin onnettomuuksiin ja kuolemantapauksiin.
Sen sijaan, että uskotaan idylliin mahdollisimman pitkästä kotiasumisesta, tulisi Vantaan panostaa laadukkaaseen palveluasumiseen. Kodinomainen ympäristö, jossa kuitenkin on ateria-, liikunta-, kuntoutus- ja hoivapalvelut lähellä ja helposti saatavilla, on suurimmalle osalle vanhuksista paras vaihtoehto, mikäli asioiden hoitaminen yksin ei enää onnistu. Ja toisaalta on pidettävä huoli, että omaishoitajat jaksavat. Vapaapäivien tulee toteutua lainmukaisesti, eikä sijaishoidon järjestelyiden tule aiheuttaa ylimääräistä harmia.
Valtion asuntorahasto on nostanut palveluasumiseen suunnattuja investointitukia merkittävästi. On täysin mahdollista huomioida vanhusten erilaiset tarpeet asumisen suunnittelussa ja palveluiden kehittämisessä. Eikä palveluasuminen tarkoita vuodeosastoa, vaan uutta kotia. Esteetön ympäristö, säännölliset tapaamiset muiden ihmisten kanssa, monipuolinen päivätoiminta ja pätevät hoitajat takaavat mukavan ja inhimillisen vanhuuden.
3 kommenttia:
Keskustelua on aina hyvä herättää. Määritelmä koti on tässä kohtaa se mielenkiintoinen asia. Olen nyt tutustunut aktiivisesti Espoon tulevaan malliin ja siinäkin on ihan hyvät ideat.
Espoolainen mallihan on nimenomaan luoda kodinomainen palvelukoti, missä voisi olla kotieläimiä, kaikilla omat huoneet ja hoidettaisiin "elämänkaari" -ajattelulla vanhus samassa paikassa arvokkaaseen kuolemaan asti.
Tuossa tapauksessa palvelukoti olisi nimenomaan koti, eikä nykyisen kaltainen laitos. Olen enemmänkin laitostumista vastaan, kuin väkisin pitämässä vanhuksia kotonaan säästöjen vuoksi. Suomi on siitä erikoinen maa, että täällä hoidetaan eniten koko Euroopassa vanhuksia sairaaloissa. Välillä sairauden nimi on nimenomaan vanhuus.
Pitää vielä tutustua lisää tuohon Espoon -malliin. Mutta peräänkuulutan edelleen muutosta, mihin pitää ruveta valmistautumaan jo nyt. Vuonna 2010 alkaa todellinen mullistus, kun suuret ikäluokat rupeavat siirtymään eläkkeelle. Siihen mennessä pitäisi jonkinlainen suunnitelma olla tiskissä.
Olen aivan samaa mieltä siitä, että vanhusten hoidon muutoksen kanssa olemme myöhässä. Onnistuminen vaatii priorisointia ja oikeita linjavalintoja, ja siksi vastustankin vahvaa panostusta kotihoitoon. En nimittäin usko, että se on malli, johon meillä on (hyvin hoidettuna) varaa ja joka olisi paras vanhuksen itsensä kannalta.
Nykyisiin palveluasuntoihin on lähes joka paikassa jonot. Ongelma vaan on, että palveluja tarjoavat lähes ainoastaan yksityiset tahot ja hinnat ovat päätä huimaavia. Tavallisella kansaneläkkeellä elävällä ei ole mahdolllisuutta valita palveluasumista, vaikka halua siihen olisi. Myös julkisen puolen tulisi satsata ennaltaehkäisyyn, eikä pitää vanhuksia kotona niin pitkään, ettei sairaalahoidolle jää enää vaihtoehtoja.
Miten muuten löysit tekstin näin nopeasti kommentoitavaksi? Olen hämmästynyt :)
Vetoan uteliaaseen eläimeen nimeltä Ihminen. Googlettelin jälleen kerran omaa nimeäni ja löytyi tämmöinen uusi linkki. Pitihän sitä kantaa ottaa :)
Löysin itse tiedot Espoon -mallista vasta, kun olin jo lähettänyt Vantaan Sanomiin mielipiteen. Nyt pitäisi lueskella tuo reilu 40-sivuinen luonnos läpi ja katsoa olisiko siitä oikeasti ratkaisuksi.
Helsingin Sanomat kirjoitteli tästä kanssa 1.8? (en ole ihan varma päivämäärästä, mutta hyvin lähelle tuota.)
Pitää jonkinlainen referaatti kirjoitella omaan blogiin, kun saa tehtyä eri linkeistä löytyneistä lähteistä omaa käsitystä.
Hyviä päivänjatkoja,
Teemu
Lähetä kommentti