Olo on aika voipunut. Loppuviikko meni kuumeessa ja tänäänkin olisi sängynpohja ollut houkutteleva vaihtoehto, mutta Länsimäki-päivään oli lähdettävä. Onneksi pääsin lähtemään, niin paljon lapsiperheitä tavattiin. Yhdistyksemme oli tilannut poniratsastuksen lapsille ja teltalla tarjottiin mehua, keksejä ja esitteitä. Yhtään Unelmaa ei saatu kirjattua. Monta kiitosta tapahtumasta kyllä ja muutama syytös koko Itä-Vantaan kurjuudesta. Omasta mielestäni asioita on voitu edistääkin ja jossain isoissa jutuissa on saatu torjuntavoittoja, mutta eivätpä ne tunnu paljon painavan. Kunnallispoliitikonkin pitäisi pystyä hoitamaan kaikki maan ja taivaan väliltä.
Mietinkin iltapäivällä, mikä saa ihmiset kuvittelemaan, että työssäkäyvä perheellinen nuori ihminen on mukana vaaleissa, jollei hän haluaisi parantaa asioita? Miksi olisin ehdolla kurjistaakseni asuinalueemme tilannetta? Ja toisaalta mikä tekisi minusta jotenkin kaikkivoivan? Itselleni on aina ollut ehkä liiankin selvää mihin asioihin voidaan vaikuttaa poliittisilla päätöksillä ja mitkä asiat ihmisten pitää hoitaa itse. Sanotaan, että demarit luovat holhousyhteiskuntaa, mutta ei siltä tunnu monia asukkaita kuunnellessa. Jos täysissä ruumiin ja sielun voimissa oleva aikuinen olettaa, että poliitikot ovat syypäitä kaikkeen rappukäytävässäkin tapahtuvaan, niin mitä voi enää sanoa?
Yhdyn toki siihen, että usein asiat etenevät aivan liian hitaasti. On käsittämätöntä, että olen nyt kolmena vuonna sanonut liikuntatoimen ihmisille, että meidän pallokentän reunustan kanaverkko pitää korjata. Jokaisella maalaisjärki sanoo, ettei syynä viivyttelyyn voi olla raha. Kai seuraavaksi pitäisi organisoida talkoot kaupungin aitaa korjaamaan, ettei kukaan juokse huono-onnisesti pallon perässä tielle. Tähän mennessä kaikki ovat ehtineet jarruttaa. Hyvin pieni asia, mutta juuri sellainen, joita ihmiset ikkunoistaan katselevat ja toteavat, ettei mitään tapahdu.
Juuri pienten, arkisten juttujen kanssa isossa kaupungissa tökkii. Tuntuu, että kukaan ei korjaa lajitteluastioita, turvaa lähintä bussilinjaa, tee ramppeja pyörätuoleille, kunnosta ilmoitustauluja, puutu koirankakkoihin jne. Ja näistä meitä "oman kylän" ehdokkaita syytetään, vaikka vaikutusmahdollisuudet ovat rehellisesti sanottuna aika rajalliset.
Tästä kuitenkin jatkuu vaalityö soppatykillä, ilmapallojen ja ruusujen kera 2.9. Kuulakujan Alepalla.
2 kommenttia:
Hienoa Hanna! Sun blogisi on ainoa demariblogi Hesarin kuntavaaliblogin Vantaalistalla!
Demarina se kyl mua vähän huolestuttaa joten siel varmaan tarttis tehdä jotain, eikö?
Häh, en ollut kuullutkaan tuosta listasta. Kun rupesin äkkiseltään miettimään, niin voi tosiaan olla mahdollista ettei listallamme ole muita bloggaajia.
Alkaa aika käydä vähiin, jos aikoo vielä avata ja ehtiä kirjoittamaankin jotain. Täytyy vinkata kunnallisjärjestön suuntaan. Kiitti tiedosta!
Lähetä kommentti