Olen hieman jälkijunassa kirjoittaessani vasta nyt budjettiesityksestä, mutta ei ole ehtinyt paneutua kuin joutavimpiin ajatuksiin. Oltiin mökille menossa, kun radiossa paukutettiin joka uutisissa Kataisen avauksia. Monella muullakin oli varmasti lomapäivä ja parempaakin kuunneltavaa, joten kuntavaaleihin Jykän silloin vielä hiomattomat ensiavaukset eivät varmaan vaikuta. Minä vaan jäin pienessä mielessäni ihmettelemään päälinjaa Kokoomuksen ajattelussa. Yhdysvaltojen rahoituskriisin tulevaisuus ei ole edelleenkään mitenkään luotettavasti ennustettavissa. Erkki Liikasen tietoihin perustuen jenkkien subprime koroista iso osa "laukeaa" vasta ensi vuoden aikana, joten ei ole mitenkään selvää, että maailmanlaajuisesti taloustilanne paranee. Mistä siis usko inflaation aika voimakkaaseen pienenemiseen? Ja toisaalta kun on ollut selkeää taloudellista taantumaa, ei onneksi kuitenkaan mitään 90-lukulaista, niin miksi Katainen oli heti vetämässä suurien julkisten investointien hanat kiinni? Sen verran minäkin olen oppinut lukemastani, että yksi syy Suomen ja Ruotsin kovin eritahtiseen selviytymiseen viime lamasta, oli nimenomaan Ruotsin linja kasvattaa valtion toimesta mm. tie- ja ratahankkeita ja siten vauhdittaa rahan liikkumista. Meillähän tehtiin toisin ja näyttäisi, että linja pitää, vaikka ihmiset ja ajat muuttuvat.
No mites me reagoimme? Blogeissa on ollut puoluekokouksesta asti kohteliaan hiljaista valitun johdon suhteen. Sorry, minä en enää kestä. Pinnat Backmanille ja Filatoville, että yrittivät pelastaa tilanteen. Kaupan päälle perjantaina lävähti lehdissä käyntiin Unelmakiertueen mainonta. Hyvä sylvi sentään. Tämäkö on nyt uusi ilmeemme, vaihtoehtomme porvareille ja irtiotto seitkytluvulle jämähtäneeseen retoriikkaan? Mainoksen voi tsekata mm. Hesarista tai Demarista, niin näkee mistä puhun. Itsenäisyys, äänioikeus ja peruskoulu ovat toki suurten unelmien lapsia, mutta ei siinä minusta mitään uutta ajatusta ole, eikä erityisemmin uusia äänestäjiä puhuttelevaa. Ymmärrän nyt mitä haettiin "Uuden SDP:n" kansalaisjärjestö-suuntaan kehittymisellä. Kopiota korvakiertueesta. Tule kertomaan meille mitä haluat, me teemme siitä vaaliohjelman. Mitä tapahtuu jos ihmisten unelmat ovat ristiriidassa juuri Hämeenlinnassa hyväksyttyjen ohjelmien kanssa? En vastaile tässä, jokainen tietää mikä lopputulema seurauksineen on. Ja kiva idis, että laita Jutalle tekstari...Minä tulen vaalityössä taatusti puhumaan puheenjohtaja Urpilaisesta. Sen verran uskon galluppeihin, että uskottavuuden kanssa on vielä työtä ja kalenterista näkee, että aikaa on 6 viikkoa ennakkoäänestyksen alkuun. Kallistun heti puolueen nykymainonnan viestin kannattajaksi, kun joku näyttää faktaa, että suomalainen kansanluonne on muuttunut. Poliittikojen vieraantumista arjesta ei pelasteta imagolla, vaan arjen tuntemisella. Jos kerran Jutta on yksi meistä, kuten hoettiin, niin se tulee kyllä esiin puheissa ja teksteissä ilman naiivia alleviivamista.
Hämmästyttävintä tässä on se, että Reilu Suomi-sivut ovat minun mielestäni hyvät. Miksi lähestymistapaa ei enää käytetty muussa mainonnassa ja viestinnässä? Kenen kädenjälki ja tahto näkyy missäkin, on suurin kysymys.
5 kommenttia:
Nyt kyllä pyärähti aamiainen vatsassa ympäri: ihanko oikeasti on enää kuusi viikkoa aikaa? Ainakin mulla on kaikki vielä niin kesken, että hirvittää. Eikä sitä rahapuun oksaakaan ole täällä päin näkynyt...
Jutta oli eilen Tapiolassa ja puhui ihan mukavasti arjen asioista. Just silleen kuin minäkin ajattelen, en tiedä onko edes oikein odottaa, että puoluejohto osais asioita ilmaista sen viisaammin.
Oikeastaan politiikan uskottavuuden yks ongelma on se, ettei ole hyväksytty sitä, että poliitikot ovat todellakin kuin "yksi meistä". Ihmiset on yhä koulutetumpia ja asiantuntijoita omalla alallaan. Ei poliitikot ole sen viisaampia, he vain ovat kiinnostuneita kokoamaan kokonaisuuden yhteen. Hoitamaan näitä yhteisiä asioita, joko valtion tai kunnan, kuten sanotaan.
Terv. Jaana L.
"Jutan joukkueen jäsen, kuten meillä kotona puhutaan"
Pahoittelut, en saanut puuta kasvamaan edes omaan tarpeeseen, joten pistokkaat olivat täysin ylivoimaisia :)
Olet viimeisessä kappaleessa täysin oikeassa. Mutta en minä, eikä useimmat muutkaan puhuttele puolituttuja tai kokonaan vieraita ihmisiä etunimellä. Tässä yhteydessä se on vain teennäistä.
Ja toki johtomme puhuu hyvin, se todettiin kaikkien osalta jo kesäkuussa. Mutta niin puhuu moni muukin. Puhetaidolla on vaikea politiikassa erottua, paitsi jos on TODELLA hyvä ja paljon televisiossa. Siksihän kaikki puolueet rakentavat ns. imagomainontaa printin ja sähköisen median kautta yhä enemmän.
Ja laskin muuten väärin, on 8 viikkoa, ei siis hätää :)
Huh!! toi pari viikkoa voi olla tosi olennainen ero. Kai se kamppis on vaan tehtävä.
Olihan Jutan ilmoituksissa ripaus sitä Reilua Suomeakin ja toisaalta on perusteltua kampanjoida uuden pj:n kasvoilla. Niin se vain on, kun hän muutoin on vielä kansalaisille tuntematon. Jos sitä tarkoitit? Se tukee niitä taitoja, joita Jutalla on ja toivottavasti herättää kiinnostusta meitä kohtaan.
Niin...On vaan hyvin ristiriitaista olla luomassa uudenlaista poliittista kansalaisliikettä, uudenlaista joukkutyöskentelyä, uudenlaista ihmisille läheisempää kieltä käyttämällä äärimmäisen perinteisiä keinoja. Kun niitä vaihtoehtoja ja erilaisia toteutustapoja on. Ja silti voi nostaa uuden puheenjohtajan profiilia.
Kahdeksan viikkoa aikaa eli se tarkoittaa, että pitää kekisttyä olennaiseen. Ja musta uuden pj:n tekeminen tutuksi ja SDP:n ilmeen muuttaminen lämpimämmäksi on just sitä olennaista nyt.
Ja sit taas tosta kielenkäytöstä. Yks keskeisin ongelma edellisellä pj:llä oli se, ettei asiantuntemuksesta huolimatta ihmisille syntynyt sellaista välittävää kokemusta.
Puhuva pää ei riitä, jos sydän ei ole mukana. Nyt se on. Ja uusi pj on aito, oikea ihminen.
Lähetä kommentti