No nyt on alkanut vihdoin tippua puoluesihteerikisaankin nimiä. Ari Korhonen jo aiemmin vahvisti ehdokkuutensa ja ehti jo edukseen esiintyä telkassakin, taisi olla aamu-tv, jota katsoin iltapäivällä uusintana viime viikolla. Vain yksi asia tökkäsi. Ari puhui puolueen kehittämisestä avoimemman kansalaisjärjestön suuntaan, jonka sisällä on useita toimijaryhmiä jne. Sitten toimittaja kysyi, että mikä on sitten se yhdistävä ydin, johon minun mielestäni olisi pitänyt selkäytimestä vastata: "Arvot". Vaan ei, Ari puhui hyvin demarimaisesti julkisista palveluista jne. jne. Ei tuo nyt kannatustani muuta, mutta minusta koko moninaisen liikkeemme ainoa todella yhdistävä tekijä, johon ihmisten tulee voida luottaa on arvopohja, johon päätöksemme perustuvat, olipa kysessä sitten lautakunta tai eduskunta. Tehtävä politiikka voi elää ajan mukana, ohjelmallisesti ei kannata hirttäytyä nykyään juuri mihinkään, kunhan kantavana ajatuksena on tasa-arvoinen ja solidaarinen yhteiskunta. Mutta tämä tästä, tarkoitus oli kirjoittaa puolusihteerikandidaateista.
Toissa päivänä julkisuuteen tuli Säde Tahvanainen. En ollut yllättynyt, sillä Säde pohti asiaa minulle ääneen jo tammikuun lopulla, kun satuimme samalla koneella Hesasta Joensuuhun ja kuulosti silloin siltä, että ehdolle lähtee. Suuremman pommin pudotti eilen illalla Antti Lindtman, jolta tuli tekstiviesti ehdolle asettumisesta. Koivukylän Sosialidemokraatit olivat asettaneet Antin tyrkylle, ja pakko on myöntää, että rohkea veto. Onhan Antin nimi ollut UP-Demarissa aiemminkin heittona, mutta ajattelin, ettei se mihinkään johda.
Säde ei olisi taustoiltaan lainkaan huono vaihtoehto, mutta pikkuisen harmaa hän aina ollut. Olisi suuri kysymysmerkki riittäisikö hänen karismansa ukkoutuneissa järjestöissämme herättämään uutta intoa ja toimintatapoja. Toisaalta puoluesihteeriä on pakko ajatella myös työparina puheenjohtajan kanssa ja jos kävisi niin, että pj:ksi valittaisiin Filatov, Urpilainen tai Kumpula-Natri, niin johtomme olisi aika yksipuolisen oloinen. Antin vahvuudeksi voidaan kai laskea, että hän on todellakin uusi, nuoren sukupolven edustaja, jos uusiutumisella halutaan tarkoittaa vain ikää. Ja toki alleviivaten nuori mies, niitähän on kaipailtu viimeiset vuodet. Muutoin kisa taitaa vielä olla hyvää harjoitusta ja julkisuutta tulevia puoluekokouksia ajatellen.
Vaan eipä näy edelleenkään niitä kokeneita vanhempia miehiä/naisia. Ovatko kaikki potentiaaliset ehdokkaat niin mukavilla paikoilla nyt, ettei halua työpaikan vaihdokseen ole, vai jumpitellaanko nurkissa hiljaa tarkoituksella. Hieman kyynisenä toverina alan nimittäin yhä vahvemmin epäillä, että jossain sovitaan nyt asioita kaikessa hiljaisuudessa ja juuri puoluekokouksen alla läväytetään "sopimukset" tiskiin. Niinhän se ilma puhdistuu ja uudistuminen etenee :) Jos näin on, niin ihmettelen miksei kokeneisiin ehdokkaisiin luoteta niin paljon, että uskallettaisiin aidosti tulla esiin ajoissa ja kerättäisiin kannatus puoluekokousedustajilta, ei harmailta eminensseiltä. Kuten jo aiemmin kirjoitin, olen ihan valmis tukemaan parhaaksi katsomaani ehdokasta. Näin uskon suurimman osan ajattelevan, ei sukupuoli tai ikä ole tässä liikkeessä kynnyskysymys, vaan korvien väli.
2 kommenttia:
Ai sattans! Tuon luettuani alkoi tosissaan pelottaa että eteläisten piirien puheenjohtajat (varsinais-suomea lukuunottamatta) marssittavat kokoukseen herra Aterixin Telasta tuomaan "kokemuksen ääntä" puoluesihteerin tehtävään.
Mulla on vähän sama tutina. En ole tosiaan muita mahdollisia ylläriniiä keksinyt kuin ansioituneet toverit Ranto, Jääskeläinen ja Iivari. Mutta luulen, että Ulpu ei ole enää käytettävissä, joten jäljelle jää Vantaan herrat. En millään jaksa uskoa, että koko vanhempi kaarti tällä hetkellä vain istuu jossain tyytyväisenä ihaillen nuorten esiinmarssia. Toivottavasti olen pahasti hakoteillä.
Lähetä kommentti