On aivan luxusviikonloppu menossa. Assu ja Eevi lähtivät eilen illalla pohjoiseen lomailemaan ja paluu on vasta keskiviikko aamuna. Aluksi mietin osaanko oikein olla itsekseni ja kuinka nopeasti ikävä iskee, mutta samaan aikaan suunnittelin jo innolla kaikkea mitä voin puuhailla - ja olla puuhailematta! Vajaa vuorokausi on mennyt ja ihan juhlaa. Nyt tiedän mitä mystisellä "omalla ajalla" tarkoitetaan. Se on tätä, kun hyvällä omallatunnolla voi tehdä mitä sielu sietää. Normaali arjessa voi toki aina järjestää pyrähdyksiä, mutta en ole koskaan oppinut 100%:sesti irroittautumaan. Joku osa itsestä haluaisi aina olla muun perheen kanssa. Ja jo muutaman tunnin päästä aina tuntuu, että on ollut liian kauan pois tai tekemättä mitään. Tämähän on kuin eri ulottuvuus, kun on ihan oikeasti yksikseen omine aikatuluineen, eikä Eevi ole hoidossa vaan Assun kanssa.
Eilen tapasin kokouksen jälkeen ex-tempore Reettaa pitkän ajan jälkeen, käytiin syömässä ja istuttiin Reetan kämpillä myöhään yöhön. Aamulla heräilin, kävin suihkussa, luin lehteä ja söin aamupalaa kaikessa rauhassa, jopa ehdin silittää vaatteitani. Aivan käsittämätön fiilis, kukaan muu ei ollut "sähläämässä" kuvioitani. Kaiken seuraukseni olin ajoissa kokouspaikalla. Ja sitten shoppailemaan. Tarkoitukseni oli löytää housut ja toppi, päädyin ostamaan tunikan ja kahdet kengät. Vapise Imelda. Ja hehkutus senkun jatkuu. Lehdet kotona sohvalla alusta loppuun, irtokarkkeja pussillinen ja päikkärit. Edes Kärppien voitto ei lannista mieltä. Huomisen listalla on yhtä korkealentoisia suunnitelmia. Takapihan kukkapenkkien rapsuttelua, lounas Sipoossa ja illalla kokoukseen. Maanantainakin on illalla kokous, mutta ei haittaa. Kokouksiinkin on mukavampi mennä, kun tietää, ettei jätä ketään kotiin odottelemaan.
Tiistaina nautiskelu loppuu, kun kone suuntaa Tukholmaan. Työreissuun pariksi päiväksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti